PREDATOR: BADLANDS
Ensi-ilta: 07.11.2025
Alkuperäisnimi: Predator: Badlands
Ohjaus: Dan Trachtenberg
Käsikirjoitus: Patrick Aison
Pääosissa: Elle Fanning, Dimitrius Schuster-Koloamatangi & Mike Homik
Pituus: 107 minuuttia
Ikäraja: K12
Vuoden 2022 suoraan Disney+:ssa koronapandemian takia ensi-iltansa saaneen Prey-elokuvan ja viime kesän Predator: Killer of Killers -animaatioantologian jälkeen ohjaaja Dan Trachenberg rysäyttää Predator-franchisen suoraan pöpelikköön nuoren Dek-avaruussaalistajan kyydissä Predator: Badlands -leffassa.
Trachtenberg on ollut pitkäaikaisen työkumppaninsa, käsikirjoittaja Patrick Aisonin kanssa oikeilla linjoilla halutessaan tehdä Predatorin tiimoilta jotain uutta, eikä vain toistaa tuttua kaavaa kaltaisilleen kovimmille faneille. Toteutus kuitenkin sakkaa, pahasti.
Prey ei ollut mestariteos, mutta silti paras Predator sitten turhankin parjatun kakkososan. Killer of Killers -antologia oli puolestaan rehellistä fanikamaa – ihan passeli välipala nyt ensi-iltansa saavaa Badlands-näytelmäelokuvaa odottaneille.
Harmi kyllä 20th Century Studion ja sen nykyään omistavan Disneyn julkaisemia trailereita ja näytepätkiä kritisoineet Predator-diggarit olivat osittain oikeassa. 100 miljoonan dollarin tuotantobudjetilla tehty elokuva on pääosin Wetan tekemistä CGI-tehosteista huolimatta kovin muovisen oloinen. Yautja-lajin avaruussaalistajien lorea ja mytologiaa reippaasti avaava K12-ikärajan teos on suunnattu suurelle yleisölle. Elokuva ei mene yli hilseen, vaikkei Predatorista tietäisi ennalta mitään.
Vanha fani saa kokonaisuudesta varmasti reippaasti enemmän irti. Alkukantaisen raa’an lahtaamisen ystävälle Badlands on kuitenkin melkoinen pettymys.
Kuva: © 20th Century Studios
Predator ja androidi ihmisenkorvikkeina
Tällä kertaa protagonisti on nuori Dek-niminen (Dimitrius Schuster-Koloamatangi) avaruusmetsästäjä.
Badlands on periaatteessa suora toisinto paremmasta Prey-leffasta. Uutuus keikauttaa roolit päälaelleen. Pääosaan on nostettu nuoren comanche-naisen sijaan aiemmissa elokuvissa nähtyä nuorempi ja fyysisesti heikompi Yautja-lajin saalistaja. Dek haluaa todistaa arvonsa surmaamalla avaruusolioista tappavimman.
Dek on tietyllä tapaa myös sama hahmo kuin Arnold Schwarzeneggerin vuoden 1987 originaalielokuvan Dutch, joka päätyy ottamaan yhteen ylivoimaisen vihollisen kanssa ilman moderneja tai futuristisia aseita.
Predator joutuu itse erilaisten avaruusolentojen saalistamaksi tappavan vaarallisella planeetalla. Seurakseen Dek saa Elle Fanningin esittämän rikkinäisen Thia-androidin. Predatorin kanssa hynttyyt yhteen lyövä Thia ja identtinen ilkiöandroidi Tessa ovat leffasarjan inhimillisimpiä hahmoja. Se on sekä hyvä että huono asia.
Alien-elokuvista tutun Weyland-Yutani-korporaation synteettiset konehahmot ovat aiempaa kehittyneempiä ja ihmismäisempiä, sillä Badlands sijoittuu kauemmas tulevaisuuteen kuin Alienit. Dek-predator oppii poikkeuksellisesti tekemään yhteistyötä ja paljastuu yllättävän ihmimilliseksi. Thia-androidi on menettänyt jalkansa, sillä ohjaaja haluaa katsojan samaistuvan ensisijaisesti ihmisestä reippaasti poikkeavaan Dekiin.
Kuva: © 20th Century Studios
Teiniystävällinen Badlands aliarvioi katsojia
Analyyttinen Thia löytää hengenvaarallisen planeetan luonnosta myös kauneutta, muttei osaa valitettavasti olla hetkeäkään hiljaa. Käytännössä kertojaäänenä toimiva androidi on myös koominen kevennys, mikä on hämmentävä ratkaisu. Fanning höpisee läpi Badlandsin englantia, mutta Dekiä esittävä Schuster-Koloamatangi murahtelee leffaa varten kehitettyä yautja-kieltä.
Kaksikko ymmärtää toisiaan tietysti universaalin kääntäjäaparaatin avulla. Loputon länkytys on tarpeetonta. Ohjaaja ja elokuvaaja Jeff Cutter voisivat antaa vain näyttävien maisemakuvien puhua. Näppärän tuotantosuunnittelun avulla Uusi-Seelanti on onnistuttu tuunaamaan tappavan kauniiksi planetaaksi – ainakin kohtauksissa, jotka on kuvattu paikan päällä hukuttamatta niitä kliinisiin tehosteisiin.
Erilaiset avaruusmonsterit ovat taas vailla massaa olevia CGI-luomuksia. Visuaalit ja tunnelma tuovat mieleen lähinnä Avatar-elokuvat.
