Juttu tiivistettynä
- Ylen uutisankkuri Milla Madetoja sairastui akuuttiin leukemiaan eli vakavaan verisyöpään.
- Madetojaa on hoidettu sekä sytostaateilla eli solunsalpaajilla että kantasolusiirrolla.
- Toipuminen rankoista hoidoista on sujunut hyvin, mutta puolustuskyvyn vahvistuminen vaatii vielä aikaa.
- Kantasoluluovuttajista on jatkuvasti pulaa. Madetoja rohkaisee liittymään luovuttajarekisteriin.
Tämä on tekoälyn avulla tuotettu, toimittajan tarkistama tiivistelmä.
Tamperelaisen rivitalon sisäänkäyntiä koristavat jouluvalot, vaikka jouluun on vielä matkaa.
Oven avaa lyhyttukkainen, valkoiseen neuleeseen pukeutunut nainen. Hän on olosuhteiden pakosta viettänyt tänä syksynä paljon aikaa kotonaan, joten pihan koristeluun on ollut hyvin aikaa.
Jouluvalojen ripustaja on Ylen televisiouutisten juontaja Milla Madetoja, 43. Hän tervehtii toimittajaa ja kuvaajaa säkenöivällä, televisiosta tutulla hymyllään, joka leviää silmiin asti.
Akuuttiin leukemiaan sairastunut Madetoja on luvannut kertoa, mitä tapahtui, kun hän alkuvuonna katosi yhtäkkiä uutisstudiosta, lenkkipoluilta ja sosiaalisesta mediasta. Hän kertoo myös, miten voi tällä hetkellä.
Henkeä uhkaava diagnoosi tuli yllätyksenä
Alkuvuodesta kaikki oli vielä hyvin. Madetoja oli hakeutunut lääkäriin pienen terveysvaivan takia.
Rutiinikäynti, hän ajatteli. Toisin kävi.
Verikokeiden tuloksissa oli poikkeamia, joiden syitä alettiin selvittää. Kun muut mahdolliset sairaudet oli suljettu pois, jäljelle jäi epäily jostain vakavammasta.
Sitä selvitettiin ottamalla näyte luuytimestä. Luuydin on luiden sisällä olevaa kudosta, jossa syntyy verisoluja.
– Se tuli täytenä shokkina. Minulla ei ollut edes mitään leukemiaan viittaavia oireita, Madetoja muistelee.
Milla Madetoja kertoo, miltä leukemiadiagnoosin kuuleminen tuntui:
Diagnoosin jälkeen hoidot aloitettiin hyvin nopeasti. Madetoja kuvailee, että hänet ikään kuin repäistiin suoraan lenkkipolulta sairaalaan suojaeristyshuoneeseen.
– Mutta onneksi repäistiin ja onneksi tämä löytyi ajoissa.
Seitsemän vuorokauden ajan häneen pumpattiin sytostaatteja eli solunsalpaajia. Niillä pyrittiin tuhoamaan syöpäsolut.
Sytostaattihoito nollaa potilaan oman immuuni- eli puolustusjärjestelmän. Pienikin flunssatartunta voi silloin olla kohtalokas. Siksi pitkä, noin kuukauden mittainen toipumisaika pitää viettää eristyksessä sairaalassa.
Aina terveydestään ja kunnostaan hyvää huolta pitäneen Madetojan olo romahti sekä fyysisesti että henkisesti.
Sytostaattihoidoista sopivan kantasoluluovuttajan etsintään
Kun keho oli hieman toipunut ensimmäisestä hoitokerrasta, annettiin sytostaatteja vielä toinen hoitojakso.
Tarkoituksena oli varmistaa, ettei kehoon jää yhtään syöpäsoluja, jotka voisivat jälleen alkaa lisääntyä.
Vaikka hoidot tehosivat hyvin, Madetojalle päätettiin tehdä kantasolusiirto. Se minimoi taudin uusimisen riskin.
Siinä potilaan oma luuydintä ei pelkästään puhdisteta syöpäsoluista, vaan se tuhotaan kokonaan. Tilalle annetaan luovuttajalta saatuja terveitä kantasoluja.
Luuydinsiirre rakentaa sen saajalle uuden immuunisuojan ja muodostaa luuytimestä lähtöisin olevia verisoluja.
