Sami Laine teki joulukuussa 1997 kiekkoennätyksen, johon edes Wayne Gretzky ei pystynyt. Nyt Laine kertoo, miten hänestä tuli Teemu Selänteen avulla ESPN:n kuukauden urheilija ohi Tiger Woodsin ja Michael Jordanin.
– Elämässä pitää olla asioita, joita voi kiikkustuolissa muistella. Ja se ilta oli sellainen, entinen ammattikiekkoilija Sami Laine, 54, sanoo.
Hän puhuu tykkipelistä, joka sai kiekkofanit sekaisin Pohjois-Amerikassa.
– Kuulin jälkeenpäin paikallisilta naisystäviltä, että he meinasivat heittää katsomosta pikkuhousuja ja rintsikoitakin jäälle, Laine naureskelee.
Hän jätti jälkensä kiekkohistoriankirjoihin 9.12.1997, kun muun muassa kiekkoraamattu The Hockey News ja Sports Illustrated kirjoittivat ilmiömäisestä esityksestä.
Suomessa siitä ei juuri uutisoitu, mutta nyt Laine kertoo, mitä Texasissa tapahtui.
Ikävä yllätys
Sami Laine (keskellä) valittiin kauden päätteeksi Jackalopesin arvokkaimmaksi pelaajaksi ja Vuoden tulokkaaksi. Sami Laineen kotialbumi
Syksyllä 1996 Laine istui vielä HIFK:n pukukopissa Pertti ”Pepe” Lehtosen ja Darren Boykon välissä.
– He olivat aikamoisia veijareita. Pepe sanoi aina, että mun pitää mennä maskiin. Sitten hän veteli päänkorkuisia lämäreitä ylänurkkiin, Laine muistelee.
Hyökkääjällä oli takana avauskausi HIFK:n paidassa. Syksyn harjoitusleiri oli sujunut hyvin, ja Laine odotti Jarmo Kekäläisen tarjoavan hänelle uutta sopimusta.
HIFK:n uusi GM kutsuikin 26-vuotiaan pelurin luokseen. Paikalla oli myös uusi päävalmentaja Mike Eaves. He kertoivat Laineelle ikäviä uutisia: sopimusta ei tule.
– He halusivat, että olisin jäänyt farmiseura PiTaan pelaamaan ilman sopimusta. Sanoin, että ”I have to think about that”.
Todellisuudessa mietittävää ei juuri ollut.
– Olin jo ansainnut jääkiekon pelaamisesta sen verran, että tulin sillä toimeen, joten en halunnut lähteä ilmaiseksi PiTaan. Ajattelin, että kiekkoura oli varmaan tässä.
Teemu soitti
Laine oli tykkikaudellaan WPHL:n kolmanneksi paras maalintekijä. Sami Laineen kotialbumi
Laine pakkasi ilmoituksen jälkeen kamansa ja suuntasi kotiinsa Hakaniemeen. Pari tuntia myöhemmin puhelin pirisi.
– Järvenpään Haukoista soitettiin, että he haluavat minut sinne.
Laine nosti kytkintä ja siirtyi ykkösdivarijengiin kaudeksi 1996–1997. Hän mätti 36 pelissä 18 maalia ja 35 pistettä, vaikka oli leukamurtuman takia viikkoja sivussa.
Laine johdatti Haukat SM-liigan karsintasarjaan, jossa KalPa oli kuitenkin vahvempi.
Sesongin jälkeen pisterohmu kutsuttiin rullakiekon MM-kisoihin Anaheimiin. Suomi ei kisoissa juuri loistanut, mutta 172-senttinen taituri esiintyi edukseen.
– Kisojen jälkeen menin Haukkojen GM:n kanssa mökille ja allekirjoitin siellä jatkosopimuksen, kun Teemu [Selänne] soitti ja käski pakkaamaan kamat ja lentämään Kaliforniaan. Los Angeles Kingsin organisaatio halusi kuulemma nähdä mut jäällä.
Selänne oli Laineen vanha pelikaveri Jokerien junnuvuosilta.
– Ei tarvinnut kovin kauaa miettiä, kun tuollaista mahdollisuutta tarjottiin. Pääsin vielä Teemun ja Sirpan luokse Coto de Cazaan asumaan ennen kauden alkua.
