Joulukuussa alkavat Syke-sarjan 24. tuotantokauden kuvaukset saattavat olla Lenan viimeiset. Tällaisen ajatuksen Lena on esittänyt tuotannolle. Mutta miksi?
”Koska olen jo niin vanha”, Lena Meriläinen, 71, tokaisee.
Syynä on myös hänen roolihahmonsa Lenitan ikääntyminen. Selvästi Lenaa nuorempi Lenitakin alkaa jo olla eläkeiässä. Sairaalan traumaosaston ”lennonjohdossa” jatkaminen tuskin olisi enää kovin pitkään uskottavaa, Lena pohtii.
Päätöstä ei kuitenkaan ole lyöty lopullisesti lukkoon, sillä pieni veto-oikeus on hyvä olla. Tilanne tuntuu Lenasta ristiriitaiselta.
”Tämä on niin hankala ja haikea vaihe, eräänlainen välitila. Työ on elämässäni ollut aina pääroolissa. Samalla pitäisi yrittää vihdoin ymmärtää, että olen vanha, vaikka siltä ei tunnu yhtään.”
Onko ihminen lopulta koskaan sopivan ikäinen? Lena kokee, että moni ihana asia on tullut hänen elämäänsä väärään aikaan – onneksi.
”Olin huono äiti”
Teatterikouluun ensi yrittämällä päästessään Lena oli 19-vuotias, nyt omasta mielestään aivan liian nuori ja kypsymätön. Kun viimeinen vuosi Tampereella oli alkamassa, Lenasta tuli äiti 21-vuotiaana.
”Hirveän nuorena”, hän pohtii nyt.
Oli kova vimma löytää oma paikka maailmasta. Elämäntilanne ei ollut optimaalinen pienen vauvan hoitoon. Opinnot piti saada päätökseen ja etsiä töitä. Valmistuttuaan Lena sai kiinnityksen Turun kaupunginteatteriin, ja työ imi kaiken ajan ja huomion.
”Olin huono äiti. En ollut saatavilla, eikä se ollut hyvä juttu.”
Veera oli nelivuotias, kun hän jäi erossa isälleen siihen kotiin, jossa he olivat asuneet perheenä Turussa. Tilanteeseen liittyy vaikeita vaiheita ja tunteita, eikä Lena millään muotoa halua kaunistella tapahtunutta. Mutta enää hän ei suostu voivottelemaan.
”Kaikki on käyty läpi ja puhuttu halki tyttären kanssa. Olen antanut itselleni anteeksi. Ei ole tarvetta istua jalkapuussa eikä paikkailla tapahtunutta.”
Mummukin Lenasta tuli nuorena, vain 37-vuotiaana. Hän muistaa yhä, miltä 16-vuotias tytär kuulosti, kun soitti äidilleen ja kertoi uutisen.
”Hänen tarvitsi vain sanoa ”äiti”, ja tiesin, että hän odottaa vauvaa.”
Sillä hetkellä Lena pelkäsi. Hän oli huolissaan tyttärensä pärjäämisestä. Lena koki velvollisuudekseen tukea tytärtä äitiyden alkutaipaleella, mutta hän oli itse yhä hyvin kiinni työssään. Näytöksiä oli joka ilta, ja päivät hän harjoitteli. Ei hänestä olisi vauvaa hoitamaan.
Huoli oli lopulta turha. Veera kyllä pärjäsi, hän oli luontainen hoivaaja. Lapsenlastaan Lena näki usein viikonloppuisin ja hän auttoi tytärtään sen, minkä pystyi.
”Kun Julia syntyi, se oli aivan ihanaa. Ajattelin, että onneksi kävi näin.”
