Lukijan mielipide|Ainakin osa sosiaalityöstä tulisi palauttaa varoineen takaisin halukkaille kunnille tai kuntayhtymille lähipalveluiksi.
3.11. 20:15
Kirjoitus on Helsingin Sanomien lukijan mielipide.
Näyttää siltä, että sote-uudistus on vakavasti epäonnistumassa. Menossa on suuri, osin tarkoittamaton sosiaalipoliittinen muutos, jossa palvelujen tarve kasvaa mutta niiden tarjonta vähenee.
Sosiaalihuollollinen ja moniammatillinen huolenpito, ongelmien ehkäiseminen ja matalan kynnyksen palvelut paikallistasolla ovat katoamassa. Se näkyy kasvavina erityispalveluiden – erikoissairaanhoidon, lastensuojelun, vammaispalveluiden, kalliiden vanhuspalveluiden – tarpeina. Myöskään perusterveydenhuollon tulevaisuus ei näytä hyvältä.
Päivittäin tulee uutta tietoa lapsiperheiden, koululaisten, nuorten, maahanmuuttajien, vammaisten, sairaiden, aikuisten ja vanhusten pahoinvoinnista ja syvenevästä eriarvoisuudesta. Yhteisenä tekijänä ongelmien taustalla tunnistamme erityisesti ammatillisen sosiaalityön sekä ennalta ehkäisevän ja moniammatillisen tuen häviämisen paikallisyhteisöistä läheltä kansalaisten arkea. Jopa lääkärit kaipaavat sosiaalityötä takaisin. Samalla sosiaalityöltä on katoamassa asiakkaiden elinympäristön tuntemus ja asiakassuhteista jatkuvuus.
Auttamisjärjestelmä on suunnattu nyt yksittäisasiakkaiden diagnoosilähtöiseen korjaavaan erityispalveluun. Useat tutkimukset kuitenkin osoittavat, että vaikuttava ja kustannustehokas palvelu perustuu ennaltaehkäisyyn, paikallistuntemukseen, yhteisöllisyyteen, moniammatillisuuteen ja ihmissuhteisiin.
Sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuskriisiin on toistaiseksi vastattu keskittämällä ja karsimalla palveluja niin, että perustuslaillinen yhdenvertaisuus ei enää toteudu.
Esitämmekin kokeiltaviksi seuraavia korjausliikkeitä.
Ainakin osa sosiaalityöstä palautetaan varoineen takaisin halukkaille kunnille tai kuntayhtymille lähipalveluiksi. Siellä jo olevat varhaiskasvatus, koulut, työllisyyspalvelut, asuminen, nuorisotyö ja hyvinvointityö hyötyisivät ammatillisesta sosiaalityöstä kumppaninaan. Ennen kaikkea palveluihin olisi palautettava inhimillisyys mummorallien, standardiratkaisujen ja korkean kynnysten palvelujen sijaan.
”
Sosiaalityöltä on katoamassa asiakkaiden elinympäristön tuntemus.
On vahvistettava järjestöjen, seurakuntien ja kuntien paikallisia verkostoja, jotka tukevat ihmisten selviytymistä ja tuovat mielekästä osallisuutta joustavilla ja luovilla toimintamalleilla. Ne voisivat olla merkittävä tuki paikallislähtöisille sosiaalipalveluille.
Suomessakin on kokeiltava muun muassa Tanskassa ja Britanniassa menestyksellisesti vaikuttavaa ja kustannustehokkaasti toimivaa relationaalisen hyvinvoinnin mallia, jossa moniammatilliset työryhmät ratkovat yhteisöissä yhdessä perheiden kanssa ongelmia. Muun muassa Århusissa työskennellään asuinaluepohjaisesti, moniammatillisten tiimien ja perhe- ja yhteisötyön menetelmiä käyttäen.
Yhtenä ratkaisuna kustannuskriisiin on jopa esitetty, että palvelujen keskittämistä jatketaan hyvinvointialueilta viiden yliopistollisen keskussairaalan alle. On rohjettava kysyä, tarvitaanko ylipäänsä kalliiksi ja hankalaksi osoittautunutta aluehallinnollista välirakennetta tällä väestöpohjalla. Vai riittäisikö yksi valtakunnallinen verkostomainen koordinaatio ja täysi tuki vahvalle paikallisen huolenpidon kulttuurille?
Marja Heikkilä
sosiaalialan osaamiskeskuksen johtaja (eläkeellä)
Karstula
Aila-Leena Matthies
sosiaalityön professori (emerita)
Jyväskylä
Mikko Mäntysaari
sosiaalityön professori (emeritus)
Laukaa
HS:n toimitus valitsee ja toimittaa mielipidekirjoitukset. Voit jättää mielipidekirjoituksen tai tutustua kirjoitusten periaatteisiin osoitteessa www.hs.fi/kirjoitamielipidekirjoitus/.