Asiantuntija ei osaa sanoa, miksi taskuravut olivat kaukana merenrannasta.

Kuvassa toinen Heli Petterssonin pihalla liikkuneista rantataskuravuista. Heli Petterssonin kotialbumi

Turun Pansiossa asuvan Heli Petterssonin ja hänen 12-viikkoisen irlanninsusikoirapentunsa aamu-ulkoilu päättyi pieneen järkytykseen viime viikon perjantaiaamuna.

– Havahduin siihen, että pentu pelkäsi jotakin. Sytytin puhelimeni taskulampun nähdäkseni, mitä maassa oli. Rapu oli siinä sakset tanassa valmiina tappelemaan. Huusin, että mitä ihmettä, Pettersson naurahtaa.

Taskurapukohtaamisen aiheuttama hämmästys ei ollut paljon ehtinyt hälvetä, kun se toistui tämän viikon keskiviikkona. Jälleen äyriäisen löysi aamuhämärissä Petterssonin koiranpentu.

– Onneksi ei napannut nenästä kiinni.

Perjantaina löytynyt rapu oli virkeän ja hyvävoimaisen oloinen, ja jäi Petterssonin parvekkeen alle nurmikolle tepastelemaan. Lauantaina Petterssonin sisar nouti taskuravun pois, etteivät koirat tai muut pihalla liikkujat loukkaa itseään sen kanssa. Vain tunnin kuluttua sisar kuitenkin ilmoitti, että ämpäriin pantu rapu oli kuollut. Toisella kerralla rapu oli edellistä kulkijaa väsähtäneemmän oloinen ja kuoli jonkin ajan kuluttua pihanurmelle.

Tapaukset hämmentävät, sillä Pettersson asuu noin kilometrin päässä lähimmästä merenrannasta. Miten ravut ovat päätyneet kerrostalon pihanurmikolle?

Yliopiston kokoelmiin

Jälkimmäisen eli keskiviikkoaamuna löydetyn ravun haki Petterssonilta Turun yliopiston eläinmuseon konservaattorina 40 vuoden uran tehnyt, nykyisin jo eläköitynyt Ari Karhilahti. Laji tunnistettiin rantataskuravuksi.

– Rapu menee vanhalle työpaikalleni näytteeksi.

2000-luvun alkupuolella Naantalin korjaustelakan koepyydystyksessä Turun yliopiston tutkijat saivat kiinni yhden elävän rantataskuravun poikasen. Se oli Suomen ensimmäinen havainto lajista. Lajimääritys tuli tuolloin Karhilahden tehtäväksi.

– Silloin ei ollut netin tietoja käytössä, joten käytin varmaankin puoli työpäivää siihen, että sain sen lajin määritetyksi rantataskuravuksi. Se oli silloin Suomen ensimmäinen.

Havaintoja rantataskuravuista on tullut vuosien varrella melko vähän, mikä on ihmetyttänyt Karhilahtea. Nyt Petterssonin pihalta löytyneet rantataskuravut ovat aikuisia, kilven mitaltaan 8-9 cm kokoisia.

– Ajattelin, että kyllä Turussa täytyy olla sellaisestakin näyte, varsinkin kun nämä olivat löytöhetkellä elossa ja läheltä sitä paikkaa, mistä se ensimmäinen miltei 20 vuotta sitten löytyi.

LUE MYÖSRantataskurapu (Carcinus maenas)

Itämerellä tavattu tulokaslaji.

Kilven leveys noin 7-9 cm. Väritys vaihtelee ruskeasta harmaanvihreään, naaras voi olla myös oranssi. Selkäkilpi on nystermäpintainen, puolisuunnikkaan muotoinen ja usein pituuttaan leveämpi. Takaruumis on vatsapuolelle kääntynyt. Terävät ja hammaslaitaiset sakset ovat keskenään hieman erikokoiset.

Lähde: Laji.fi

Mysteeri

Karhilahti ei osaa sanoa, mitä Petterssonin löytämät taskuravut tekivät miltei kilometrin päässä merenrannasta.

– Jos se olisi jonkun tekemä jäynä, niin luulisi, että ne olisi jätetty paikkaan, jossa ihmisiä liikkuu, eikä kerrostalon sisäpihalle parvekkeen alle. Siinä mielessä tässä ei ole normaalijärkisen jäynän piirteitä, Karhilahti spekuloi.

Suomessa tavataan myös rantataskuravun lähilajia, villasaksirapua. Sellainen on tavattu ensimmäistä kertaa Suomessa myöskin Turun seudulla jo lähes sata vuotta sitten.

– Villasaksiravuista tiedetään, että niillä on välillä kuivan maan vaelluksia. Jostain syystä ne tulevat kuivalle maalle ja niitä on kymmeniä tuhansia liikkeellä yhtä aikaa. Niitä on yritetty estää tunkeutumasta joka paikkaan jyräämällä katujyrällä kuoliaaksi. Tällaisia vaelluksia on tavattu ainakin Hollannissa ja Saksassa. Taskuravut pärjäävät jonkin aikaa kuivalla maalla.

Siksi Karhilahti ei pidä täysin mahdottomana sitä, että Petterssonin löytämät rantataskuravut olisivat voineet lähteä merestä omatoimisesti. Hän epäilee, että siihen on kuitenkin jokin muu syy kuin vaellusvietti, sillä silloin niitä olisi liikkeellä paljon enemmän kuin kaksi.

Siihen Karhilahti ei usko, että ravut olisivat päätyneet pihalle linnun tai muun eläimen kantamina, sillä ne olivat löydettäessä hengissä ja virheettömiä.

– Kunpa saisikin aikaa kelattua taaksepäin niin minäkin haluaisin tietää, että mikä juttu tämä on, Karhilahti ihmettelee.

Vieraslaji Suomessa

Rantataskurapu on Karhilahden mukaan luokiteltu kansainväliselle sadan haitallisimman vieraslajin listalle, sillä se uhkaa levitä koko maapallolle.

– Siksi en ole kovin onnellinen tästä havainnosta, että ne ovat nyt pesiytyneet tänne Suomen rannikolle. Tuskin niitä kukaan koskaan pois saa. Jos ihmetellään, mikseivät silakan kudut enää onnistu mataliin lahtiin, niin ei se kovin ihmeellistä ole kun siellä on miljoona taskurapua odottamassa, että pääsee syömään kudut vähiin ennen kuin ne ehtivät kuoriutua.

Rantataskurapu on todennäköisesti levinnyt Suomen aluevesille laivojen painolastivesien mukana. Sen alkuperäistä esiintymisaluetta on Atlantin koko itäreuna Norjan ja Tanskan rannikolta Afrikkaan saakka. Tanskan salmien kautta se on jo kauan sitten liikkunut Itämereen Puolan ja Liettuan rannikoille.

– On ollut vain ajan kysymys, milloin se on päässyt leviämään tännekin vaikka ihan omin nokkineenkin. Se näyttää pärjäävän makeassakin vedessä.