Kotikadusta tyhjän päälle
Seuraava iso käännekohta osui kohdalle parinkymmenen vuoden kuluttua. Kun suosittu Kotikatu-tv-sarja alkoi pyöriä televisiossa vuonna 1995, Lena Meriläinen oli 41-vuotias. Hän näytteli keskeisessä roolissa olevaa toimittajaa Eeva Mäkimaata. Yhtäkkiä Lena tunnistettiin kadulla ja häntä kutsuttiin Eevaksi. Kotikadussa Lena näytteli kaikkiaan 17 vuotta aina joulukuussa 2012 esitettyyn päätösjaksoon asti.
Sitten ei vähään aikaan ollut mitään, ja Lenasta tuli työtön 58-vuotiaana. Eeva-hahmon ja koko Kotikatu-perheen menettäminen oli ikävä yllätys ja kova paikka. Yhtäkkiä itsekriittisen ihmisen olisi pitänyt alkaa tyrkyttää itseä uusiin rooleihin.
”Siihen aikaan vanhempia naisnäyttelijöitä ei juuri käytetty. Koin itseni turhaksi, ja oli myös huoli toimeentulosta. Jämähdin epävarmuuteen.
Lähes yhtäjaksoista työttömyyttä kesti lopulta pari vuotta, kunnes Lenalle irtosi Lenitan rooli Sykkeessä vuonna 2014. Se oli iso ja onnellinen yllätys.
”Eevaan verrattuna Lenitan rooli on lähtökohdiltaan lähempänä itseäni. Meillä molemmilla on jalat maassa.”
Jälkeenpäin Lena on pohtinut, että oli hyvä, että tuli koettua myös työttömyys. Sen myötä avautui taas uusi vaihe elämässä.
”Ymmärrän hyvin siinä tilanteessa olevia ihmisiä. Työttömiä on nyt paljon. Olen onnekas, ettei ole enää pakko löytää uusia töitä.”
Matriarkka pehmenee
Edessä mahdollisesti siintävää vapautta Lena odottaa haikein mutta uteliain mielin. Yhtäkkiä se, että on aikaa, olisi oikeastaan aika ihmeellistä. Eläkkeellä voisi vihdoin vain keskittyä ihmettelemään maailmaa ja viettää aikaa aviomies Olli Tolan ja koko perheen kanssa mökillä Pirkanmaalla.
Lena kertoo, että hänen sielunsa lepää, kun ympärillä on rakkaita ihmisiä. Ja koiria, vaikka ne eivät oikein tule toimeen keskenään.
”Kuka minä olen, sitäkin voisin alkaa miettiä”, hän pohtii.
Lena on nykyisin isoisoäiti, tai jätti, kuten lapset häntä kutsuvat. Lapsenlapsia on kolme, lapsenlapsenlapsia kaksi.
Välit sukuun ovat tiiviit. Aikuisten kesken perheellä on oma K18-viestiryhmä, jossa he vaihtavat kuulumisia ja purkavat tuntojaan. On myös sellainen keskusteluryhmä, johon pääsevät myös perheen alaikäiset.
”Maailma on nyt aivan erilainen kuin silloin, kuin tytär syntyi.”
Kun Lena täytti viime vuonna 70 vuotta hän sai perheeltään lahjaksi nimikoidun samppanjalasin, jossa lukee Matriarkka. Lena kuitenkin kokee, että suvun johtajanaisen rooli on pikkuhiljaa murenemassa. Enää ei ole tarve pitää kaikkia lankoja käsissä. Se mantteli on sirtymässä jälkikasvulle.
Lenan tyttärestä ja myös tämän tyttärestä tuli molemmista varhaiskasvattajia.
”On ollut selvää, että kasvatusasioihin minun on heidän perheissään aivan turha puuttua”, Lena nauraa.
Pieni harmaa otus
Lena Meriläinen haluaisi ymmärtää, millaista on olla vanha. Se on työlästä, sillä hän on seitsemänkymppiseksi hyvässä kunnossa. Lena harrastaa pilatesta ja balettiin pohjaavaa barrea, ja hänellä on myös pilatesohjaajan tutkinto.
