Kyllikki Saaren murha on yksi maamme suurimpia rikosmysteerejä. 17-vuotias Saari surmattiin kotikunnassaan Isojoella 17. päivänä toukokuuta vuonna 1953. Suohautaan kätketty ruumis löydettiin saman vuoden lokakuussa.
Saaren murhaajaa ei uutterista tutkimuksista huolimatta ole saatu selville. Epäiltyjä oli useampia, mutta ketään ei ole voitu varmuudella osoittaa veriteon tekijäksi.
Saaren murha oli aikansa kohuaihe mediassa ja myöhemmin teosta on kirjoitettu myös useita kirjoja.
Pirkanmaalainen kirjailija ja ylivääpeli (evp) Jukka Kyösti julkaisi tänä vuonna teoksen Kyllikki Saari – paljastuksia suohaudasta.
Hän on varma syyllisistä.
”Tutkimuksieni tuloksena olen vakuuttunut siitä, että Saaren murhasi jo epäiltynä ollut ojankaivaja Vihtori Lehmusviita ja ruumiin kätkennässä häntä avusti toinen ojankaivaja Arvo Hakala”, Kyösti kertoo.
Kyllikki Saaren murha on ollut mysteeri
Jukka Kyösti keräsi materiaalia kirjaansa kolmen vuoden ajan. Hän sai esimerkiksi keskusrikospoliisilta käyttöönsä peräti 35 000 sivua Kyllikki Saaren henkirikokseen liittyvää esitutkintamateriaalia.
Aiemmin kolme sotahistoriallista tietokirjaa julkaissut Kyösti kertoo, että hän halusi ruveta tutkimaan Kyllikki Saaren murhaa, koska selvittämättömänä veritekona se on aikanaan ollut kansakuntaa puhuttanut mysteeri.
”Kieltämättä minua kiehtoi murhan yllä yhä oleva salaperäisyyden verho.”
Materiaalin hankinnassa Kyöstiä avusti 1970-luvun alussa Isojoella konstaapelina toiminut Pentti Kankaanpää, joka tunsi henkilökohtaisesti Saaren murhaa tutkineet poliisit.
Kyöstin pontimena kirjan kirjoittamiselle on ollut selvittää koko kansakuntaa askarruttanut veriteko ja osoittaa samalla Kyllikki Saaren murhaan liittyvät lukuisat huhut ja kuulopuheet perättömiksi.
”Kenelläkään ei ollut motiivia murhata Saarta, vaan hän päätyi todennäköisesti sattumalta brutaalin raiskaajatyypin, Lehmusviidan uhriksi.”
Virallisessa ruumiinavauksessa selvisi, ettei Saari ollut raskaana eikä hänelle oltu tehty aborttia kuten aikanaan uskoteltiin.
Myös murhasta epäillyn Isojoen kirkkoherran ja Saaren rippipapin Kauko Kanervon alibi on osoittautunut Kyöstin mukaan pitäväksi.
”Kanervolla oli tiettävästi irtonaisia seksisuhteita, mutta profiloinnin ammattilaisten mukaan hän ei luonteeltaan soveltunut raiskaajaksi ja tappajaksi.”
Sairas ahdistelija
Jukka Kyöstin mukaan Vihtori ”Vikki” Lehmusviidan syyllisyyttä tukee parin kymmenen aihetodisteen lisäksi se, että keskusrikospoliisin dokumenteista löytyy 20 ilmoitusta eri tapauksista, joissa Lehmusviidan on ilmoitettu ahdistelleen ja yrittäneen raiskata naisia.
Kyösti kertoo Lehmusviidan myös todistettavasti möläytelleensä murhasta ja jopa tunnustaneensa teon, mutta sitä ei Lehmusviidan mielenterveysongelmien vuoksi otettu todesta.
Kun Lehmusviita pidätettiin Saaren ruumiin löytämisen jälkeen, hän meni suunniltaan ja päätyi puoleksi vuodeksi Vaasan Mustasaaren sairaalaan.
”Voidaan olettaa, että Lehmusviita sekosi kiinni jäämisen pelosta, mutta sairaus antoi hänelle tietynlaisen koskemattomuuden.”
Varsinainen teko oli Kyöstin mukaan raiskaus tai raiskausyritys, mikä päättyi liiallisen voimankäytön johdosta Saaren kuolemaan.
”Tekonsa yhteydessä Lehmusviita murskasi Saaren kasvot”, Kyösti kertoo.
