Sieltä se tuli: Sanna Marinin vihjaus, että häntä kiinnostaa paluu politiikkaan.
Huomio kannattaa kiinnittää sanamuotoihin, joita Marin käyttää brittilehti The Sunday Timesin haastattelussa.
– En etsi tehtäviä politiikassa juuri nyt, mutta ehkä tulevaisuudessa, Marin sanoo.
Marin on antanut haastattelun Lontoossa ja englanniksi.
Englanniksi hän ilmaisee aikeensa seuraavasti: ”I’m not seeking positions in politics right now, but maybe in the future.”
Näin sanomalla Marin kertoo, että hän ei aktiivisesti etsi politiikan tehtäviä. Verbin ing-muotoa käytetään englannin kielessä kuvaamaan nimenomaan aktiivista tekemistä.
Marin erikseen korostaa, että tämä asiaintila koskee vain nykyhetkeä. Hän lisää verbin perään ”juuri nyt”–aikamääreen (engl. right now).
Sen jälkeen Marin tähdentää samassa virkkeessä, että tulevaisuudessa hän ehkä etsii politiikan tehtäviä.
Tämän selvemmin poliitikko ei juuri voisi vihjata aikovansa palata politiikkaan.
Marin täyttää kahden viikon kuluttua 40 vuotta.
The Sunday Times vertailee, että Marinin iässä Tony Blair ei vielä edes ollut Britannian työväenpuolueen johtaja – puhumattakaan siitä, että Blair olisi ollut 185 vuoteen Britannian nuorin pääministeri, jollainen hänestä tuli 43-vuotiaana vuonna 1997.
Muuan Barack Obama oli nelikymppisenä Illinoisin osavaltiosenaattori ja opetti lakia Chicagon yliopistossa.
Ursula von der Leyen nousi EU-komission johtoon kuusikymppisenä.
Alexander Stubb vannoi tasavallan presidentin virkavalan 56-vuotiaana.
Teoriassa Marinilla on 30 vuotta aikaa asettua ehdolle vaaleissa. Käytännössä paluu lienee muutamien vuosien päässä.
Marin on kaiketi havainnut, että mikään ei politiikassa ole yhtä entinen kuin entinen ministeri ja puoluejohtaja. Kiinnostus ja kysyntä laskevat nopeasti, kun entisellä poliitikolla ei ole institutionaalista asemaa.
Tämän Marin koki jo Münchenin turvallisuuskonferenssissa.
Pääministerinä Marin (sd) esiintyi ulko- ja turvallisuuspolitiikan suurtapahtumassa vuonna 2023 päälavalla von der Leyenin kanssa – ja puhui Ukrainasta sekä naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta.
Marin muun muassa kiitteli silloista puolustusministeriä Antti Kaikkosta (kesk), joka oli jäänyt vanhempainvapaalle kesken ministerikautensa.
Kahta vuotta myöhemmin Marin sai kyllä kutsun Müncheniin, mutta helmikuussa 2025 puhujantuolia ei enää järjestynyt loistohotelli Bayerischer Hofista.
Marin osallistui paneelikeskusteluun, joka järjestettiin Münchenin kaupungintalossa, ja ihmetteli, miksi salissa näkyi paljon tyhjiä tuoleja. Hän puhui tyttöjen ja naisten oikeuksista.
Tyhjät tuolit eivät olleet seurausta aiheesta vaan siitä politiikan lainalaisuudesta, että entiset pääministerit esiintyvät sivulavoilla.
Seuraavassa vaiheessa Marinia ei enää kutsuttaisi Müncheniin – tai jos kutsuttaisiin, niin yleisöön.
Milloin Marin tekee paluun politiikkaan?
Todennäköisesti kevään 2029 eurovaaleissa. Silloin hän pyrkisi samalla Suomen EU-komissaariksi.
Jos SDP voittaa kevään 2027 eduskuntavaalit ja nousee pääministeripuolueeksi, pääministeri Antti Lindtman käytännössä valitsee Suomen seuraavan EU-komissaarin.
Vaikka Lindtman ja Marin ovat olleet kotimaan politiikassa toistensa pahimmat vastustajat, joiden välejä ei voine luonnehtia läheisiksi, demaripääministerille on arvokasta, jos hänen puolueensa menestyy eurovaaleissa.