”Yritän metsästää itsestäni vanhuuden merkkejä. Kaupungilla kävellessäni katselen kulkuani näyteikkunoista. Joo-o, ehkä selkä on köyrymmässä kuin ennen. Nivelissäkin alkaa tuntua, jos treenaan liikaa.”
Ikään on liittynyt raskaita luopumisia. Lena joutui hyvästelemään Alzheimerin tautia sairastaneen äitinsä, tanssitaiteilija Ruth Matsonin viisi vuotta sitten. Hän hoiti tätä yhdessä tyttärensä kanssa. Samaan aikaan Sykkeen kuvaukset rullasivat normaaliin tapaan.
Niihin vuosiin liittyi paljon huolta ja riittämättömyyden tunteita, mutta myös onnellisia yhdessäolon hetkiä. Tytär asui perheineen äidin kanssa samassa taloyhtiössä.
”Äiti tykkäsi katsella sohvalla, kun touhusimme tyttären ja lasten kanssa.”
Lena kertoo, että äiti oli luonteeltaan pippurinen, sairauden edetessä hieman aggressiivinenkin, mutta loppua kohden hänestä kuoriutui ”pieni harmaa, rakastava otus.”
”En ollut paras mahdollinen hoivaaja, vaikka hoitajaa näyttelinkin. Hermostuin turhasta, mutta niin kai moni muukin omainen sellaisessa tilanteessa. Olen kiitollinen, että sain olla hänen turvahenkilönsä.”
Äiti oli Lenan tietojen mukaan suvun ensimmäinen, joka sairastui Alzheimeriin. Lena pelkää äitinsä kohtaloa.
”Toivon, että pää pysyisi suhteellisen kirkkaana mahdollisimman pitkään. En halua päätyä omaisten hoidettavaksi.”
Vaikka Alzheimerin riski mietityttää Lenaa, hän ei ole muuttanut elämäänsä sen vuoksi.
”Elän suhteellisen terveellisesti, joten sairastuminen on tuskin elintavoistani kiinni. Ristikoita en tee. Äiti teki, mutta sairastui silti.”
30 vuotta pakettiin
Tulevana talvena äiti saattaa olla läsnä Lenan ajatuksissa aiempaa tiuhempaan. Lena ja Olli ovat muuttamassa Helsingin Töölöstä hieman väljemmälle asuinalueelle Haagaan. Pienempään asuntoon, jossa on kiva ulkoterassi.
Edellisestä muutosta on ehtinyt vierähtää 30 vuotta, joten edessä on iso prosessi, kun on käytävä läpi iso osa elettyä elämää.
Uusi kotiympäristö on kuitenkin ennestään tuttu, sillä juuri Haagassa Lenan äiti vietti elämänsä viimeiset kymmenen vuotta. Siellä Lena lenkitti koiria ja hengitteli äidin hoitamisen lomassa. Haagan metsissä äiti hengittää yhä mukana.
Täysin oloneuvokseksi Lena ei kuitenkaan eläkkeelläkään aio jäädä. Joitain keikkoja voisi vielä tehdä. Mutta niihinkin Lena taitaa olla väärän ikäinen.
”Minua ei vielä mielletä mummelien rooleihin.”
Ensin pitäisi kuitenkin saada Lenitan tarina pakettiin. Työelämästä pois jääminen herättää Lenassa haikeutta, mutta hän kokee, että aika alkaa olla kypsä.
”En halua olla se, josta ajatellaan, että eikö tuo ikinä lähde pois.”
Lena Meriläinen
Syntynyt: 1954 Helsingissä
Asuu: Helsingissä.
Perhe: : Aviomies Olli Tola, yksi lapsi edellisestä liitosta, kolme lastenlasta sekä kaksi lastenlastenlasta.
Ajankohtaista: Syke-elokuva Kipinöitä yössä elokuvateattereissa 14. marraskuuta. Syke-sarjan 21. tuotantokauden jaksot pyörivät parhaillaan tv:ssä.