Texasiin
Syksyllä 1997 Laine lensi intoa täynnä Kaliforniaan. Hänen oli määrä osallistua NHL-joukkue Los Angeles Kingsin farmiseuran Long Beach Ice Dogsin harjoitusleirille.
– Juuri ennen training campia sain kuulla, ettei siellä ollutkaan paikkaa minulle. Joku agentti oli ilmoittanut heille, etten haluaisikaan muka mennä sinne, Laine kertoo.
Pettymys ja hämmennys olivat valtavia. Laineella kun ei edes ollut omaa agenttia.
– Sanoin Teemulle, että en mä kyllä maitojunalla Suomeen lähde. Teemu otti sitten muutaman puhelun tutuille agentille, jotka tarjosivat pelipaikkaa Texasista.
Texasiin oli perustettu uusi ammattilaissarja WPHL, ja Laine sai try out -diilin Odessa Jackalopesiin.
– Tein ensimmäisessä treenipelissä muutaman maalin. GM tuli sen jälkeen sanomaan, että ota huomenna passi mukaan ja tule aamulla toimistolle, niin tehdään sopimus.
Maaginen ilta
Suomalaisesta tehtiin Pohjois-Amerikassa useita lehtijuttuja maagisen illan jälkeen. Sami Laineen kotialbumi
Laineen peli lähti heti kulkemaan Texasissa, mutta joulukuun alussa Waco Wizardsia vastaan tapahtui jotain sellaista, mitä kukaan ei osannut odottaa.
– Edes Wayne Gretzky, Mario Lemieux tai Gordie Howe eivät ole pystyneet samaan, lehdet kirjoittivat maagisen illan jälkeen.
Laine paukutti käsittämättömät viisi maalia Waco Wizardsin verkkoon toisessa erässä. Aikaa tähän meni yhdeksän minuuttia ja 16 sekuntia. Lisäksi yksi kuti osui tolppaan.
– Sanoin ensimmäisen erän jälkeen huoltajallemme Pat Kerinille, että teen toisessa erässä viisi maalia. Löimme nyrkit yhteen, ja tein viisi maalia, Laine muistelee.
Jenkkimedian mukaan Laineesta tuli tuolloin historian ensimmäinen pelaaja, joka oli tehnyt Pohjois-Amerikan ammattilaissarjassa viisi maalia yhdessä erässä.
Pelin jälkeen paikallistoimittajat olivat suomalaisen kimpussa.
– Olin ihan kuutamolla. Sitten sanottiin vielä, että ESPN:n autokin oli tulossa.
ESPN:n väki ei lopulta ehtinyt paikalle, mutta urheilumediajätin lukijat äänestivät Laineen joulukuun urheilijaksi Pohjois-Amerikassa 65 prosentin äänivyöryillä.
– Michael Jordan ja Tiger Woods jäivät äänestyksessä taakseni, Laine naurahtaa.
”Kauheat otsikot”
Suomessa moni ei edes tiennyt Laineen ennätyksestä ennen kuin Helsingin Sanomat kirjoitti hirmutempusta pienen jutun reilua kuukautta myöhemmin tammikuussa.
Pohjois-Amerikassa se oli kuitenkin heti iso uutinen.
– Teemukin soitti seuraavana aamuna ja sanoi, että mitä helvettiä olen mennyt tekemään. Kalifornian lehdissäkin oli kuulemma kauheat otsikot siitä, Laine kertoo.
Jostain syystä Waco Wizardsia vastaan vain kaikki onnistui. Laine pöllytti verkkoa muun muassa ohjaamalla, vanhanaikaisella ja pakkien välistä pujottelemalla.
Odessa voitti maalikarkelot 9–6. Maalien lisäksi Laine syötti yhden osuman, ja lehdistö keksi hänelle kauden aikana lempinimiä, kuten Super Sammy, Flyin’ Finn ja Helsinki Kid.
Avauskauden saldo oli lopulta 64 peliä ja muhkeat 84 (56+28) pistettä. Laine oli sarjan kolmanneksi paras maalintekijä ja Jackalopesin pistekingi.
Odessassa suomalainen äänestettiin joukkueensa arvokkaimmaksi pelaajaksi ja WPHL:n Vuoden tulokkaaksi. Hänet valittiin myös sarjan tähdistökentälliseen.
Cowboy-hattuja
Aseet tulivat tutuiksi Texasissa. Sami Laineen kotialbumi
WPHL:ssä tapeltiin paljon. Peli oli ajoittain likaistakin, ja vastustajat yrittivät metsästää Lainetta. Hän kuitenkin viihtyi pienessä kaukalossa ja 91 000 asukkaan Odessassa.