Kokoomus on tähän mennessä voittanut kaikki eurovaalit.
Vasemmistoliiton Li Anderssonin esimerkki – 247 723 henkilökohtaista ääntä – todistaa, että henkilön voima on valtakunnallisessa vaalissa vastustamaton.
EU-vaaleissa koko Suomi on yhtä vaalipiiriä.
Marinin kansainvälisillä kasvoilla ja pääministeripuolueen statuksella SDP voisi tavoitella eurovaalien ykköspaikkaa. Vaalien jälkeen Marinista joka tapauksessa tulisi EU-komissaari.
Alkuvuodesta 2030 Suomessa järjestetään presidentinvaalit. Stubb johtanee Suomea halutessaan kaksi kuusivuotiskautta, eikä Marinin voima todennäköisesti riittäisi hänen kaatamiseensa.
Jos Stubb ei pyrkisi jatkokaudelle vaan siirtyisi jonkin kansainvälisen järjestön johtoon – kukaties Naton pääsihteeriksi – Marinin osakkeet nousisivat.
Presidentinvaaleihin on vuosia matkaa, mutta niissä saatettaisiin kokea Marinin ja Elina Valtosen (kok) välinen kilpa. Joko vuonna 2030 tai sitten vuonna 2036.
Jos Stubb jatkaa presidenttinä toisen kauden, Marin saattaisi pyrkiä tehtävään vuonna 2036 kerättyään ensin arvostusta ja kokemusta viiden vuoden ajan EU:n komissiossa ja suomalaisen päivänpolitiikan ulkopuolella.
Tunnettuutta Marinilta ei puutu, mutta hänen nykyinen profiilinsa ei välttämättä kantaisi presidentinvaaleissa voittoon asti. Sen Marin todennäköisesti tiedostaa itsekin.
– En halua ryhtyä v…n kuninkaalliseksi, Marin torppasi aikanaan spekulaatiot ehdokkuudestaan vuoden 2024 presidentinvaaleissa.
Seremoniallisuus ei ymmärrettävästi kiehtonut alle nelikymppistä naista – ja hän taisi tuntea itsensä.
Presidentti-instituution ravistelu olisi herättänyt vielä voimakkaamman vastareaktion kuin pääministeri-instituution pöllyttäminen bilepiiskalla.
Marinin asenteessa on ollut annos samaa kuin vapaudestaan kiinni pitäneen Sauli Niinistön suhtautumisessa presidentti-instituutioon 1990-luvun lopulla.
Syksyllä 1999 kokoomuksen puheenjohtaja Niinistö tuumasi, että ”puolivallaton leskimies” ei sovellu presidentiksi, ja kieltäytyi ehdokkuudesta vuoden 2000 vaaleissa.
Nato-Suomessa Marinin kaltaiselle kansainväliselle poliitikolle lienee kuitenkin tilausta. EU-komissaarius vaikuttaa tässä vaiheessa realistisimmalta tavoitteelta.
Vasemmistolainen nainen ja pääministeri, joka puhui painokkaasti Naton ydinpelotteen tärkeydestä ja Ukrainan aseistamisesta, herätti jo kertaalleen ihailua Euroopassa ja Yhdysvalloissa.
– Voisi arvioida näin, että Nato-maahan ei hirveän helposti hyökättäisi, koska muut olisivat yhdessä rintamassa puolustamassa. Ja toinen turva, joka tätä kautta tulisi, on tietenkin ydinasesuoja, Marin perusteli huhtikuussa 2022 Iltalehdelle, miksi halusi Suomen Natoon.
Kun ikää ja harkintaa karttuu, mutta särmä ja tyyli säilyvät, Marin on potentiaalinen poliitikko jopa presidentiksi, mutta siitä päättävät aina suomalaiset äänestäjät.
Marinin paluuvihjailut vaikuttavat todennäköisesti siten, että SDP:ssä laaditaan seuraavien eurovaalien strategiaa alustavasti hänen varaansa. Eivätkä demarit todennäköisesti lämpene ajatukselle tasavallan presidentin valtaoikeuksien karsimisesta.