Avaa kuvien katselu
Madetoja on kiitollinen siitä, että hyvän pohjakuntonsa ja suhteellisen nuoren ikänsä takia hän on toipunut hoitokertojen välillä nopeasti. Kuva: Antti Haanpää / Yle
Alkoi kilpajuoksu aikaa vastaan.
– Tilannehan ei ole missään nimessä hyvä silloin, kun ihminen joutuu kantasolusiirtoon. Mutta koska en voinut tilanteeseen vaikuttaa, aloin vain toivoa, että kunpa minulle löytyisi tästä maailmasta sopiva luovuttaja.
Suomen kantasolurekisteristä Madetojan kudostyyppiin sopivaa luovuttajaa ei löytynyt, mutta Saksasta löytyi useampikin.
Saksassa on poikkeuksellisen suuri kantasolurekisteri, ja siksi sopiva luovuttaja usein löytyy sieltä.
Tästä kertoessaan Madetoja herkistyy kyyneliin.
– Kun lääkäri kertoi luovuttajan löytyneen, laitoin läheisilleni viestin, että ”mä taidan selvitä tästä.”
Uuden elämän mahdollisuus herkisti hänet myös ostamaan onnea symbolisoivan neliapilakorun, jota hän pitää kaulassaan joka päivä.
Milla Madetoja kantaa kaulassaan erityisen tärkeää korua. Videolla hän kertoo, mitä koru hänelle merkitsee.
Samaan aikaan kun hoitohenkilökunta kävi läpi eri maiden kantasoluluovuttajien rekistereitä, selviteltiin kotimaassa Madetojan siskon kudostyyppiä.
Pian Milla Madetojan kännykkä soi. Soittajana oli sisko, jolla oli hyviä uutisia.
– Hän kertoi olevansa minulle sopiva luovuttaja. Ei liene yllätys, että itkin jälleen.
Kahden viikon epätietoisuus sairaalan eristyshuoneessa
Vappuna kun muut suomalaiset poksauttelivat auki kuohuviinipulloja ja hytisivät piknikillä puistoissa, Milla Madetoja kirjautui sisään Turun yliopistolliseen keskussairaalaan.
Kuohuviinin sijaan hänen suoniinsa virtasi jälleen sytostaatteja, esihoitona kantasolusiirtoa varten. Hänen oma luuytimensä tuhottiin lopullisesti.
Pian siskosta kerättiin kantasoluja steriiliin pussiin. Seuraavana päivänä pussin sisältö tiputettiin Milla Madetojan suoniin.
Avaa kuvien katselu
”Sain toisen syntymäpäivän”, kirjoitti Milla Madetoja oman kuvansa alle Instagramissa. Kuva on otettu toukokuussa kantasolusiirtojaksolla sairaalassa. Kuva: Milla Madetoja
Siirron jälkeen kestää noin kaksi viikkoa, ennen kuin verestä on mahdollista nähdä, onko potilaan uusi luuydin alkanut toimia kuten pitäisi.
Joskus niin ei käy. Silloin potilas voi menehtyä.
Odotus eristyshuoneessa oli fyysisesti ja henkisesti rankkaa. Madetoja kertoo tuijotelleensa kattolaattoja ja ajatelleensa läheisiään ja perhettään, aviomiestään ja kolmea lastaan.
– Perhe on pitänyt minut ankkuroituneena elämään ja maailmaan. He ovat pitäneet minut järjissäni ja antaneet merkityksen kaikelle.
Kun lääkäri kertoi luovuttajan löytyneen, laitoin läheisilleni viestin, että ”mä taidan selvitä tästä.”
Milla Madetoja
Joka päivä Madetojasta otettiin verikoe, josta katsottiin, ovatko veriarvot alkaneet nousta 0,00-lukemista. Se tarkoittaisi, että luuydin olisi lähtenyt toimimaan.
Kahden viikon päästä verikokeessa näkyi, että näin oli tapahtunut. Jälleen Madetoja itki, tällä kertaa helpotuksesta.
Milla Madetoja kertoo hetkestä, jolloin hän ymmärsi selviytyvänsä kantasolusiirrosta.
Paluu elämään ja lenkkipoluille
Milla Madetoja voi tällä hetkellä hyvin. Hän jaksaa puuhastella kotonaan ja hoitaa arkisia askareita.
