Maailmankaikkeuden laajeneminen vaikuttaisi olevan hidastumaan päin, eteläkorealaisen Yonsei-yliopiston tutkimus torstaina julkaistu tutkimus esittää.
Arvostetussa brittiläisessä Monthly Notices of the Royal Astronomical Society -tiedejulkaisussa julkaistu tutkimus haastaa kauan vallinneen teorian siitä, että vielä havaitsematon pimeä energia ajaisi kaukaisia galakseja meistä kauemmas kiihtyvää vauhtia.
”Tutkimuksemme osoittaa, että maailmankaikkeus on jo siirtynyt vaiheeseen, jossa laajeneminen on hidastumassa ja että pimeä energia kehittyy ajan kanssa paljon nopeampaa tahtia kuin on luultu. Jos tutkimustulokset varmistuvat, olisi kyse suurimmista ajattelutavan muutoksista kosmologiassa sitten pimeän energian teorian tulon jälkeen 27 vuotta sitten”, kertoo tutkimusta johtanut yliopiston professori Young-Wook Lee tiedotteessa.
Vakiintunut tieteellinen käsitys on ollut jo 27 vuoden ajan se, että maailmankaikkeus laajenee kiihtyvää vauhtia toistaiseksi havaitsemattoman energian muodon eli pimeän energian vaikutuksesta.
Kolme yhdysvaltalaista tutkijaa voitti Nobelin fysiikan palkinnon vuonna 2011 havaittuaan kiihtyvän laajenemisen vuonna 1998. He mittailivat etäisyyksiä kaukaisiin galakseihin kaksoistähtijärjestelmissä tapahtuneiden tähtien kuolinräjähdysten eli supernovaräjähdysten (tyypin 1a supernova) kirkkauden perusteella ja huomasivat ilmiön.
Yonsei-yliopiston ryhmä esittää nyt todisteidensa nojalla, että nämä tyypin 1a supernovaräjähdykset olisivat kirkkaustekijöiltään vahvasti riippuvaisia myös alkutekijöidensä eli räjähtävien tähtien iästä.
Nuorempien tähtijoukkojen edustajien kuolinräjähdykset näyttäisivät olevan tutkijoiden mukaan ”systemaattisesti” himmeämpiä kuin vanhempien tähtijoukkojen edustajien kuolinräjähdykset.
Yhteensä 300 kaukaisen galaksin räjähdyksiä tutkinut Yonsei-yliopiston ryhmä totesi, että kaukaisten supernovaräjähdysten himmeneminen ei ole riippuvaista pelkästään maailmankaikkeuden laajenemisesta eli kohteiden loitontumisesta vaan myös tähtien fysiikasta.
Tämän todettuaan tutkijat testasivat laajenemista käsittelevää supernovadataa kahdella eri riippuvuustekijällä ja kävi ilmi, että data ei enää istunutkaan kosmologisen Lambda-CDM-perusmallin puitteissa kosmologiseen vakioon.
Kyseinen perusmalli selittää muun muassa maailmankaikkeuden laajenemista.
Data sopi paremmin uudenlaiseen laajenemismalliin, joka nojautuu kosmista taustasäteilyä käsittelevään dataan ja baryonisiin akustisiin oskillaatioihin eli maailmankaikkeuden näkyvän normaalin materian tiheysvaihteluihin, joita kutsutaan myös ”alkuräjähdyksen ääneksi”.
Korjattu supernovadata yhdistettynä säteily- ja oskillaatiodataan vei käytännössä pohjan Lambda-CDM-perusmallilta, tutkijat hehkuttavat tiedotteessa.
Supernovadata antaa ymmärtää uuden mallin puitteissa, että pimeä energia heikkenee ja kehittyy huomattavan paljon ajan mittaan ja maailmankaikkeuden laajeneminen hidastuu.