Se, että Arvo Hakala avusti Lehmusviitaa ruumiin kätkemisessä suohautaan, selittyy Kyöstin mukaan sillä, että rikollistaustaa ja poliisivastaisuutta aiemmin osoittanut Hakala ja Lehmusviita olivat lähisukulaisia ja aseveljiä viime sotien rintamalta.
”Kaveria ei jätetty edes henkirikoksen takia”, Kyösti miettii.
”Sekään ei ole mahdotonta, että Hakala on ollut yhdessä Lehmusviidan kanssa pysäyttämässä pyörällä hartaustilaisuudesta kotiinsa matkalla ollutta Saarta.”
Hauta työmaan katveessa
Kyllikki Saaren murhan selvittämistä on vaikeuttanut Jukka Kyöstin mukaan se, ettei rikospaikka ole ollut tutkijoiden tiedossa.
”Jos tarkka rikospaikka olisi tiedetty heti, olisi ollut mahdollista löytää todisteita, joilla olisi voitu sulkea pois monia turhiksi osoittautuneita ja harhaan johtaneita tutkintalinjoja.”
Myöhemmin poliisit ovat määritelleet tekopaikan noin 1 900 metrin päähän tietystä Meijerin risteyksestä. Kyöstin tutkimusten mukaan murha kuitenkin tapahtui noin puolentoista kilometrin päässä samasta risteyksestä.
Saaren päätyminen suohautaan taas selittynee sillä, että paikan lähistöllä oli juuri tuolloin käynnistymässä ojankaivuutyömaa.
”Työkalut haudan kaivamiseksi olivat jo valmiina, ja työmaalla työskennellessään Lehmusviita ja Hakala pystyivät myös pitämään silmällä ruumiin kätköpaikkaa.”
Unohdettu vihjekirje
Jukka Kyöstin mukaan Kyllikki Saaren murha olisi voitu ratkaista vuonna 1982, jolloin raahelainen Yrjö Kiipeli lähetti Keskusrikospoliisille vihjekirjeen.
”Kiipeli pyysi kirjeessä, että hänen nimeään ei mainittaisi mahdollisissa jatkotutkimuksissa. Keskusrikospoliisissa kirje jäi kuitenkin vaille huomiota, koska virallinen murhatutkinta päättyi jo vuonna 1956”, Kyösti kertoo.
Kirjeestä ilmenee, että mahdollisesti ruumiin kätkennässä avustaneen Arvo Hakalan poika Eino Hakala oli kertonut vuonna 1967 Kiipelille tietävänsä Saaren murhasta enemmän kuin kukaan muu.
Kyöstillä on hallussaan kopio alkuperäisestä Kiipelin lähettämästä kirjeestä.
Kyöstin mukaan Eino Hakala oli tullut Saaren katoamisiltana kotiinsa noin kello 21.30.
”Tuntia myöhemmin Saari oli meijerin risteyksessä aivan Hakaloiden kotitalon lähistöllä. Ehkä Eino Hakalalle oli selvinnyt isänsä ja Lehmusviidan osuus Saaren katoamiseen.”
Eino Hakala ampui itsensä alkoholin vaikutuksen alaisena joulukuussa 1967. Hänen isänsä ja enonsa, Vihtori Lehmusviita, olivat kuolleet jo aiemmin samana vuonna.
”Kyllikki Saaren murha olisi voinut ratketa, jos viranomaiset olisivat ajoissa kuulleet jo edesmenneitä Eino Hakalan leskeä, hänen tytärtään tai vihjekirjeen lähettäjää Kiipeliä.”
Ratkeaako Kyllikki Saaren murha?
Jukka Kyösti on käynyt useasti Kyllikki Saaren suohaudan maastossa. Metallinpaljastimen avulla hän on löytänyt haudan lähistöltä vanhan napin ja viinapullon korkin samasta paikasta, mistä löydettiin aikanaan Saaren kenkä.
Kyösti uskoo, että Kyllikki Saaren murha on mahdollista ratkaista ja veriteon syyllinen vielä mahdollista saada selville.
”DNA-tutkimus on kehittynyt valtavin harppauksin. DNA-näytteiden avulla on jo mahdollista luoda epäillyn henkilön kasvokuva, mutta kyseistä menetelmää ei ole vielä lupa käyttää Suomessa.”
Kyösti aikoo säilyttää napin ja korkin mahdollisia tulevia tutkimuksia varten.