Asiantuntija kuunteli Sanna Marinin äänikirjan – Tämä oli tuomio

Äänivalmentaja kuvailee Marinia kärkipään lukijaksi, mutta löytää myös pari kehityskohtaa.

– Ehdottomasti aion kuunnella kirjan loppuun. Erityisesti minua kiinnosti se sisällöllisesti sen takia, koska siinä mielenkiintoisesti hänen henkilökohtaiset kokemuksensa kääntyivät aina yleisemmäksi kokemukseksi tai yhteiskunnan ilmiöksi, äänivalmentaja kehuu. Miia Sirén

• Marinin lukema äänikirja on asiantuntijan mielestä kärkipäässä ei-ammattilukijoiden joukossa.
• Kehityskohteita ovat pitkien sanojen rauhallinen lausuminen ja puhenopeuden tasaisuus.
• Marinin puhetyyli pysyy asiantuntijan mukaan neutraalina henkilökohtaisissakin aiheissa.

Tänään tiistaina ilmestyneen Sanna Marinin Toivo on tekoja -äänikirjan lukee Marin itse.

Pyysimme äänivalmentaja, laulupedagogi Minna Laukkasta kuuntelemaan kirjaa eri kohdista ja arvioimaan Marinin suoriutumista lukijana.

Yleisvaikutelma Marinin lukemasta äänikirjasta on Laukkasesta hyvin positiivinen, ja lopputuloksen perusteella Marin on valmistautunut lukemiseen hyvin.

– Minusta on todella rohkeaa, että hän on lähtenyt tähän ja aivan hyvillä eväillä. En pidä häntä amatöörinä äänenkäyttäjänä, koska hän on kuitenkin kokenut puhuja, ja äänikirjan lukeminen ei siten ole isompi askel muuten kuin ehkä kuormittavuudessa. Mutta voisin kuvitella, että hän on tottunut myöskin pitkäkestoiseen äänenkäyttöön, Laukkanen arvioi.

Kärkipäässä

Laukkanen on kuunnellut paljon kirjoittajan itsensä lukemia äänikirjoja.

– Hän on mielestäni ihan kärkipäässä ei-ammattilukijoista, Laukkanen sanoo Marinista.

Marinin puhetapa on äänivalmentajan mukaan selkeä ja helppoa kuunnella. Siinä ei tapahdu suuria vaihteluita esimerkiksi äänenkorkeudessa.

Selkeys ja soiva puheääni ovatkin Marinin erityisiä onnistumisia äänikirjan lukemisessa.

– Selkeyshän on ihan ensiarvoisen tärkeää silloin, kun pelkästään kuunnellaan eikä nähdä sitä ihmistä.

Sosiaalisen median kuvan perusteella Marinin puheasento oli Laukkasen mukaan hyvä. Äänestä ei myöskään kuullut kuivumista, eli hän on todennäköisesti huolehtinut riittävästä nesteytyksestä.

Parannettavaa

Marinin puheesta hän löytää kaksi kehityskohtaa.

– Tällainen hirveän pitkä yhdyssana jäi mieleen, joka olisi kenelle tahansa haastava sana lausua: ilmastoneutraaliustavoitteiden. Huomaan, että itselläkin on vaikea lausua se, Laukkanen naurahtaa.

Laukkanen on kouluttanut äänikirjan lukijoita ja podcastaajia pitkien sanojen lausumisesta.

– En tarkoita sitä, että hän takeltelisi, mutta ehkä kaikkien kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että lausuu rauhallisesti pitkät sanat, lukusanat, vieraskieliset sanat ja vastaavat.

Marinin puhetyyli poliitikkona on napakka, ja samaa tyyliä on havaittavissa kirjan alussa. Petteri Paalasmaa

Marinin puhenopeudessa oli äänivalmentajan mukaan vaihtelua. Kirjan alku oli nopeudeltaan vauhdikkaampi verrattuna muihin osiin.

– Kuuntelin alusta aika pitkää pätkää ja sitten eri kohdista, niin se [puhenopeus] rauhoittui matkan varrella todella paljon.

– Ja ehkä hieman oli sellaista napakkuutta sanojen lopussa. En usko, että sitä tavallinen kuulija edes huomaa. Mutta sellainen napakka ja iskevä puhetyyli voi tulla lukijan äänelle kuormittavaksi.

Laukkanen pitää hyvin positiivisena sitä, että Marinin äänenkäyttö kehittyy kirjan edetessä.

– Tietynlainen iskevyys jää siitä pois, mikä sopii johonkin tilanteeseen, mutta äänikirjassa siitä voi tulla vähän hyökkäävä vaikutelma. Marinin ääni pehmenee ajan myötä.

Ei tunteellista puhetta

Kohdissa, joissa Marin puhuu avioerostaan ja mediakohuistaan, Laukkanen ei huomannut, että Marinin omat tunteet olisivat kuuluneet äänessä.

Marinin puhetapa oli jo Laukkasen muuttunut yleisesti pehmeämmäksi näissä kirjan kohdissa.

– Kuvailisin, että Marinin puhe- tai lukutyyli oli aika neutraalia ja kerronnallista. Hän nimenomaan kertoo sitä asiaa. Joku muu voi tietenkin kuulla jotain eri lailla, hän pohtii.

– Itse ajattelisin, että se on valinta, mikä jokaisella on oikeus tehdä. Eli miten haluan tämän asian kertoa. On eri asia puhua lähimmille ystäville kuin tällaisessa julkisessa teoksessa. Ja minä ainakin itse arvostan sellaista valintaa, Laukkanen vastaa siihen, miten hän koki sen, että Marin luki myös avioerostaan neutraalilla sävyllä. Jenni Gästgivar

– Minusta kirjan tarina menee myöskin sillä tavalla, että hän kertoo ensin omasta henkilökohtaisesta kokemuksestaan ja sitten laajentaa sen yleisesti esimerkiksi naisia koskevaksi asiaksi, jolloin hän tietyllä tavalla etäännyttää siinä myös omaa persoonansa, mikä minulle ainakin oli mielenkiintoista. Eli eihän kertojakaan vello tunteissa, ja se tuntuisi kuuntelijana tietyllä tapaa oudolta.

Laukkasesta on kuitenkin ehdottoman merkityksellistä, että Marin itse lukee kirjan. Se tuo henkilökohtaisuutta kirjan sisältöön.

Taitolaji

Äänikirjan lukeminen on taitolaji, äänivalmentaja muistuttaa.

Laukkanen suosittelee äänenkäytön ja ääneen lukemisen harjoittelua ammattilaisen kanssa ennen tositoimiin ryhtymistä.

Jos lukuääntä ei pidä soivana, ääni saattaa muuttua narisevaksi lauseiden lopussa suomen kielen laskevan intonaation takia.

Puhenopeus ja hengitystekniikka ovat yleisiä kehityskohtia kokemattomilla puhujilla.

– Mikrofonia pelätään paljon eikä uskalleta hengittää, jos hengitys kuuluu mikkiin. Siinä auttaa puhetekniikan perusasiat, kuten hyvä puheasento ja syvä hengitys. On paljon asioita, joita ei välttämättä itse hoksaa, Laukkanen sanoo.

Äänikirjan lukemisessa 30–40 minuuttia yhtäjaksoista lukemista on Laukkasen arvion mukaan sopiva ennen taukoa.

Sujuva puhe- ja lukutekniikka on monelle mahdollista oppia.

– Mutta se vaatii hirveän monen asian huomioimista. Periaatteessa se, että on hyvä ääni, ei välttämättä vielä riitä siihen, että ääni kestää pitkäkestoista toimintaa.