Pitkän linjan näyttelijä Vesa Vierikko, 69, teki hiljattain isoja päätöksiä elämänsä suhteen. Lopetusten aika on hänelle arvokasta, koska sen myötä versoaa iloisia uusia alkuja.
Näyttelijälegenda Vesa Vierikko täyttää ensi vuonna 70 vuotta. Se on merkkipaalu, jolla on hänelle merkitystä.
Vierikko onkin tehnyt aivan hiljattain kaksi isoa päätöstä. Niillä hän toivoo voivansa lisätä hyvinvointiaan ja ylipäätään nauttia elämästä enemmän.
– Lopetin tupakanpolton seitsemän viikkoa sitten, hän kertoo Iltalehdelle.
55 vuotta säännöllisesti tupakoinut näyttelijä kertoo miettineensä vähän väliä lopettamista. Vanhoista tavoista on kuitenkin vaikeaa luopua, hän aprikoi.
– Aina joskus yöllä kun havahduin johonkin ja heräsin, se ajatus tuli mieleen, että pitäisi lopettaa tällainen ärsyttävän kallis ja tyhmä harrastus. Ei se ole terveellistäkään.
Mutta hän ei tehnyt mitään.
Vierikko sanoo odotelleensa oikeaa hetkeä, ja määrätynlaista merkkiä universumilta. Se tuli Kangasalan-mökillä, kun hän oli röökaamassa veljensä kanssa terassilla.
– Sytytin tupakan, mutta se ei syttynyt. Sitten yritin uudestaan sytyttää sitä, eikä se syttynyt. Yritin vielä kolmannen kerran, eikä se onnistunut. Siihen tupakan päähän oli tipahtanut vesipisara, Vesa Vierikko kuvailee mystistä hetkeä.
Asian toistuminen kolmeen kertaan riitti vakuuttamaan taikauskoisen näyttelijän.
– Korkeammat voimat sanoivat, että lopeta jo. Laitoin tupakan sytkärin päälle ja otin siitä pari valokuvaa muistoksi. Sitten se loppui. Annoin viisi isoa askia tupakkaa veljelleni ja sanoin, että hän saa ne.
Hän on päätökseensä äärimmäisen tyytyväinen.
Iän vaikutuksilta ei voi Vierikon mukaan välttyä kukaan.
– Kaikennäköisiä vaivoja ja kipuja on, mutta olen tottunut elämään niiden kanssa. Kehon paraneminen on hidasta, jos sitä edes tapahtuu. Kun et jaksa enää kävellä pitkiä matkoja, niin kaikkihan alkaa kuihtua. Ikinä en ole juossut, hän tokaisee ja katsahtaa silmiin.
– Päätin joskus parikymppisenä, että minä en juoksuaskelta ota. Monta ratikkaa on mennyt nenän edestä.
Vierikko kertoo olleensa aina etuajassa joka paikassa, jotta hän voi halutessaan myöhästyä ratikasta.
Uran tärkeä etappi
Omaan jaksamiseen liittyy toinen tärkeä päätös: Vesa Vierikko lopettaa teatterinäyttelemisen.
– Teen Kansallisteatterissa viimeisen roolini Toinen tasavalta -näytelmässä. Tämän olen luvannut vielä tehdä. Sen jälkeen en enää mene teatterin lavalle, hän sanoo.
Esityksen ensi-ilta on Suurella näyttämöllä 12.2.2026.
Vierikko haluaa vapaa-aikaa.
– Minulla on eläke ja voisin sitä viettääkin, niin en ymmärrä miksi koko ajan vain menen ja teen. Eikä tässä enää niin montaa vuotta keikuta, hän viittaa ikäänsä.
– Olen saanut tarpeeksi pelleillä ja näytellä näyttämöllä.
Hän sanoo, ettei halua enää pitkiä, paikalleen sitovia työpestejä.
– Se on vanha totuus, että kun illalla on esitys, niin päivä on pilalla. Et voi tehdä mitään tai lähteä mihinkään. Et voi improvisoida elämässä yhtään. Se on kellontarkkaa! Hän harmittelee.
