Vieraskynä|Ukrainan havittelemien Tomahawk-ohjusten sotilaallinen merkitys ei ole niin suuri kuin Kremlin reaktioista voisi päätellä.
3.11. 2:00
Kirjoitus on vierailevan asiantuntijan näkemys.
Yli kolme ja puoli vuotta jatkuneeseen Ukrainan sotaan ei ole saatu sotilaallista ratkaisua, eikä sellaista ole tälläkään hetkellä näköpiirissä.
Ukraina toivoo sotaan itselleen suotuisaa käännettä aseista, joilla se voisi iskeä entistä syvemmälle Venäjän maaperälle. Presidentti Volodymyr Zelenskyi on pitkään tehnyt töitä sen puolesta, että Ukraina voisi hankkia Yhdysvalloista Tomahawk-ohjuksia. Niiden kantama on pidempi ja tuhovoima suurempi kuin Ukrainan käytössä tähän asti olleissa ohjuksissa.
Yhdysvaltojen nykyisen republikaanihallinnon suhtautuminen Ukrainan tukemiseen on ollut vaihtelevaa. Toisella presidenttikaudellaan Donald Trump on kuitenkin yrittänyt lunastaa vaalilupaustaan pikaisen rauhan saavuttamisesta Ukrainassa, ja hän on käyttänyt osapuoliin vuoroin keppiä ja vuoroin porkkanaa.
Lokakuun alussa näytti siltä, että Trump saattaisi olla valmis sallimaan Tomahawkien myynnin Ukrainalle, ellei Venäjä suostu neuvottelupöytään sodan lopettamiseksi. Kremliin iski paniikki, ja Vladimir Putin saikin Trumpin kanssa käymänsä puhelun seurauksena Yhdysvallat luopumaan aikeesta ainakin toistaiseksi.
Perhshing 2- ja Tomahawk-ohjusten uhka oli olennainen syy siihen, että Neuvostoliitto solmi Yhdysvaltojen kanssa maasta laukaistavat keskimatkan ohjukset kieltäneen INF-sopimuksen vuonna 1987. Venäjällä muistetaan hyvin myös, miten Yhdysvallat käytti Tomahawk-ohjuksia Saddam Husseinin johtaman Irakin moukaroimiseen Persianlahden sodassa 1990-luvun alussa.
Putinin mukaan Tomahawkien toimittaminen Ukrainalle tuhoaisi Venäjän ja Yhdysvaltojen väliset suhteet. Venäjän entinen presidentti Dmitri Medvedev varoitti, että Tomahawk-päätös kärjistäisi Venäjän ja Yhdysvaltojen välejä vaarallisesti, koska Tomahawkeihin voitaisiin panna tavanomaisten räjähteiden sijaan myös ydinkärkiä.
”
Tomahawk on ollut tavanomainen ase jo vuosikymmeniä.
Venäjällä on varmasti propagandaan omat syynsä, mutta siellä tiedetään, että Yhdysvallat sijoitti Tomahawkeihin sopivat ydinkärjet varastoihin jo 1990-luvun alkupuolella, ja ne purettiin vähitellen – viimeiset 2010-luvun alussa. Käytännössä Tomahawk on ollut tavanomainen ase jo vuosikymmeniä.
Ukrainalle Tomahawkien saamisella olisi lähinnä poliittinen merkitys. Ohjukset ovat kalliita, eikä Yhdysvallat luultavasti myisi niitä operatiivisesti merkittäviä määriä.
Euroopan maiden tulisikin tukea voimallisesti Ukrainan omaa ohjustuotantoa. Tärkeimpiin asehankkeisiin kuuluu vielä hieman keskeneräinen Flamingo-risteilyohjus. Sen kantamaksi ilmoitetaan peräti 3 000 kilometriä, ja sen taistelukärki on selvästi suurempi kuin Tomahawk-ohjuksissa. Flamingon suunnistuskykyä ja tarkkuutta pitänee vielä parantaa, mutta ohjuksen saattaminen laajamittaiseen sarjatuotantoon mahdollisimman pian on joka tapauksessa Ukrainan sotilaallisen kyvykkyyden kannalta tärkeää.
Venäjä on tehnyt Ukrainaan paljon ohjusiskuja, ja niiden aiheuttamat laajat tuhot tunnetaan. Venäjän omat, Tomahawkeihin verrattavat ohjukset ovat kaksoiskäyttöisiä, eli niillä voidaan periaatteessa myös kuljettaa ydinkärkiä.
Risteilyohjus on myös Venäjän uusi ase, ydinreaktorilla varustettu Burevestnik. Putin kertoi lokakuussa tämän ”Myrskylinnun” onnistuneesta koekäytöstä. Asevoimien komentajan Valeri Gerasimovin mukaan Burevestnik lensi 14 000 kilometriä viidessätoista tunnissa.
Operatiivista hyötyä Burevestnik-ohjuksesta on vaikea nähdä. Venäjän ydinpelotteen ylläpitämiseen sitä ei tarvita, eikä sitä ole mielekästä käyttää tavanomaisena aseena. Poliittista hyötyä Venäjän johto toivoo kuitenkin uudesta ohjuksesta saavansa.
Venäjä käyttää ydinaseilla uhkailua retorisena aseena, kun se jatkaa samaan aikaan tuhoisia iskuja Ukrainaan ilman tulitauko- tai rauhanneuvottelujen tuomia rajoitteita.
Stefan Forss on professori, Maanpuolustuskorkeakoulun dosentti sekä entinen VTT:n ja ulkoministeriön johtava tutkija.
Vieraskynien kirjoitusohjeet: www.hs.fi/vieraskyna/