Kun on tarpeeksi valvonut öitä
ja miettinyt mistä saa töitä
se varmasti terveyden vei.
Leevi and the Leavingsin kappale Lumettoman talven tarinoita kiteytti lamavuosien tuntoja. Nyt Suomi on taas hankalassa tilanteessa, kun työttömyys on kasvanut ja moni joutunut irtisanotuksi.
Tässä jutussa käännetään katse toiseen suuntaan: keille on töitä?
Vaikka ajat ovat huonot, aina on myös töitä, ja joillain aloilla enemmän.
Marssin työkkäriin eli Helsingin työllisyyspalveluiden toimipisteeseen Malminkadulle Kamppiin, jossa vastassa on työnantajapalveluiden johtaja Risto Rantala.
Julkipuheissa toistuvat tekoäly, alustatyö ja jäänmurtajat. Näkyvätkö ne työpaikoissa, vai mitä on tarjolla? Istumme alas.
Haalarit niskaan! Katso videolta, mitä töitä Helsingistä ja muualta Suomesta löytyy.
Nopeasti selviää, että perinteiset alat jyräävät avointen työpaikkojen määrissä.
Eniten Helsingissä on tarjolla erilaisia myyntitöitä, Rantala kertoo.
Ja koska yhteiskunta laitteistuu, myös asentajille löytyy töitä, erityisesti laiteasentajille mutta myös sähkö- ja putkiasentajille.
Töitä – mutta myös paljon työttömiä – löytyy trendikkäältä ravintola-alalta, eli kokeille ja tarjoilijoille on kysyntää. Pitempää koulutusta vaativien toimenkuvien joukossa pulaa on erityisesti lääkäreistä ja varhaiskasvatuksen opettajista.
– Yhtä toimialaa, jossa olisi paikkoja pilvin pimein, ei tänä päivänä ole. Paikat ovat sirpaloituneet laajalle, Rantala sanoo.
Työttömiä on paljon, mutta työpaikkoja vain kourallinen
Töitä on ylipäätään tarjolla nihkeästi.
Suositulla Duunitori-sivustolla avoimia työpaikkoja oli syyskuussa reilut 38 000, kun vuotta aiemmin niitä oli 48 000 ja toissavuonna 64 000.
Todellista määrää ei tiedä kukaan. Monet paikat täytetään ”tiskin alta”, eivätkä ne tule koskaan julkisiksi. Risto Rantala viittaa tutkimuksiin, joiden mukaan vain 30–40 prosenttia paikoista tulee julkiseen hakuun ja loput ovat piilotyöpaikkoja.
Avaa kuvien katselu
Kuva: Nanna Särkkä / Yle
Työtä riittää joka tapauksessa vain murto-osalle työttömistä. Tänä vuonna työttömiä on ollut kuukaudesta riippuen 260 000–310 000.
Tilanne on pahempi kuin kertaakaan sen jälkeen, kun Suomi selvisi 90-luvun lamasta. Työttömyysaste rikkoi kesällä 10 prosentin rajan, ja lähes koko maassa väki etsii töitä.
Muutama alue pärjää kuitenkin muita paremmin, ja erityisesti kaksi korostuu:
Avaa kuvien katselu
Kuva: Nanna Särkkä / Yle
Lapissa ja Ahvenanmaalla on siis töitä, ja myös Kainuussa, Pohjanmaalla ja Varsinais-Suomessa menee muita paremmin.
Lapin ongelma on kohtaannossa eli siinä, löytyykö avoimiin työpaikkoihin sopivia tekijöitä. Kaikki eivät ole halukkaita muuttamaan työn perässä. Tai osaaminen ei riitä haettavaan työhön, vaikka ammattinimike täsmäisi.
Suomalaiset työllistyvät edelleen yleensä lähelle asuinpaikkaansa, ja työn perässä muuttaminen on melko vähäistä. Isossa kuvassa se ei silti ole kovin iso ongelma.
– Maantieteelliset kohtaanto-ongelmat eivät selitä kovin isoa osaa työttömyydestä, sanoo Työn ja talouden tutkimuskeskus Laboren tutkimusjohtaja Tuomo Suhonen.
Nyt soitetaan maakuntiin: näitä töitä on tarjolla
Palataan nyt siihen, mitä töitä on.
Helsinki on oma lukunsa. Täällä on eniten väkeä ja työpaikkoja, jokaiselle jotain, vaikka paikkoja onkin aiempaa vähemmän.
