Roope Nykänen menehtyi 21.7.2025 ollessaan 28-vuotias. Roope oli rakastettu perheenjäsen, ystävä, muusikko, taiteilija, näyttelijä ja runoilija, joka jätti jälkensä lukuisten ihmisten elämään.
Roope Nykänen syntyi 8. toukokuuta 1997 Mikkelissä. Roopen iloinen luonne ja monilahjakkuus näkyi jo pienenä poikana. Hän kirjoitti ensimmäisen runonsa esikoulussa: Runoja rakkaudesta ”Ehkä minä olen kokonaan kuin päivänpaiste ja päivän loiste”. Musiikin opiskelun hän aloitti kolmannella luokalla ja yläasteella esiintyi aktiivisesti. Tämän jälkeen häntä ei pidätellyt mikään, sillä nuoresta iästä huolimatta Roope kerkesi soittamaan musiikkia yleisön edessä jopa 800 kertaa.
Roope oli mikkeliläinen trubaduuri ja esiintyi myös Puolustusvoimien varusmiessoittokunnassa ja useissa muissa musiikin kokoonpanoissa. Roope oli näyttelijänä ensin Mikkelin Poikateatterissa ja myöhemmin Miesteatterissa, Mäntyharjun kesäteatterissa ja toimi avustajana Mikkelin Teatterilla. Tämän lisäksi Roope kirjoitti runoja ja julkaisi kaksi runoteosta. Kun puhumme Roopesta, niin voimme puhua todellisesta taiteen moninaisesta ammattilaisesta. Roopella oli monta (rautaa) kitaraa tulessa yhtä aikaa ja hän suunnitteli ja visioi paljon myös tulevaisuuteen.
Roopen ystävät kuvailevat häntä aitona, rohkeana, energisenä ja kannustavana ystävänä. Hän innosti ihmiset mukaan ideoihin ja ei koskaan epäröinyt, etteikö voisi uusia asioita oppia – kuten vaikka laulamaan espanjaksi. Roopella oli taianomainen kyky ottaa ystävät ja yleisö huomioon niin lavalla kuin yksityiselämässä. Hän halusi tuoda iloa läheisilleen ja ystävilleen ja joskus muisti heitä kukkasin.
Häntä jää kaipaamaan perhe, sukulaiset sekä suuri joukko ystäviä ja kollegoita, jotka tunsivat Roopen sydämellisyyden. Roopen poismeno jättää suuren tyhjyyden, mutta myös syvän kiitollisuuden siitä, että saimme hänet tuntea. Hänen muistonsa säilyy sydämissämme aina.
”Kevätauringon säikeet, sokaisevat haaveet, tuuli nenässä on muisto huomisesta.” – Roope Nykänen
Leila Nykänen, Arto Nykänen ja Anna-Katri Hänninen
Kirjoittajat ovat Roope Nykäsen äiti, isä ja ystävä.