”Kulttuuri ja musiikki eivät ole ainoastaan oman aikansa ihmisten määriteltävissä, mistä Nylon Beat on oiva esimerkki”, Lenni Lehtonen kirjoittaa.
Reilun kahden viikon takainen uutinen saa edelleen hymyn huulille. Voiko tämä olla totta vai untako vain?
Nylon Beatin kohdalla ei ole kyse pelkästä paluusta, jäähallikeikoista tai 30-vuotisen musiikkitaipaleen juhlinnasta. Paluukeikkoja on ollut aiemminkin, muttei näin suuren juhlahumun saattelemana. Laajemmin ajateltuna Nylon Beatin juhlakeikoissa on kyse oikeassa olemisen vaikeudesta sekä kulttuurin ja sukupolvien muutoksesta. Siiderin lisäksi aikakin liikuttaa.
Nylon Beatille ajan pysähtymättömässä virrassa muuttunut kulttuuri ja uudet sukupolvet ovat tehneet hyvää. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun olen kuullut aamuöisen klubin tanssilattialla Nylon Beatin ikonisia kappaleita. Syytön, Viimeinen, Rakastuin mä looseriin ja muut kappaleet soivat tulevaisuudessa yhtä pitkään kuin nuoriso juhlii. Tänä yönä viimeinkin!
Ensi lokakuussa luvassa on kotimaista elävän musiikin historiaa neljän peräkkäisen jäähallikeikan verran. Olisiko joku osannut ennustaa tämän vuosituhannen taitteessa?
Ei varmasti, sillä popduoa väheksyvät arvostelut ja ympäröivä negatiivinen ilmapiiri hallitsivat julkista keskustelua. Oikeassa olemisen vaikeus tarkoittaa juuri sitä. Kyvyttömyyttä ennustaa tulevaa, halua leimata ja arvostella ylhäältäpäin sekä määritellä jotain, kuten kahden nuoren naisen popduo, olemaan jonkinlaista yhteiskunnallisia normeja noudattaen. Ja jos normeja onkin rikkonut, on siitä saanut kuulla.
Kulttuurin ja sukupolvien muutoksen myötä Nylon Beatin musiikkiin ja maineeseen on suhtauduttu uusin silmin, uudella tavalla. Ilman tarvetta leimata, tarvetta tietää, mistä yhtyeessä on tarkalleen kyse. Ilman tarvetta olla oikeassa. Kulttuuri ja musiikki eivät ole ainoastaan oman aikansa ihmisten määriteltävissä, mistä Nylon Beat on oiva esimerkki.
”
Jos ketkä tahansa tytöt mitä tahansa haluavat, on heille suotava ja rakennettava mahdollisuuksia unelmien tavoitteluun.
Jäähallikonserttien teema Tytöt haluaa on monisäkeinen. Yhtyeen omien sanojen mukaan se on ”kunnianosoitus kaikille niille pienille tytöille ja pojille, jotka ovat fanittaneet aikoinaan Nylon Beatia”.
Tytöt haluaa -sloganin voi kuitenkin tulkita tarkoittavan myös, kuinka kolmen vuosikymmenen jälkeen yhtyeen laulajat Erin Anttila ja Jonna Geagea palaavat ”naikkareiksi”, ottavat duonsa haltuun ja tuovat sen 2020-luvulle juuri sellaisena kuin yhtyeen tarinaan sopii.
Tytöt haluaa on myös yhteiskunnallisen esimerkin näyttöä. Ennen muuta se vaikuttaa kannanotolta, että jos ketkä tahansa tytöt mitä tahansa haluavat, on heille suotava ja rakennettava mahdollisuuksia unelmien tavoitteluun.
Kirjoittaja on 22-vuotias opiskelija Euran Hinnerjoelta.