Varhain sunnuntaisena aamuyönä 3. marraskuuta vuonna 1957 Nikita Hruštšovin Neuvostoliitto toteutti jotain, jota pidettiin länsimaissa eläinrääkkäyksenä, mutta Neuvostoliitossa välttämättömänä sankaritekona suurvaltojen kilpavarustelun keskellä.
Neuvostoliitto laukaisi tuolloin Maata kiertävälle radalle nykyiseltä Baikonurin avaruuskeskukselta Kazakstanista Sputnik 2 -nimellä tunnetun satelliitin.
Vain kuukautta aiemmin Neuvostoliiton avaruusohjelma oli saanut näyttävän sulan hattuun laukaisemalla samaiselta laukaisualustalta amerikkalaisten pelästykseksi historian ensimmäisen satelliitin, Sputnik 1:n.
Sputnik 1:n onnistunut laukaisu kiertoradalle oli aloittanut jo kymmenen vuotta kylmässä sodassa vastakkain olleiden Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välisen avaruuskilpajuoksun.
Meni vielä kolme ja puoli vuotta, ennen kuin Neuvostoliitto sai toisen, vieläkin näyttävämmän sulan hattuunsa kosmonautti Juri Gagarinin vietettyä toista tuntia kiertoradalla ensimmäisenä ihmisenä koskaan Vostok 1 -lennolla.
Sputnik 2 -satelliitti olisi tuskin saanut niin merkittävää roolia historiankirjoissa ilman matkustajaansa.
Neuvostoliitto lähetti kiertoradalle Sputnik 2:n kyydissä pienikokoisen sekarotuisen nuoren narttukoiran, joka sai nimekseen Laika (venäjäksi ”haukkuja”). Moskovan kaduilta löydetty kulkukoira lähetettiin avaruuteen ahtaassa, ikkunamattomassa paineistetussa kapselikopissa.
Mustavalkoisesta Laikasta tuli historian ensimmäinen elävä olento, joka saavutti kiertoradan.
Sputnik 2:n kopio Konstantin Tsiolkovskin kosmonautiikan valtionmuseossa Kalugassa, Venäjällä. Kuva: Wikimedia Commons.
Neuvostoliittolaiset tutkijat halusivat selvittää, miten painottomuus, laukaisu kohti kiertorataa sekä kaikki muut avaruuslentoon liittyvät erikoisuudet vaikuttaisivat mahdollisesti ihmiseen.
Moskova näki pienikokoiset narttukulkukoirat sopivina ja välttämättöminä koekaniineina tulevaisuuden miehitettyä avaruuslentoa silmällä pitäen.
Moskovan kaduilta kiinni otettavien koirien piti olla narttuja, koska ne olivat pienempikokoisia ja oppivaisempaa sekä tottelevampaa sorttia kuin uroskulkukoirat.
Kiertoradalle lähtevän koiran värityksen piti olla vaaleahko, jotta koira näkyisi selkeästi videolla ja kuvissa. Sputnik 2:n matkustajakapselissa oli videokamera.
Neuvostoliiton silloinen johtaja Nikita Hruštšov oli niin tohkeissaan Sputnik 1:n menestyksestä, että hän määräsi Sputnik 2 -koirakokeen suoritettavaksi vain kuukauden sisällä Sputnik 1:n laukaisusta. Sputnik 2:n piti lentää sopivasti Lokakuun vallankumouksen eli bolsevikkikommunistien valtaannousun vuosipäivän (7. marraskuuta 1917) tietämillä.
Tutkijoilla tuli sen verran kiire valmisteluissa, että kukaan ei ehtinyt ajatella, miten koiran saisi elävänä takaisin Maahan kiertoradalta. Niinpä he päätyivät siihen, että kyse olisikin yksisuuntaisesta avaruuslennosta. Koira kuolisi koppiin.
Sputnik 2 -satelliittia tai sen matkustajakapselia ei myöskään rakennettu siihen, että ne palaisivat ehjänä Maahan.
Kun tutkijat olivat keränneet lauman kulkukoiria Moskovan kaduilta koekaniineiksi, aloittivat he soveltuvuuskokeet koirilla.
Testeissä tarkasteltiin muun muassa sitä, miten koirat reagoivat ilmanpaineen vaihteluun ja koviin ääniin, joita kuuluisi laukaisun aikana.
Seuraavassa vaiheessa tutkijat seurasivat sitä, miten koirat pärjäsivät ahtaassa kapselissa olemisesta päivien ja viikkojen ajan.
Lopulta sopivimmaksi uhriksi valikoitui Laika, joka haukkui, kun se esiteltiin neuvostoyleisölle radion välityksellä.
Eläinlääkärit asensivat Laikalle kirurgisesti laitteita, joilla seurattaisiin elintoimintoja lennon aikana.
Kolme päivää ennen lähtöä Laika laitettiin ahtaaseen koppiinsa (alla) odottamaan lähtöä.
Kuva: Wikimedia Commons.
Se kykeni lähinnä makaamaan ja istumaan pehmustetussa kopissaan. Ruoka ja vesi olivat hyytelömäisessä muodossa. Happea oli väitetysti varastossa viikon lennon tarpeisiin. Ulostamista ja virtsaamista varten Laikaan kiinnitettiin yksinkertainen ”sanitaatiolaite”.
Neuvostopropagandan mukaan Laikan ruoka olisi myrkytetty niin, että se olisi kuollut ennen hapen loppumista.
Laika selvisi hengissä laukaisusta ja pääsi kiertoradalle asti, mutta se oli kuulemistaan äänistä ja ilmanpaineen vaihtelusta niin peloissaan ja paniikissa, että sen syke kolminkertaistui normaaliin sykkeeseen nähden ja hengitystiheys nelinkertaistui.
Satelliitin ja matkustajakapselin lämmönhallintajärjestelmä ei toiminut myöskään toivotulla tavalla, ja osa eristeistä irtosi laukaisun yhteydessä.
Tämä johti siihen, että lämpötila alkoi nousta matkustajakapselin sisällä hallitsemattomasti kiertoradalle tultaessa.
Joidenkin arvioiden mukaan Laika olisi kuollut paniikkiin ja lämpöhalvaukseen hyvin pian kiertoradan saavuttamisen jälkeen. Vuonna 2002 julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan Laika olisi elänyt viidestä seitsemään tuntia laukaisun jälkeen.
Neuvostoviranomaisten yleisölle välittämä virallinen tarina oli kuitenkin pitkään se, että Laika olisi selvinnyt elossa kapselissaan viikon ajan suunnitelmien mukaisesti ja kuollut kivuttomasti.
Sputnik 2 jatkoi Maan kiertämistä kuollut Laika mukanaan vielä viiden kuukauden ajan ennen kuin se tuli ilmakehään ja tuhoutui huhtikuussa 1958.