Kantasolusiirron jälkeiset muutaman metrin kävelyt sairaalan käytävällä ovat vaihtuneet useiden tuntien reippailuun Tampereen järvien rannoilla ja maastopyöräilyyn Lapin tuntureilla.
Hän uskoo, että sairastumista edeltänyt hyvä fyysinen kunto teki rankat hoidot mahdollisiksi. Huonokuntoiset tai esimerkiksi vanhat potilaat eivät välttämättä samalla tavalla kestä pitkiä ja rankkoja hoitoja.
Avaa kuvien katselu
Madetoja nauttii siitä, että jaksaa jälleen tehdä pitkiä ulkoilulenkkejä. Kuva: Antti Haanpää / Yle
Myös hoitojen välillä toipuminen on ollut nopeaa hyvän pohjakunnon ansiosta.
Vakavasta sairaudesta ja rankoista hoidoista toipuminen vie kuitenkin yhä aikaa, ja immuunijärjestelmän toipumisessa kestää melko pitkään.
Esimerkiksi infektioriskiä pienentääkseen Madetoja välttelee vielä ihmismassoja.
– En voi olla yleisötapahtumissa tai esimerkiksi täydessä bussissa. Minun puolustuskykyni on vielä kuitenkin verrattain matalalla.
Perhe ja ystävät olleet korvaamaton tuki
Henkinen toipuminen on oma lukunsa.
– Se menee vaiheittain. Ensin tulee järkyttävä shokki, joka pitää ottaa vastaan. Sitten tulee vaihe, jossa jollain tavalla löytää itsestään voiman hyväksyä asia.
Madetoja kiittää lämpimästi kaikkia häntä hoitaneita ja edelleen hoitavia ammattilaisia. Ystävät ja läheiset ovat olleet valtavan suuri tuki.
– He suorastaan juoksivat meille, kun kerroin sairaudestani. Minusta tuntuu, että olen saanut kaatua heidän syliinsä ja he ottivat minusta kopin.
En voi olla yleisötapahtumissa tai esimerkiksi täydessä bussissa. Minun puolustuskykyni on vielä kuitenkin verrattain matalalla.
Milla Madetoja
Madetoja nauraa, ettei sairastuminen ole kuitenkaan tehnyt hänestä pyhimystä. Arjessa häntä saattavat ärsyttää ihan samat asiat kuin ennenkin, vaikka likaiset tiskit keittiössä.
Jokin on kuitenkin muuttunut.
– Pienet asiat ovat hyvin merkityksellisiä. Vaikka se, että istumme perheen kanssa pöydän ääressä syömässä aamiaispuuroa. Ne hetket eivät jää minulta tällä hetkellä huomaamatta.
Avaa kuvien katselu
Kodin lähellä sijaitsevat metsäpolut ovat Madetojalle rakkaita. Kuva: Antti Haanpää / Yle
Kantasoluluovuttajia tarvitaan lisää
Kantasoluluovuttajista rekisteriä pitävän Punaisen Ristin veripalvelun mukaan Suomessa joka viidennelle potilaalle ei löydy parasta mahdollista luovuttajaa.
Madetoja haluaa oman tarinansa kertomalla kannustaa liittymään rekisteriin. Voi olla, ettei luovutustarvetta koskaan tule, mutta jos tulee, on luovuttajalla mahdollisuus pelastaa toisen ihmisen henki.
– Ei sen suurempaa lahjaa voi antaa.
Entä se tv-uutisten katsojia mietityttävä kysymys: nähdäänkö yksi Ylen suosikkiankkureista vielä juontamassa Ylen 20.30-uutisia?
Madetojan kasvoille nousee hymy.
– Toivon mukaan! En vielä tiedä milloin. Minun pitää vielä vähän voimistua ja kasvattaa puolustuskykyäni. Toivon mukaan jossain vaiheessa sinne palaan. Nyt nautin elämästä, lahjasta, jonka olen saanut.
Onko sinulla meille juttuvinkki? Voit lähestyä toimitusta luottamuksella. Halutessasi voit olla yhteydessä myös sähköpostitse osoitteeseen tuomo.bjorksten@yle.fi. Luemme kaikki yhteydenotot, mutta emme pysty takaamaan jokaiselle henkilökohtaista vastausta.