Annakaisa Kelokorpi ei ollut vuosiin yhteydessä äitiinsä. Kun äiti kuoli, hän alkoi ymmärtää surun eri sävyt.
Annakaisa Kelokorpi mietti pitkään, menisikö hän äitinsä hautajaisiin.
Hän teki mielikuvaharjoituksen: kuvitteli, että hautajaistilaisuus oli käynnissä ja hän itse olisi kotona.
”Se tuntui vielä pahemmalta kuin ajatus, että olisin hautajaisissa”, Kelokorpi kertoo.
Lopulta hän päätti mennä kirkkoon – mutta ei muistotilaisuuteen.
Takana oli tuolloin vuosien välirikko.