Turkulaiset Isabella Lairikko, 24, ja Pietari Hyvärinen, 24, ovat taiteilijapari. Lairikko tekee musiikkia ja Hyvärinen kuvataidetta. Kumpikin toivoo urakehitystä omalla alallaan. Tällä hetkellä Hyvärinen työskentelee julkisen tilataiteen parissa. Tilalähtöisyys on kiinnostanut häntä jo pidemmän aikaa.
– Käsittelen kaupunkisuunnittelua ja Turun kaupungin tulevaisuuden kuvia. Ennen olen käsitellyt esimerkiksi sotaa, teknologian kehitystä, polarisoitumisen teemoja ja ilmastonmuutosta, Hyvärinen sanoo.
Lairikko puolestaan julkaisi syyskuussa ensimmäisen singlensä Vielä kerran. Samalla Lairikko piti ensimmäisen artistikeikkansa.
– Kun keikka oli ohi, ajattelin ensin, että huh, nyt se on tehty. Sitten tajusin, että eihän tämä loppunut tähän, vaan kaikki vasta alkaa. Teen kaiken yksin, eli ei ole tuotantoyhtiötä tai manageria apuna. Aika raskasta ja samaan aikaan elämäni jännittävintä aikaa. Aion jatkaa keikkailua ja rakentaa albumia keväälle 2026, Lairikko toteaa.
Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy
Isabella Lairikko on valmistunut Turun konservatoriosta muusikoksi ja esiintyy Abba – Dancing Queen -showssa. Tapahtumanjärjestäjänä toimii Suomen Musiikkiteatteri Oy. Parasta Lairikon mielestä on, että ihmiset liikuttuvat musiikista ja jakavat kokemuksestaan esiintymisen jälkeen.
– Vaikka rakastan säveltämistä, se on silti aika yksinäistä tekemistä. Esiintyminen saattaa olla jopa hienompaa ja tärkeämpää. Esimerkiksi Abba-showssa saa palautteen heti lavalla ollessa ja esiintymisen jälkeen. Yleisö on tullut kertomaan, että vaikeina aikoina tarvitaan Abban kaltaista hyvän mielen musiikkia. Lavalla tunnen olevani kotona.
Pietari Hyvärinen opiskelee Turun taideakatemiassa ja työstää opinnäytetyötä, jonka taiteellinen osuus julkaistaan huhtikuussa 2026 NYTT-näyttelyssä. Ennen opintojaan Hyvärinen on ollut mukana taideyhdistystoiminnassa ja tehnyt taidetta myös yrittäjänä.
– Ennen opintoja pystyin tekemään isompia projekteja, joissa on enemmän ihmisiä mukana. Esimerkiksi neljä vuotta sitten teimme Isa Kiviahon kanssa ympäristötaideprojektinTampereella. Opintojen jälkeen haluan palata isompien projektien pariin, Hyvärinen kertoo.
– Suurin opinnoista saamani asia ovat verkostot. Luovassa työssä on tärkeää, että on muita ihmisiä, joiden kanssa pallotella ideoita, saada kritiikkiä ja tehdä ongelmanratkaisua, hän pohtii.
Kumppanin taiteilijuus tukee Hyvärisen ja Lairikon mukaan omaa tekemistä.
– Kun on itse taidealalla, on helpompi ymmärtää, mitä toinen käy läpi. On kiva, että ei olla suoraan samalla taiteenalalla, niin toisen tekeminen ei ole liian lähellä omaa tekemistä, Lairikko miettii.
Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy
Lairikko ja Hyvärinen tekevät kuitenkin yhteisiä projekteja. Hyvärinen nostaa esille yhdessä työskentelyn edut.
– Kun idea tulee mieleen, on heti toinen, jolta kysyä, onko tässä mitään järkeä.
Toistensa työssä he ihailevat mielikuvitusta sekä rohkeutta toteuttaa omaa intohimoa kulttuurialaan kohdistuvista leikkauksista huolimatta.
– En tunne montaa kuvataiteilijaa, mutta olen päässyt katsomaan Pietarin työskentelyä läheltä. Hänellä syntyy ideoita, joita minulla ei tulisi ikinä mieleen.
Hyvärinen tekee installaatiota, jossa lähes auton kokoinen lasinen vauvanjalka murskaa aidon auton. Teos ottaa kantaa kaupunkitilan suunnitteluun.
– Vaikka pidän autoilusta, olisi hemmetin upeaa, jos vedettäisiin muutamia pikkukatuja poikki ja niistä voisi tehdä yhteisöllisiä tiloja ihmisille. Meillä olisi kaupungissa paljon enemmän tilaa bulevardeille, kasvillisuudelle ja ihmisten kohtaamisille. Se toisi varmasti rahaa, säästöjä ja lisäisi vetovoimaisuutta Turkuun, Hyvärinen avaa.
Lairikon työssä Hyvärinen ihailee lahjakasta laulamista ja esiintymistä.
– Isabellalla on rohkea tapa esiintyä ja säveltää. Hän kirjoittaa tärkeistä aiheista ja tekee intohimoisesti oman näköistä musiikkia. Ihailen, kuinka periksiantamattomasti hän työskentelee, vaikka nykypäivänä on vaikeaa tienata suoratoistopalveluiden ja valtion leikkausten takia, Hyvärinen toteaa.