Alaskan Anchorage toimi näyttämönä Donald Trumpin ja Vladimir Putinin tapaamisessa, jossa he keskustelivat Ukrainan sodan tulitauosta – ja joidenkin arvioiden mukaan jopa mahdollisesta rauhasta. Neuvottelut eivät johtaneet sopimukseen, mutta suurin osa tarkkailijoista oli yhtä mieltä siitä, että Putin poistui tilanteesta voittajana. Anchorage osoitti, miten kylmän sodan aikaiset psykologiset keinot toimivat yhä kansainvälisessä politiikassa.
Putin nojaa taustaansa upseerina KGB:ssä, jossa hän oppi käyttämään hyväkseen ihmisten heikkouksia ja psykologisia tarpeita. KGB ja sen seuraaja FSB ovat jo vuosikymmeniä hyödyntäneet niin sanottua MICE-mallia (Money, Ideology, Compromise, Ego). Vastatiedusteluorganisaatiot eri puolilla maailmaa pitävät mallia yhä käyttökelpoisena, sillä sen toimivuus on toistuvasti todennettu. Anchorageen sovellettuna esiin nousivat erityisesti ego ja henkilökohtaisen suhteen rakentaminen. Trumpin tunnettu heikkous on hänen jatkuva tarpeensa tulla nähdyksi vahvana neuvottelijana ja korvaamattomana toimijana. Putin pelasi juuri tämän varaan.
Putin totesi julkisesti, että Ukrainan sota ei olisi koskaan alkanut Trumpin presidenttikaudella. Hän kuvasi Trumpin johtajuutta ”poikkeukselliseksi” ja korosti tämän kykyä ratkaista kriisejä. Lausumat eivät olleet konkreettisia lupauksia, mutta ne toimivat Trumpin itsekuvan vahvistajina. Lopputuloksena Trump julisti keskusteluja “tuottaviksi” – vaikka mitään ei ollut sovittu, eikä Ukraina saanut pöydässä merkittävää roolia. Esimerkki kertoo, kuinka Putin käytti psykologista pelikirjaa: hän ei luvannut mitään, mutta antoi Trumpille tunteen merkityksellisyydestä. Tämä oli jo itsessään arvokasta Venäjälle.
Putin hyödynsi myös symboleja. Ennen kokousta hän laski kukkia venäläisten hautamuistomerkille Anchorageen, muistuttaen alueen historiasta osana Venäjän imperiumia. Ele oli viesti niin kotimaahan kuin kansainväliselle yleisölle: Venäjällä on historia, joka ulottuu paljon nykyisiä kiistoja syvemmälle.