Norja, Ruotsi ja Suomi ovat julkistaneet uuden suojeluohjelman naalille. Tavoitteena on lisätä suojelua Suomessa ja kasvattaa naalikanta vähintään tuhannen aikuisen suuruiseksi.
Avaa kuvien katselu
Naalipentue Suomen Lapissa vuonna 2023. Kuva: Petri Piisilä / Metsähallitus
Uusi naalinsuojeluohjelma tähtää naalien eli napakettujen kannan kasvattamiseen elinvoimaiseksi. Tavoitteena on naalikanta, joka ei vaadi jatkuvia suojelutoimia. Fennoskandiassa tulisi silloin olla vähintään 1 000 aikuisen yksilön kanta.
Naalikannan suojeluohjelma on Norjan, Ruotsin ja Suomen yhteinen. Se kattaa vuodet 2025–2029.
Suunnitelman mukaan Suomi on aiempaa aktiivisemmin mukana naalin pitkän aikavälin suojelussa Norjan ja Ruotsin kanssa.
Viime vuosina naalin suojelu on tuottanut hyviä tuloksia. Naali palasi pesimään myös Suomen Lappiin vuonna 2022 vuosikymmenten tauon jälkeen.
Naali on onnistunut nyt pesimään Suomessa neljänä vuotena peräkkäin.
Naali palasi pesiväksi lajiksi Lappiin vuonna 2022. Katso video naalien iloisesta perhetapahtumasta.
Silti Fennoskandian naalikanta on edelleen liian pieni ja hajanainen, jotta se olisi elinkelpoinen ilman tukitoimia.
– Naalikanta on Fennoskandian yhteinen ja rajat ylittävä. Suojelun onnistuminen vaatii siksi yhteisiä ja yhtenäisiä suojelutoimia, sanoo luonnonsuojelun erityisasiantuntija Jukka Ikonen Metsähallituksen Luontopalvelujen tiedotteessa.
Fennoskandian naalien määräksi arvioitiin viime vuonna 582 yksilöä.
Vuoteen 2029 mennessä on tarkoitus kasvattaa Fennoskandian populaatio vähintään 750 aikuiseen yksilöön ja varmistaa osapopulaatioiden välinen yhteys.
Vuoteen 2040 mennessä on tavoitteena saavuttaa koko Fennoskandiassa vähintään 1 000 aikuisen yksilön naalikanta.
Suojelusuunnitelman suosituksia
- Villinaalien tarhakasvatusta ja palautusistutuksia kehitetään, jotta luonnonpopulaatiota saadaan vahvistettua,
- tukiruokintaa tarjotaan erityisesti silloin, kun myyrä- ja sopulisyklit eivät tarjoa riittävästi ravintoa naaleille, ja
- punaketun leviämistä ehkäistään useilla keinoilla, kuten ketun käytössä olevan ravintomäärän pienentämisellä eri tavoin.