Ähtäriläinen metsäkoneenkuljettaja Toivo Rantala on metsäalan moniosaaja, joka on viihtynyt metsässä töissä jo 18 vuoden ajan. Lisäksi hän on toiminut ajo- ja kaivinkoneenkuljettajana.
– Alun perin serkkupoika sai minut innostumaan alasta. Yläasteen jälkeen opiskelin Tuomarniemen metsäoppilaitoksessa Ähtärissä kaksi vuotta. Koska siihen aikaan täällä ei ollut vielä metsäkoneenkuljettajan opintoja, kävin vuoden kestäneen jatkokoulutuksen Jämsänkoskella, Rantala kertaa.
Vuonna 2007 Rantala aloitti ajokoneen kuljettajana ja 2010 luvun alussa hän siirtyi monitoimikoneen eli moton kuskiksi.
– Välillä kävin kokeilemassa työtä suuressa tehtaassa, mutta metsä veti puoleensa. Työn ohessa pakollisena lisäkoulutuksena olen suorittanut muun muassa luontopuolen sertifikaatin, Rantala kertoo.
Luonnossa viihtyvälle miehelle metsä työpaikkana on unelma. Syvällä metsässä työskennellessä Rantala on päässyt seuraamaan privaattia luonto-ohjelmaa ja saanut ihailla karhuja, susia, hirviä, ilveksiä ja muita metsäneläimiä niiden omassa elinympäristössä.
– Parasta tässä työssä on vapaus, ja se että saa olla ihan yksinään metsässä, Rantala kiteyttää.
Motokuskin työ ei ole pelkkää puiden kaatamista ja pinoamista, vaan se on ammattisilmällä toteutettua, tarkkuutta vaativaa työtä metsää kunnioittaen.
Parasta tässä työssä on vapaus, ja se että saa olla ihan yksinään metsässä.
Kun kuljettaja tulee ulos ohjaamosta, työturvallisuuslain mukaan on käytettävä suojakypärää ja turvakenkiä.
Kuva: Tapio Valtonen
Monipuolinen työ antaa tekijälle töitä
Rantalan työantaja on karstulalainen Metsäkoneet Valtoaho ay, jonka metsäpalveluihin kuuluvat puunkorjuu, metsän uudistaminen, energiapuun korjuu sekä metsän- ja tienhoito.
– Olen tyytyväinen siihen, että joka aamu saa lähteä töihin ja palkkatasokin on hyvä. Tosin on se itsestäkin kiinni. Haluan auttaa, enkä ole sitoutunut vain yhden koneen ajamiseen. Jos motolle ei ole tekemistä niin voin mennä ajamaan ajo- tai kaivinkonetta.
Suurimmaksi osaksi Rantalalle on riittänyt töitä lähialueilla muun muassa Kuortaneen ja Alavuden metsissä, mutta tarvittaessa hän tekee pistokeikkoja kauemmaksikin.
– Viikon aikana työn alla saattaa olla kolmekin eri paikkaa ja joskus samalla alueella riittää tekemistä koko kuukaudeksi, Rantala kertoo.
Töiden suunnitteluaikatauluissa työnantaja huomioi kohdemetsien sijainnit. Talvi ja kesä kuluvat syvällä metsässä. Kelirikkoaikaan syksyllä ja keväällä työmaat sijaitsevat mahdollisimman lähellä pikitietä.
Työn suunnittelu vaatii tarkkuutta
UPM:n ostaja piirtää kartat, minkä mukaan valmistuu työsuunnitelma. Metsää ostettaessa ennakkoarvio on jo selvillä. Sitten työntekijä käy paikan päällä katsomassa alueen.
– Haasteellisinta harvennushakkuilla on, että saa tuotoksen ja puun laadun pysymään kohdillaan, Rantala tietää.
Töissä paras kaveri on monitoimikone, jonka vihreä väri sulautuu hyvin luontoon.
– Moton varustus pysyy periaatteessa samana ympäri vuoden. Edessä ja takana on pysyvät telat, että pääsen menemään lumisissa ja kivisissä maastoissa. Telat ovat paljon kätevämmät kuin ketjut olivat aikanaan, Rantala lisää.
Noin yhdeksäntuntisen työpäivän pituutta jatkavat motolle tehtävät huoltotoimet, kuten polttoaineen, urean ja värisäiliöiden täyttäminen sekä koneen jokapäiväinen rasvaus.