Kysyn asiaa myös viidestä muusta paikasta ympäri Suomen: Porista, Mikkelistä, Äänekosken seudulta, Kainuusta ja Lapista.
Porissa puhelimeen vastaa Satakunnan työllisyysalueen työllisyyspäällikkö Jenni Ketonen. Eniten paikkoja on kaupungin perinteiden mukaisesti yhä metalliteollisuudessa, hän kertoo.
Öljynporauslauttojen rakentamiseen aikanaan erikoistuneen Mäntyluodon telakan omistaa nyt kanadalainen Davie, joka valmistaa jäänmurtajia. Niiden osien valmistaminen tuo työtä myös Poriin, ja se näkyy jo rekrytoinneissa.
Ketosen mukaan tämä tarkoittaa töitä esimerkiksi koneistajille ja levyseppä-hitsaajille. Sen lisäksi Porissakin on tarjolla töitä myyntitehtävissä ja kuljetuksissa. Lääkäripula on Suomen kymmenenneksi suurimmassa kaupungissa krooninen.
Avaa kuvien katselu
Kuva: Nanna Särkkä / Yle
Entä Etelä-Savon keskus Mikkeli? Se on profiililtaan erilainen kuin Pori.
– Sote-ala on meillä ollut perinteisesti iso työllistäjä, ja kyllä hoiva- ja terveysalalla on edelleen ollut eniten paikkoja avoinna, sanoo Mikkelin seudun työllisyyspalvelujen johtava työllisyysasiantuntija Sari Paakkunainen.
Sen lisäksi paikkoja on ennen kaikkea kuljettajille, myyjille ja siivoojille.
Paakkunaisen mukaan moni on ryhtynyt yrittäjiksi, kun työllisyystilanne on kehno.
– Niin sanottu mies ja pakettiauto -malli on yleinen. Ei hankita toimitiloja vaan mennään suoraan asiakkaiden luo, hän sanoo.
Niin sanottu mies ja pakettiauto -malli on yleinen.
Sari Paakkunainen, Mikkeli
Jatketaan ylöspäin kartalla. Pohjoisen Keski-Suomen työllisyysalueelta vastaa johtaja Tiina Mäenpää.
Täällä työpaikkoja on avoinna vähän, julkisesti vain satakunta.
– Töitä on sote-alalla, erityisesti vanhustenhoito ehkä korostuu. Ja henkilökohtaisen avustajan tehtäviä on myös, Mäenpää sanoo.
Lisäksi tarjolla on jonkin verran perusteollisuuden työpaikkoja, erityisesti puolustusteollisuuden hankintaketjuissa. Silti keskuskaupunki Äänekoskenkin työttömyysaste on 16 prosenttia.
Palvelualan työpaikkoja olisi täälläkin, mutta muuttohaluisten ammattilaisten löytäminen voi olla kiven takana.
– Vaikkapa pienen paikkakunnan ravintolaan on oikeasti haastavaa löytää työntekijää.
Paluu pukukoppiin. Vedetään videolla soittokierroksen antia yhteen.
– Tarvitaan erityisesti tarjoilijoita, kokkeja ja puhtaanapitäjiä. Ja kun matkailuun liittyen myös rakennetaan paljon, niin ennen kaikkea lvi- ja sähköalan työntekijöistä on pula, sanoo Tunturi-Lapin ja Pellon työllisyysalueen johtaja Tero Hyttinen.
Lapin asema on heittänyt häränpyllyä.
Kun 1990-luvun lamassa alueen työttömyystilanne oli synkkä, nyt Lappi imee työvoimaa Etelä-Suomesta ja ulkomailta. Ukrainasta paenneita on paljon.
Mutta vaikka matkailuala on väkevässä vedossa, työt ovat kausiluonteisia. Kun kausi on ohi, keikkatyöläiset lennähtävät etelään.
Lapin asema on heittänyt häränpyllyä.
Myös Kainuu, toinen takavuosien työttömyysalue, porskuttaa. Matkailu vetää täälläkin, työvoimasta on paikoin pulaa ja kaivoskunta Sotkamo on 5,6 prosentin työttömyysasteellaan jopa lähellä täystyöllisyyttä.
Kajaaniin rakennetaan supertietokone Lumin vanavedessä datakeskuksia, jotka työllistävät työllisyys- ja kansainvälisyyspäällikkö Milla Tikkasen mukaan nyt rakennusalan tekijöitä useaksi vuodeksi. Pysyvästi keskuksiin tarvitaan vartijoita ja siivoojia, ja keskuksiin palkattaville työntekijöille palveluita.
