Syksy on ollut poikkeuksellisen lämmin koko maassa. Tänään keskiviikkona on Pohjois-Karjalassa on mennyt useilla havaintoasemilla marraskuun lämpöennätyksiä rikki, kertoo Ylen meteorologi Aleksi Lohtander.
Esimerkiksi Liperi–Joensuun lentoaseman havaintoasemalla mitattiin päivällä 11,1 astetta, mikä on vuodesta 1959 alkaneen mittaushistorian lämpöennätys. Tohmajärvellä ennätys rikkoutui 11,8 asteen lämpötilalla ja Siilinjärvi–Kuopio-lentoasemalle mitattiin samoin ennätys 11,7 astetta.
Pitkään jatkunut lauha sää näkyy myös luonnossa: sinilevää on havaittu monin paikoin, Tampereella on nähty kukkivia lupiineja ja Helsingissäkin ruusut kukoistavat Kasvitieteellisessä puutarhassa.
Luonnontieteellisen keskusmuseon yli-intendentti Henry Väre vahvistaa, että jotkut jo kertaalleen kukkineet kasvit ovat aloittaneet kukinnan uudestaan.
– Esimerkiksi näsiä, joka kukkii lumien sulaessa, kukkii siellä täällä tälläkin hetkellä.
Ylen aamussa Luonnonvarakeskuksen professori Anne Tolvanen totesi lämpimän syksyn näkyvän kasvien elämässä esimerkiksi myös siinä, että lehdet ovat pysyneet puissa selvästi normaalia pidempään. Väreen mukaan lehtipuita ei kuitenkaan juuri haittaa, vaikka ne eivät ehtisikään pudottaa lehtiään ja ottaa ravinteita talteen ennen pakkasten tuloa.
– Puillakin on rungossaan ja juuristossaan vararavintoa niin paljon, että ne kestävät tällaisenkin syksyn.
Kasvilajien selviytymiseen vaikuttaa myös se, että ne reagoivat syksyyn ennen kaikkea valon kautta.
– Toki lämpötilallakin on merkitystä, mutta signaali talvehtimisesta tulee päivän pituudesta ja sehän ei muutu, Väre huomauttaa.
Linnut viihtyvät lämpimissä keleissä
Lämmin sää on pitänyt myös muuttolintuja tavallista pidempään Suomessa.
Joillakin lajeilla päivän pituus määrää sen, milloin on aika lähteä muuttomatkalle, mutta esimerkiksi moni vesilintu on jäänyt polskuttelemaan avoimena oleviin vesiin, kun mitään kiirettä sen puolesta muuttamiselle ei ole.
Eivätkä vesilinnut ole ainoita, jotka viihtyvät Pohjolassa tavallista pidempään. Etelä-Suomessa voi bongata yhä esimerkiksi punarintoja, jotka normaalisti olisivat jo muuttaneet lämpimämmille seuduille.
– Lumipeitehän jättää alleen aika paljon linnuilta syötävää, mutta kun ei ole luntakaan maassa, aika moni maasta ruokansa nokkiva laji löytää edelleen syötävää, toteaa Luonnontieteellisen keskusmuseon museomestari Heikki Helle.
Pakkasiakaan ei ole ollut juuri lainkaan tänä syksynä maata jäädyttämässä, joten linnuille löytyy edelleen selkärangattomia eläimiä ruuaksi.
Helteen mukaan ilmaston lämpeneminen ei suurta osaa linnuista juuri haittaa – moni eteläinen laji kuten esimerkiksi mustarastas saattaa vain levitä pohjoisemmaksi, kun talvet lyhenevät. Ongelmia voi kuitenkin koitua niille linnuille, joilla on tapana varastoida ruokaa talven varalle.
– Esimerkiksi varpuspöllö saalistaa näinä aikoina pinoittain myyriä ja pikkulintuja, ja varastoi niitä puunkoloihin tai pönttöihin. Jotta ne ruokavarastot säilyisivät pitkälle talveen, pitäisi olla pakkasta. Ei se ainakaan auta varpuspöllön selviytymistä talvesta, Helle huomauttaa.
Siitä sen sijaan voi koitua linnuille ongelmia, jos pitkään jatkuneen lämpimän kauden päätteeksi tulisi äkkiä kylmää.
– Meikäläinen linnusto on sopeutunut siihen, että meillä on neljä vuodenaikaa, jotka tulevat tietyssä rytmissä. Syksyyn ja talveen on sopeuduttu niin, että ne tulevat hiljakseen ja jokainen laji ehtii muuttaa alta pois. Jos tulee äkillinen muutos säätilassa, voi jollekin linnulle tulla vähän kiire.
Kosteus häiritsee talviunta
Eläinten talviunta tai -horrosta poikkeuksellinen lämpö itsessään ei juuri häiritse; useimmat talviuneen tai -horrokseen vaipuvista lajeista reagoivat lähinnä valon määrään, eivät niinkään lämpötilaan.
Turhan korkea lämpötila voi kuitenkin aiheuttaa kosteutta eläimen talvehtimispaikkaan.
– Eläin voi herätä kosteuden takia kesken kaiken ja joutua siirtymään toiseen paikkaan. Se ei aina pääty hyvin, sanoo Helsingin yliopiston tutkija Henry Pihlström.
Lisäksi esimerkiksi lepakoiden talvihorrostus saattaa häriintyä lämmön takia. Vaikka niille onkin tyypillistä virota välillä horroksestaan, liian lämpimässä säässä ne saattavat virota turhan monta kertaa ja kuluttaa energiaa liikaa. Seurauksena voi olla nälkään nääntyminen, kun talvihorrosta varten kerätyt rasvavarastot kuluvat liian nopeasti loppuun, sanoo Luonnontieteellisen keskusmuseon tutkija Tanya Troitsky.
Jotkin eläimet, kuten metsäjänis ja lumikko, vaihtavat itselleen myös talviturkin piiloutuakseen valkoiseen hankeen. Kun lunta ei ole, valkeasta turkista tuleekin pikemminkin huomioväri. Asiaa ei ole varsinaisesti tutkittu, mutta epäsuoria havaintoja seurauksista on:
– Metsäjänis on hävinnyt Etelä-Suomesta monin paikoin melkein kokonaan ja rusakko, joka ei vaihda väriä, on levittäytynyt pohjoiseen päin, Pihlström kertoo.
Lumettomuus on ongelma myös pikkujyrsijöille, jotka viettävät talvensa lumen alla suojassa.
– Jos eristävää lumikerrosta ei ole, niiden on vaikeampi pysytellä lämpimänä. Lisäksi ne ovat alttiimpia petolinnuille ja muille saalistajille.
Metsäekologian professori Anne Tolvanen Luonnonvarakeskuksesta kertoo, miten poikkeuksellisen pitkä ja lämmin syksy vaikuttaa luontoon.