Karim Rapatti, 32, seisoo Siltamäen ostarilla. Täällä hän kittasi teini-ikäisenä kaljaa, kunnes olut jäätyi pulloihin. Oli talvi. Ei ollut paikkaa, minne mennä. Ei tulevaisuutta, ei mitään väliä millään.
Koulunkäynti ei kiinnostanut, ja seitsemännen luokan tuplaamisen jälkeen Rapatti laitettiin Suutarilan yläasteen erityisluokalle. Sekin oli hänelle yhdentekevää.
On pieni ihme, että Rapatti lopulta löysi elämälleen suunnan ja ammatin. Hänestä tuli näyttelijä.
Hän on tehnyt rooleja tv-sarjoissa, elokuvissa ja Helsingin Sanomissa viiden tähden arvion saaneessa Espoon teatterin Arakhnessa.
Rapatti ajattelee, että nuorille pitää antaa aikaa, eivätkä kaikki voi vielä teini-ikäisenä tietää, mikä heistä tulee isona.
Hän jos kuka tietää, mistä puhuu.
Avaa kuvien katselu
Siltamäen ostoskeskus Helsingissä oli Karim Rapatin teini-iän näyttämö. Kuva: Antti Haanpää / Yle
Teini-ikäisenä Rapatti valehteli äidilleen, että menee kouluun, vaikka suuntasi kaverilleen.
Rapatin vanhemmat olivat eronneet, kun poika oli kahdeksan. Vanhemmilla oli yhteinen ravintola, joka oli eron jälkeen jäänyt äidille.
– Jos olisin ollut vähän vanhempi, olisin pystynyt olemaan äidin tukena, mutta käyttäydyin kuin persereikä. Se on ollut hirveän raskasta mutsille.
Rapattia oli kiusattu ala-asteella. Hänen isänsä oli egyptiläinen ja pojan erilainen ulkonäkö riitti silmätikuksi joutumiseen.
Kun Rapatti aloitti yläasteen, osat kääntyivät.
– Minusta itsestäni tuli kiusaaja. Yritin todistella omaa paikkaani esittämällä kovaa jätkää, Rapatti sanoo.
Vaikka kiusaaminen oli Rapatin mukaan aina vain sanallista, se on jäänyt vaivaamaan.
– Olen hirveän pettynyt itseeni. Se oli täyttä typeryyttä, enkä enää haluaisi kantaa sitä mukanani. Olisin valmis pyytämään kiusaamiltani ihmisiltä anteeksi.
Avaa kuvien katselu
Rapatilla oli yläasteella show-vaihe: hän esitti kovaa jätkää. Kuva: Antti Haanpää / Yle
Koulu oli yhtä pelleilyä
Kahdeksannen ja yhdeksännen erityisluokalla oli kymmenen teini-ikäistä poikaa. Puolet heistä oli Rapatin ystäviä, ”pääsekoilijoita”.
Ryhmä oli tiivis ja kuriton.
Se, mikä kiinnosti, oli kalja, naiset ja World of Warcraft -videopeli. Koulussa käytiin lähinnä syömässä. Kun kirjat ilmestyivät pulpetille, pojat työnsivät ne lattialle.
Rapatilla oli käynnissä ”show-vaihe”. Hän oli alkanut hengailla vanhempien kavereiden kanssa ja haki hyväksyntää.
– Kenelläkään meistä ei ollut mitään unelmia. Välillä ovet lähtivät irti, kun opettaja paini luokkalaisten kanssa. Kun yhdeltä kaverilta otettiin tunnilla hattu pois päästä, se lähti vain himaan, Rapatti kuvailee.
Erään kerran pojat rakensivat vesiliukumäen sisälle. Vessasta ammuttiin vettä käytävälle, päälle saippuaa ja sitten laskemaan.
Rapatti ajattelee, että ajanjakson on täytynyt olla opettajalle henkisesti ja fyysisesti erittäin raskasta.
– Hän yritti kyllä kaikkensa, jotta me opittaisiin. Me arvostimme häntä, mutta kun me emme olleet yhtään kiinnostuneita koulusta.
