Anneli Auerin tapaus|Seitsemänvuotias lapsi puhui yksityiskohtaisesti hyväksikäytöstä. Nyt 21-vuotiaana hän sanoo, ettei mikään videoilla esitetty ollut totta ja että sijaisvanhemmat valmensivat häntä ennen kuulemisia.
Lue tiivistelmä
Tiivistelmä on tekoälyn tekemä ja ihmisen tarkistama.
Varsinais-Suomen käräjäoikeus tutkii vuonna 2011 kuvattuja videoita, joissa Anneli Auerin seitsemänvuotias lapsi kertoo seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Lapsi puhui yksityiskohtaisesti perheen tapahtumista, mutta asiantuntijat varoittivat pienten lasten muistojen voivan muokkautua aikuisten vihjeiden perusteella.
Nyt 21-vuotiaana sama henkilö kertoo oikeudessa, että videolla esitetyt tarinat eivät olleet totta, vaan syntyivät sijaisvanhempien ohjauksessa ja painostuksessa.
Varsinais-Suomen käräjäoikeudessa katsotaan keskiviikkona videoita, joissa Anneli Auerin nuorin lapsi kertoi vuonna 2011 häneen kohdistuneista seksuaalisista teoista. Tuolloin seitsemänvuotias lapsi puhui yksityiskohtaisesti perheen tapahtumista, joita hän väitti seuranneensa vain 3–4-vuotiaana.
Ensimmäisessä haastattelussa lapsi kertoi nähneensä äitinsä ja tämän silloisen miesystävän Jens Kukan alastomina ja mainitsi myös perheen vanhimman sisaruksen. Hän kertoi tapahtumista, joihin sisältyi alastomuutta, tanssimista ja kameralla kuvaamista.
Lapsen mukaan perheen kotona ja miehen asunnossa tapahtui toistuvia rituaaleja, joihin liittyi myös eläinten tappamista.
HS kertoo oikeudessa näytetyn videon yksityiskohdista, koska lapset ovat halunneet käsittelystä julkisen, ja koska lasten aiempien kertomusten todenperäisyyden arviointi on keskeinen osa oikeudenkäyntiä.
Haastattelujen aikana lapsi puhui myös tilanteista, joissa aikuiset esiintyivät oudoissa rooleissa. Yksi erikoisimmista yksityiskohdista oli kertomus, jonka mukaan kaksi punaista tekopenistä teipattiin päähän ”pirun sarviksi”.
”Ekaks niil oli kaks sellasta punasta tekopippeliä, niin ne teippas ne tänne niin ku pirun sarviksi”, lapsi kertoi videolla.
Lapsi kertoi yksityiskohtaisesti muun muassa esineiden kuten lusikoiden, haarukoiden, puisten ruokailuvälineiden ja löylykauhojen, käyttämisestä.
Kun psykologi kysyi, että kuka niin teki.
”Siis se Jens.”
Teoissa olisi lapsen mukaan käytetty myös hedelmiä.
Lapsi kertoi myös tilanteista, joissa perheen aikuiset ja sisarukset olisivat virtsanneet toistensa päälle. Tapahtumat sijoittuivat hänen mukaansa perheen kotiin ja miehen asuntoon. Lapsi sanoi nähneensä tapahtumat itse, mutta ei osannut arvioida ajankohtaa.
Lapsi kertoi myös kuinka Kukka jahtasi häntä teräväreunaisen rikkinäisen viinipullon kanssa.
”Ne yritti lyödä mua. Ne jahtas mua ja yritti lyödä mua sillä. Ja sitten mää juoksin pakoon”
Oikeus katsoi valtaosan seitsemänvuotiaan haastatteluista julkisesti, mutta muutamissa kohdissa yleisö joutui poistumaan salista kolmansien osapuolten yksityisyyden turvaamiseksi.
Näissä kohdissa seitsemänvuotias kertoi videolla naapurin lasten hyväksikäytöstä. Vuonna 2012 Aueria ja Kukkaa syytettiin myös kolmen naapurin lapsen hyväksikäytöstä. Nämä käräjäsyytteet oikeus hylkäsi.
Seitsemänvuotias väitti Kukan ottaneen hänestä alastonkuvia. Hänen kaksi sisarustaan kertoi vastaavasta kuvaamisesta. Vaikka Kukan puhelimelta ei löytynyt näitä kuvia, käräjäoikeus piti lasten kertomuksia riittävän johdonmukaisina.
Oikeuspsykologisessa arvioinnissa vuodelta 2011 todettiin, että seitsemänvuotias oli kognitiivisesti ikätasoinen ja kielellisesti lahjakas, mutta hänellä oli taipumus täydentää kertomuksiaan ja lisätä yksityiskohtia.
Hän saattoi sekoittaa muistoja kuulemaansa ja tuottaa tarinoita, joissa todellisuus ja mielikuvitus limittyivät.
Asiantuntijoiden mukaan näin pienten lasten muistikuvat voivat helposti muokkautua aikuisilta saatujen vihjeiden perusteella, eikä niiden totuudenmukaisuutta voida arvioida pelkän kertomistavan perusteella.
Nyt 21-vuotias lapsi kertoi tiistaina käräjäoikeudessa, ettei mikään vuoden 2011 videoilla esitetty ollut totta. Hän sanoi, että tarinat syntyivät sijaisvanhempien ohjauksessa ja painostuksessa.
Hänen mukaansa Auerin veli ja tämän puoliso valmensivat lapsia ennen viranomaiskuulemisia ja neuvoivat, mitä piti sanoa. Jos joku lapsista yritti kertoa, ettei tarinat olleet totta, sijaisvanhemmat hermostuivat ja käskivät olla “suojelematta” äitiä.
Vuonna 2011 laadittu lausunto korosti, ettei lapsen kertomuksissa havaittu psykoottisia piirteitä, mutta tarinoiden uskottavuus vaihteli. Osa kuvauksista pysyi samansisältöisenä useissa haastatteluissa, mikä teki niistä johdonmukaisia, mutta toisaalta niissä esiintyi elementtejä, joita ei voitu vahvistaa muulla näytöllä.
Videoidut haastattelut tehtiin Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian yksikössä Turussa. Lasta haastatteli psykologi poliisin ja lasten edunvalvojien läsnä ollessa. Haastattelut tallennettiin ja litteroitiin sanatarkasti myöhempää oikeudenkäyntiä varten.
Käräjäoikeus piti vuonna 2012 lasten kertomuksia seksuaalisesta hyväksikäytöstä uskottavina. Korkein oikeus purki tuomiot joulukuussa 2024, ja nyt videot käydään läpi uudessa oikeudenkäynnissä.
21-vuotias kertoi pelänneensä sijaisvanhempiaan niin, ettei uskaltanut aikanaan vastustaa heitä. Hänen mukaansa ainoa keino selvitä oli lähteä mukaan valheisiin ja keksiä lisää yksityiskohtia, jotta aikuiset uskoisivat tarinat.
Hän kertoi tiistaina oikeudessa tuntevansa syyllisyyttä lapsena annetuista lausunnoista ja toivovansa, että oikeus selvittää, miten tarinat syntyivät.