Rantalalla on oman auton lavalla 400 litran polttoainesäiliö ja pienempi säiliö ureaa, jolla vähennetään diesel-ajoneuvon päästöjä.
– Moton perästä nostan pellin pystyyn ja lisään polttoainetta. Ureaa pitää lisätä joka toinen päivä. Värisäiliöt täytän tarvittaessa. Motossa on useampi metri letkuja ja niitä menee silloin tällöin rikki, tietysti aina sieltä “hauskimmasta päästä”. Jokunen letku on mukana ja jos ei niin rautakaupasta saa.
Yleisimmät moton huolto- ja korjaustyöt Rantala tekee itse. Jos suurempaa vikaa ilmenee, hän tilaa huoltomiehen.
Yleisimmät moton huolto- ja korjaustyöt Rantala tekee itse. Jos suurempaa vikaa ilmenee, hän tilaa huoltomiehen.
Kuva: Tapio Valtonen
Luonnon monimuotoisuudesta huolehditaan
Työskentelyyn vaikuttaa paljon se, onko työn alla avohakkuu vai harvennus.
– Aukoissa eli avohakkuilla kaadetaan periaatteessa kaikki puusto. Työtilauksessa lukee, jos pitää jättää siemenpuut kasvamaan. Kasvatusmetsän harvennuksessa auttaa ammatillinen näkemys. Puuston pitää jäädä eläväksi eikä sitä saa harventaa liikaa. Huonot puut otetaan pois, Rantala kertoo.
Aloittaessaan työt uudessa metsässä hän tarkastaa ensin kaadettavan alueen, jonka rajat näkyvät kartassa ja on maaston merkittynä nauhoilla.
– Ihmiset kyselevät usein “tolpista” eli puista, joista latva on katkaistu. Ne ovat tekopökkelöitä, jotka jätetään pystyyn, että luonnon monimuotoisuus säilyy. Linnut saavat niitä käydä nakertamassa, Rantala kertoo.
Jokaiselle puulajille on olemassa omat suositusmitat, esimerkiksi mäntytukin minimiläpimitta on 15 senttiä ja kuusitukin 16 senttiä.
Halvin osa puusta on kuitu, joka otetaan puun latvaosasta kuuteen senttiin asti.
Puu yritetään aina hyödyntää mahdollisimman hyvin, ottamalla kalleinta tavaraa maksimimäärä, jos vain laatu sen sallii.
Kaadettu puu lajitellaan ja kootaan laanille
Puunkaatosuunta on valittava aina turvalliseen suuntaan, esimerkiksi poispäin sähkölinjasta.
Rantala valitsee kouran asennolla puun kaatosuunnan. Hän tarttuu kouralla puuhun ja jos sen suuntaa eteenpäin, puu kaatuu eteenpäin. Kun kouraa kääntää vasemmalle, puu kaatuu vasemmalle.
– Otan kouralla puusta kiinni ja katson mitä puusta saa tehtyä. Ohjelmoin tietokoneen puulajin mitoille ja valitsen kaatosuunnan. Tukki on tietysti kaikkein arvokkainta osiota. Ohjaamossa on tietokone, joka ohjaa kouraa. Moto mittaa koko ajan puun pituutta ja samanaikaisesti ylemmät terät mittaavat paksuutta. Puu pysähtyy aina tiettyihin väleihin ja minä painan sahan nappia, Rantala kuvaa koneen toimintaa.
Kaadettujen havuperäisten puiden männyn ja kuusen kantoihin on ruiskutettava kasvinsuojeluainetta, joka estää juurikäävän kasvamisen.
– Jos juurikääpä pääsisi kasvamaan, se vahingoittaisi puustoa.
Motokuski työssään.
Kuva: Tapio Valtonen
Kaadon jälkeen Rantala pinoaa puut lajin ja laadun mukaan ajokoneen kerättäväksi maastoon.
– Isojen tukkien päät merkitsen sinisellä värillä, pikkutukit punaisella. Värit kertovat ajokoneen kuljettajalle, että puu on tukki eikä kuitu, kuitupuissa ei ole väriä, Rantala kertoo.
Eri puulajikkeet ovat omissa kasoissaan ja tukki- ja kuitupuut omissa pinoissaan. Esimerkiksi kuusesta tulee sekä kuitua että tukkia.
Ajokonekuljettaja siirtää puut metsästä laanille, jonka paikka on usein merkittynä työtilauksessa. Laani on metsäautotien tai isomman pikitien varressa sijaitseva paikka, jossa puut odottavat tukkirekan hakua.