Avaa kuvien katselu
Erityisluokan opettaja muistaa elävästi, että Rapatti teki erilaisia tyyppejä ja oli hyvä liikunnassa. Kuva: Antti Haanpää / Yle
Opettaja muistaa Rapatin lahjat
Erityisopettaja Jussi Sutinen oli Rapatin luokanvalvoja tämän viimeisenä erityisluokkavuonna yhdeksännellä. Hän muistaa Rapatin heti. Tämä oli se oppilas, joka kehitti erilaisia tyyppejä.
– Elävästi on jäänyt mieleen, että siinä kaverissa oli näyttelijän vikaa jo silloin, Sutinen sanoo.
Rapatti sai muun muassa Sutisen sijaisen uskomaan, ettei Rapatti osaa suomea.
– Karimilla oli sellainen pizzakokki-hahmo, joka hoki, että ”Ma ei ummarra”. Sijaiseni oli ihmeissään. Piti selittää hänelle, että siellä on ollut sisäpiirivitsi käynnissä viikon verran ja sinua on vedätetty kunnolla.
Sutisen mukaan ”herrat keksivät tekemistä” ja kaikenlaista sattui ja tapahtui.
– Karim veti aina jotain tyyppiä ja muut alkoivat mölistä. Se oli niiden juttu, jota he olivat saaneet yläasteella tehdä. Ysillä he pikkasen kypsyivät ja saivat hommasta kiinni.
Avaa kuvien katselu
Kesken jääneen kymppiluokan jälkeen Rapatti oli omien sanojensa mukaan ”aika pihalla”. Kuva: Antti Haanpää / Yle
Rapatti googletti, mitä näyttelijä tekee
Erityisluokan jälkeen Rapatti meni Malmin kouluun kymppiluokalle, mutta jätti sen pian kesken.
– Sitten en tehnyt oikeastaan enää mitään. Minulla oli sellainen luulo, että faija ja mutsi eivät enää jaksa katsoa tätä, ja hakevat minut jonnekin duuniin. Olin aika pihalla.
Rapatti kuvaa pari vuotta kestänyttä aikaa ”Kelan kanssa hengailuksi”. Se loppui vasta, kun hän lakkasi odottamasta. Lapsuuden ystävä pyysi Rapatin mukaansa kesätöihin Terästarvikkeelle.
Hyllyjä kootessa ja varastotöitä tehdessä vierähti lopulta vuosi, kunnes Rapatti heräsi eräänä aamuna täysin kypsyneenä.
– Sanoin itselleni, että tämä on täyttä paskaa. Elämässäni ei ole mitään sisältöä, enkä jaksa ajaa trukilla päivästä toiseen.
Hän alkoi googletella, mitä näyttelijä tekee ja soitti siltä istumalta Taideyliopiston Teatterikorkeakouluun. Hän halusi tietää, miten sinne pääsee.
Rapattia neuvottiin kokeilemaan ensin vaikka Voionmaan opistossa opiskelua, jotta selviäisi, onko teatteri todella hänen juttunsa.
Avaa kuvien katselu
Päämäärätön hengailu päättyi Teatterikorkeakouluun soitettuun puheluun. Kuva: Antti Haanpää / Yle
Myös isä oli show-äijä
Rapatti ei osaa itsekään selittää, miksi juuri Teatterikorkeakoulu ja miksi ajatus näyttelijäksi ryhtymisestä. Hänellä ei ollut tuttuja alalla, eikä aiempaa harrastuneisuutta.
Ellei sellaiseksi laske hänen yläasteella kehittelemiään tyyppejä, joilla hän haki hyväksyntää.
Rapatti ajattelee, että ehkä hän seurasi isänsä jalanjälkiä.
– Isä oli aina show-äijä, huomion keskipiste, joka piti kaveripiirissään muut tyytyväisenä.
Kenties isän esimerkki sai lopulta hakemaan Teatterikorkeakouluun. Hän pääsi sisään ensimmäisellä yrittämällä.
Riemun jälkeen alkoi kuitenkin paniikki. Rapatilla oli pelkät peruskoulun paperit, kun suuri osa muista oli käynyt vähintään lukion.