– Se oli öljykaupunki, jossa ihmiset kulkivat cowboy-hatut päässä ja ajoivat isoilla lava-autoilla Texas-tyyliin.
Osavaltion löysä aselaki näkyi ihmisten kotona.
– Siellä oli vaatekaapit pullollaan kaikenlaisia aseita käsiaseista rynkkyihin.
Seura tarjosi Laineelle asunnon ja ihan kelvollisen korvauksen pelaamisesta. Kotipelejä kävi seuraamassa keskimäärin 3 900 sierainparia.
Maalitykki oli joukkueensa suurin tähti, jonka ihmiset tunnistivat myös kaduilla.
– Kun kävin pelien jälkeen ravintolassa syömässä ja pyysin laskua, tarjoilija sanoi välillä, että tämän pöydän lasku on jo maksettu. Välillä maksaja tuli esittäytymään, välillä ei.
Polvipiina
Laine kärsi avauskauden lopussa polvivaivasta, jossa sääri- ja reisiluut hankasivat toisiaan. Mies pelasi kauden loppuun kipulääkkeiden ja puudutuksen avulla.
– Kun pelimme päättyivät, AHL-joukkue Chicago Wolves halusi minut sinne pelaamaan playoffeja. Sanoin, että voin tulla viiden päivän päästä, kun olen ensin vähän kuntouttanut polveani, mutta se ei heille käynyt, joten se jäi siihen.
Kesällä jalka tähystettiin, ja syksyllä Laine lähti uudestaan hakemaan pelipaikkaa Ice Dogsin IHL-joukkueesta harjoitusleirin kautta.
– Ajattelin, että näytän närhen munat, mutta eihän siitä mitään tullut, koska polvi ei ollut kunnossa
Laineen mukaan hän tippui viimeisenä pelaajana joukkueesta.
– GM sanoi, että heidän pitää tehdä tilaa Kingsin NHL-sopimuspelaajille.
Laine pakkasi kamansa mustaan jätesäkkiin ja palasi Odessaan, jossa hän oli puolikuntoisenakin joukkueensa paras maalintekijä. Kakkoskaudella 44 pelissä syntyi 31 maalia ja 54 pistettä.
Seuraavana kesänä Laine kävi kudossiirtoleikkauksessa, mutta kivut eivät poistuneet. Hän yritti vielä pelaamista, mutta ura päättyi lopulta Haukoissa kaudella 2003–2004.
”Kamat pois”
Laine valittiin WPHL:ssä Vuoden tulokkaaksi. Sami Laineen kotialbumi
Vaikka Laine väänsi yhden kauden SM-liigaa HIFK:ssa, uransa parasta kiekkoa hän pelasi WPHL:ssä.
– Sieltä jäi hyviä muistoja ja kavereita, joiden kanssa olen yhä tekemisissä. Se oli hyvä seura. Jackalopesissa on pelannut myös NHL-tähti Connor Hellebuyck.
Vaikka organisaatio oli hyvä, kommelluksilta ei aina vältytty.
– Muistan, kun tein kerran 1+1 ekaan erään. Sitten erätauolla koutsi tuli sanomaan, että voin ottaa kamat pois, koska hän oli unohtanut laittaa minut pöytäkirjaan.
Sattuuhan sitä.
– Kerran nukuin itsekin pommiin ja meinasin myöhästyä lennolta. Kone odotteli hiukan, ja sakothan siitä tuli, mutta pääsin onneksi mukaan pelireissulle.
Kiekkoperhe
Kiekkouransa jälkeen Laine on toiminut myyntiedustajana. Hän asustelee nykyään Tampereella avovaimonsa, kahden lapsensa ja yorkshirenterrieri Paten kanssa.
– Koko perhe elää kiekon parissa. Poika pelaa Tapparan junnuissa ja tytär on kiekkokaupassa töissä. Lisäksi avovaimo on pojan joukkueessa huoltajana.
Mies itse haaveilee vielä paluusta kaljaliigan höntsäjäille tekonivelleikkauksen jälkeen.
– Kaipaan pelivuosilta sitä pukukoppihuumoria ja pelikavereita.
Laine asustelee nykyään Tampereella perheensä kanssa. Sami Laineen kotialbumi