Vierikko on vetänyt pitkän ja monipuolisen teatteritaiteen uransa duunarin asenteella, turhista krumeluureista välittämättä.
– Tekijälleen se on pelkkää duunia. Tosin näyttelijän työ on hauskaa, se on leikkiä. Kameran kanssa tehdyt duunit ovat äärettömän mukavia, koska kun ne on tehty, niin ne on tehty.
Legenda aikoo siis jatkaa töitä tv- ja elokuvaroolien parissa, silloin kun häntä huvittaa.
Vierikko kertoo rakastavansa käsillä tekemistä. Pete Anikari
Muun ajan hän käyttää hyödyllisesti talviasuttavalla Kangasalan-mökillään, jossa näyttelijän mukaan riittää käsille töitä. Sitä hän rakastaa.
– Minä rakennan, korjaan ja suunnittelen. Se on se, mitä haluan tehdä. Jätepuusta kaikki talteen, niin niistä saa linnunpönttöjä, hän kertoo.
– Olen tehnyt jo monta.
Korjattavia nurkkia riittää joka ilmansuunnasta, riittää kun heittää nopalla, että mistä seuraavaksi voisi aloittaa puhdetöitä.
– Se on siitäkin kiinni, minkälainen sää on, että tekeekö sisä- vai ulkokorjauksia. Lapsenlapsetkin ovat tervetulleita mökille tapaamaan pappaa!
Omassa rauhassaan konkari voi filosofoida ja pohtia yhteiskunnan tapahtumia, eikä hän kiistä huonoa oman alansa työnäkymää. Vaikka nykyinen hallitus perui osan suunnittelemistaan kulttuurialan leikkauksista, Vesa Vierikkoa se ei lämmitä.
– Harmittaa nuorten näyttelijöiden ja alan tekijöiden tilanne. He eivät pääse sille tielle, missä kehittyy. Tämä on ala, jonka voi oppia vain tekemällä.
Eikä se onnistu ilman uusia projekteja.
– Mutta sanoisin, että masentuminen ei auta, se vain pysäyttää. Kyllä tässä ilo pitää saada irti, vaikka reppu märkänä!
Joulu tulla saa
Joulun aikaan Vesa Vierikko haluaa levähtää Helsingin-kodissaan, jonne kokoontuu koko suuri Vierikon klaani. Jälkeläisiä katsellessa tulee hänen mukaansa liikuttunutkin olo.
Vierikolla on neljä aikuista lasta aiemmasta suhteesta, ja kolme teini-ikäistä lasta puolisonsa yhteiskuntatieteiden tohtori Kati Vierikon kanssa. Lapsenlapsiakin on jo seitsemän.
– Tunnen aina jotain lämmintä läikähtelyä ja naurattaa, kun katson, että olen vastuussa kaikista, hän virnistää.
Hän sanoo, että suurperheen isälle joulu on ollut kimuranttiakin aikaa, koska lahjojen suhteen on täytynyt aina yrittää olla tasapuolinen.
– Nyt kun he ovat aikuisia ja nuoria, niin riittää, että minä annan omenan jokaiselle.
Omenat hän aikoo paketoida, jotta tietty jännitys säilyy.
Joulun jälkeen Vierikko aikoo suunnata minnekäs muualle kuin mökille.
14. marraskuuta alkaen Vierikon voi nähdä myös Tonttu-nimisessä jouluelokuvassa, jossa hän esittää Rääpäkkä-nimistä vanhaa tonttua.
Rooli oli eri kuin mihin hän alun perin valmistautui. Vieläkin erikoisempaa oli uusi kielellinen aluevaltaus: elokuva näyteltiin englanniksi ja näyttelijät dubbasivat oman roolinsa suomenkielellä.
– En ole hirveästi näytellyt englanniksi, enkä ikinä ole dubannut ennen itseäni. Oli helvetin vaikeaa opetella englannin kieltä, hän naurahtaa.
Hän sanoo käyttäneensä apuna Google kääntäjää ja oppineensa ”Lontoon aksenttia” televisiosta.
– En ole mitään tekstiä niin kauan opetellut kuin tätä, hän päivittelee.
Vierikon hymy kielii siitä, että hauskaakin taisi kuitenkin olla.