Avaa kuvien katselu
Kun Karim Rapatin isä menehtyi vuonna 2015, poika otti vasempaan käteensä tatuoinnin isän muistolle. Oikean käden tatuointi on omistettu äidille. Kuva: Antti Haanpää / Yle
Hän oli ajatellut, että näyttelijäksi oppii fyysisiä harjoituksia tekemällä.
– Oli shokki, kun tajusin, että pitää tehdä myös kirjallisia töitä. Eihän minulla mene pisteet ja pilkut oikeisiin paikkoihin, kun en ole käynyt koulua!
Ensimmäiset kaksi vuotta olivat henkisesti raskaita. Opiskelijakollegat ja opettajat tukivat, mutta Rapatti tunsi huonommuutta.
– En uskaltanut olla oma itseni. Tulin niin erilaisista taustoista kuin muut. En ymmärtänyt teatterista yhtä paljon, enkä uskaltanut sanoa mielipidettäni asioista.
Show-mies työnsi itse itseään ulkokehälle, kunnes uskalsi olla juuri sellainen kuin on.
Avaa kuvien katselu
Rapatti on nykyisin korkeakoulusta valmistunut näyttelijäntaiteen maisteri, joka on tehnyt erityisen paljon tv-rooleja. Kuva: Antti Haanpää / Yle
Lopputyö sai kyyneleet silmiin
Kuuden Teatterikorkeakouluvuoden jälkeen Rapatti valmistui näyttelijäntaiteen maisteriksi vuonna 2023.
Kun hän sai kirjallisen lopputyönsä tehtyä, hän kuunteli sitä tietokoneen robottiäänellä kyyneleet silmissä.
– Ymmärsin, että kyllä minustakin on. Miksi ajattelin, etten pysty, ennen kuin kokeilin? Miksi tuomitsin itseni ennen kuin yritin?
Hän ajattelee, että itseään pitäisi aina silloin tällöin taputtaa kannustavasti olkapäälle. Pitäisi olla armollinen ja yrittää hiljentää itsensä aina, kun alkaa ajatella, että ”en osaa”.
Kaikille ei ole vielä yläasteella selkeää, mikä heistä tulee isona. Ei Rapatillekaan ollut.
– Erityisluokalla ajattelin, ettei minusta ole mihinkään, eikä minulla ole mitään mahdollisuuksia. Ajattelin, että minussa on jotain vikaa, kun en tiedä, mitä elämältäni haluan.
Hänen teesinsä on, että liialla prässäämisellä ihminen menee vain lukkoon, ahdistuu ja voi alkaa oireilla huonolla käytöksellä.
Pitäisi jaksaa uskoa, että elämä kantaa ja että jossain vaiheessa asiat selviävät.
Rapatin opettaja Jussi Sutisen ajattelee, että on mahtavaa, että hänen entinen oppilaansa on nykyinen näyttelijä.
– Minun hantsini oli, että kyllä jokainen jannu löytää mestansa. Jotkut löytävät sen laakista, mutta joillain se vain kestää pidempään.
Avaa kuvien katselu
Karim Rapatille yläasteen selviytymiskeinosta – tyypinteosta – tuli lopulta unelma-ammatti: nyt ihmiset maksavat siitä, että pääsevät katsomaan häntä. Kuva: Antti Haanpää / YleKarim Rapatti
Syntynyt 1993.
Opiskellut näyttelemistä Voionmaan opistossa ja HEO-kansanopistossa 2015 ja 2016.
Valmistunut teatteritaiteen maisteriksi Taideyliopiston teatterikorkeakoulusta 2023.
Näytellyt Kansallisteatterin Kaikki Äidistäni -esityksessä 2021 ja Espoon teatterin Arakhnessa 2025.
Tehnyt rooleja elokuvissa Teräsleidit (2020) ja Häjyt 2 (2025) ja mm. tv-sarjoissa Jään vangit (2025), Pohjoisen tähti. (2023 –2024), Kaikki synnit (2019) ja Kylmä kausi, joka julkaistaan Ylellä 2026.