– Ongelma ei ole, etteikö työpaikkoja olisi, vaan mistä niihin saadaan tulevaisuudessa tekijät. Tämä säteilee koko maakuntaan, Tikkanen sanoo.
Kausityöttömyyttä on toki Kainuussakin. Kaikille ei riitä töitä koko vuodeksi.
Soittokierroksen päätteeksi katsotaan lyhyt yhteenveto siitä mitä puhelut paljastivat, ja verrataan sitä virallisiin tilastoihin.
Tässä soittokierroksen anti kootusti.
Ja tässä virallinen tilasto eli alat, joilla oli syyskuussa eniten avoimia paikkoja TEM:n tilastoissa.
Trendialoilla on paljon keikkatöitä
Trendialoja on aina, ja niin nytkin.
Nyt kun kullan hinta on jo pitkään noussut, pari valtakunnallista yritystä hakee kultaesineiden ostajia toreja ja parkkialueita kiertäviin matkailuautoihin. Ostoskeskuksiin haetaan jatkuvasti myyntiedustajia kauppaamaan sähkösopimuksia ja sanoma- tai aikakauslehtiä, ja taksiyrittäjät hakevat renkejä ajamaan Bolt- ja Uber-ajoja.
Nämä kaikki ovat suurelta osin keikkatyötä. Matkailukohteissa keikkatyöt ovat olleet tuttu juttu jo pitkään, mutta viime vuosina ne ovat tehneet vahvaa tuloa koko maahan.
Pääosin keikkailun varaan rakentuu myös tulkkien, kääntäjien ja henkilökohtaisten avustajien työ. Ne ovat kasvavia aloja, mikä näkyy selvästi työnvälityspalveluissa: paikkoja on auki ympäri Suomen.
Kääntäjiä ja tulkkeja tarvitaan erityisesti virallisissa yhteyksissä, kun Suomi kansainvälistyy. Epävirallisemmat hommat hoitaa jo usein tekoäly. Henkilökohtaisia avustajia taas tarvitaan avustamaan vammaisia henkilöitä päivittäisissä toimissa ja vapaa-ajassa. Laki antaa oikeuden vähintään 30 tuntiin kuukaudessa.
– Ruotsissa henkilökohtaisia avustajia on ollut pitkään. Siellä se tunnetaan omana alanaan, sanoo henkilökohtaisia avustajia välittävän, voittoa tavoittelemattoman JAG Assistansin toimitusjohtaja Ina Ahlberg.
Sitten on ”vanhanaikaisia” aloja, joiden päteville tekijöille on jatkuva tarve yli trendien – ja kokoaikatöihin.
Esimerkiksi pätevistä varhaiskasvatuksen opettajista on huutava pula. Espoon varhaiskasvatusjohtaja Virpi Mattila kertoo, että heillä 40–45 prosenttia opettajista tekee töitä ilman pätevyyttä.
Näin syksyllä paikat on pitkälti täytetty, mutta kesällä auki oli kymmeniä paikkoja.
Moni pesti on piilossa – jos jokin kiinnostaa, kysy suoraan töitä
Palataan vielä hetkeksi Helsingin Kamppiin, jossa johtaja Risto Rantala myhäilee.
Jäänmurtajatilaukset tuovat telakalle perinteistä työtä vuosiksi, ja vaikutus säteilee kauppaan, asumiseen ja elinkeinoelämään laajemminkin.
– Sinällään tämä on jättipotti, Rantala sanoo.
Yhteen perustyöpaikkaan voi tulla jopa 500 hakemusta. Se johtuu paitsi työttömien määrästä myös siitä, että työttömien on haettava vähintään neljää paikkaa kuukaudessa.
– Meille tulee paljon hakemuksia, joiden teksti ei liity mitenkään haettavaan tehtävään, sanoo Espoon varhaiskasvatusjohtaja Virpi Mattila.
Koska niin moni työpaikka on piilossa, työnvälittäjät korostavat omaa aktiivisuutta.
Jos on jokin ala tai paikka, joka kiinnostaa, kannattaa ottaa suoraan yhteyttä työpaikkaan. Näin vinkkaa Mikkelin johtava asiantuntija Sari Paakkunainen. Tiskin alla voi olla paikka tarjolla.
– Se on vanhanaikaista. Mutta se voi olla paras tie löytää se oma työpaikka, hän sanoo.