Dek ja Thia ovat paikoitellen kuin tieteisseikkailuun eksyneen kaverikomedian päähenkilöitä. Lapsellinen huumori toimii vain muutamassa kohtauksessa. Jostain järjettömästä syystä Badlandsiin on tungettu mukaan myös hieman apinaa muistuttava avaruusöttiäispentu. Söpön ja erittäin ärsyttävän otuksen toivoisi heittävän henkensä välittömästi. Liikoja spoilaamatta todetaan vain tehosteturhakkeella olevan juonen kannalta ratkaiseva syy roikkua mukana hasssuttelemassa loppuun asti.
Badlands sisältää reippaasti tavaramerkiksi muodostunutta väkivaltaa, mutta on aiempia huomattavasti kevyempi toimintaseikkailu. Mukana ei ole lainkaan ihmisiä tai punaista verta. Raakuuksien uhreiksi päätyvät pelkästään erilaiset avaruusoliot ja synteettiset ihmiset, mikä mahdollistaa K12-ikärajan.
Kuva: © 20th Century Studios
Rujo väkivalta ja vaaran tunne uupuvat
Ulkonäöltään aiemmista elokuvista poikkeava Dek-predator on sekoitus CGI:lla tuunattuja kasvoja ja vanhan koulukunnan tehosteita. Kaulasta alaspäin nuori yautja on perinteinen mies kumipuvussa -luomus. Hybridi toimii jopa hämmentävän hyvin, mutta hukkuu useassa toimintakohtauksessa tehostetykityksen sekaan.
Jalattomana Dekin kyydissä reppuselässä matkaava Thia-androidi pelittää efektinä saumattomasti yhteen päähenkilön kanssa. Harmi kyllä liki kaikki kaksikon kohtaamat viholliset ovat päämonsteria myöten kliseisen pliisuja, eivätkä tunnu oikeasti vaarallisilta.
Badlands tarjoaa kyllä väkivaltaa ja synteettisten ihmisten sekä avaruusolioiden sisälmyksiä. Leffa on silti aivan liian kesy. Kameran edessäkin tehdyt tehosteet ja mäiske kaipaavat reippaasti lisää rujoa silpomista ja mähmää. Ahdistava vaaran tunne uupuu kokonaan.
Green screenin edessä huidotuissa toimintakohtauksissa Dek ei muutu saalistajasta saaliiksi. 107 minuutin mittainen leffa pääsee kunnolla vauhtiin vasta aivan lopussa, jossa Dek ja Thia ottavat yhteen myös Fanningin esittämän identtisen Tessa-konehahmon ja tämän käskyttämän androidiarmeijan kanssa.
Weyland-Yutani-korporaation koneet ovat tuttuun tyyliin sieppaamassa erilaisia tappavan vaarallisia avaruusolentoja. Jättiyhtiö ei tunnu ottavan opikseen, vaikka Alienin xenomorphien ja muiden lajien hyödyntäminen rahantekotarkoituksissa menee toistuvasti mönkään.
Badlands sukeltaa aiempaa syvemmälle yautja-lajin predatorien laji- ja perhedynamiikkaan. Alun perin armottomina esitettyjen avaruussaalistajien kaikkien salaisuuksien paljastaminen ei ole kovin kiinnostavaa, saati tarpeellista.
Kuva: © 2025 20th Century Studios
Turhaa dialogia
Elle Fanning antaa elokuvalle liikoja tuplaroolissaan identtisinä koneina, joista Tessa-ilkiö on Thia-päähenkilöä kiinnostavampi. Androidi-sisko tekee kamalia asioista, muttei ole yksiselitteinen pahis.
Predatorin roolissa nähtävä Dimitrius Schuster-Koloamatangi on stunt-näyttelijä, joka suoriutuu fyysisestä roolista kunnialla. Saalistajan tietokoneella animoidut kasvot ovat ilmeikkään yksityiskohtaiset. Yautja toimii erityisen hyvin näyttelijän tahallisen liioitellun kehonkielen kautta.
Tehosteilla tuunatun kumipuvun sisällä heiluva Schuster-Koloamatangi on kuin teatterin lavalta tai mykkäelokuvasta repäisty. Tahallisen överiksi vedetty tapa liikkua kertoo tarpeeksi avaruusrastapään mietteistä, mikä alleviivaa dialogin turhuutta.
Päälleliimatulta tuntuu myös Badlandsin Alien-kytky, joka ei lopulta johda oikein mihinkään.
Elokuvien sijoittumista samaan universumiin alleviivataan lätkimällä Weyland-Yutani-korporaation logoja mahdollisimman moneen paikkaan. Mukana on hienovaraisempiakin Alien-viittauksia, joita en tässä tietenkään spoilaa.
Kuva: © 20th Century Studios
Kaukana originaalin tunnelmasta
Loppuratkaisun tarjoama mahdollisuus jatko-osalle samojen hahmojen kera lienee silkka härnäke. Suora jatko menisi väkisin faniosastolle, mitä ohjaaja omien sanojensa mukaan haluaa vältellä.
Badlands on rohkeasti erilainen Predator-elokuva, jolla ei valitettavasti ole juuri mitään tekemistä scifiä, toimintaa ja kauhua sekoittaneen ääriväkivaltaisen kasariklassikon kanssa.
Uutuus on liki alusta loppuun yhtä pitkää toimintakohtausta. Teinisystävällinen actionseikkailun ja komedian hybridi on auttamattoman kesy viritelmä. Predator-elokuvaksi tyyliltään erilainen Badlands kaipaisi reippaasti rujompaa räimettä videopelimäisen kuvastonsa tueksi.
