– Tähän voi vaihtaa kuoretkin, ja tämän rannekkeen. Mun lemppari on varmaan vaaleansininen ranneke, kertoo kolmannen luokan aloittanut särkisalolainen Iisa Brownie.
Lasten käsissä yleistyy nyt uudenlainen puhelin. Se ei löydy kämmenteltä, vaan ranteesta.
Telian ja Elisan myyjien mukaan niin kutsuttuja kellopuhelimia ostetaan nyt kasvavissa määrin koulunsa aloittaville ja alakoululaisille. Rannekelloa muistuttavassa puhelimessa kiehtoo se, ettei sillä pääse nettiin. Se tarjoaa silti mahdollisuuden viesteihin, ääniviesteihin ja puheluihin.
– Vanhemmat näkevät GPS:n kautta missä lapsi menee vaikkapa koulumatkan aikana. Vanhemmat pystyvät myös määrittämään, kuka puhelimeen voi soittaa ja mihin lapsi sillä voi soittaa, Santuksi esittäytyvä Elisan Plazan asiakaspalvelija kertoo.
Hän kertoo, että Elisalla tarjotaan ensipuhelimiksi myös perinteisiä, netittömiä näppäinpuhelimia, mutta kellopuhelimet ovat tällä hetkellä kovemmassa huudossa. Älypuhelimia ostetaan yleensä aikaisintaan 8–9-vuotiaille, kun taas ensipuhelimia hankitaan jo 5–6-vuotiaille perheen tarpeen mukaan.
Myös Telialta suositellaan ensimobiililaitteeksi kellopuhelinta. Keskeisiksi nousevat myös vanhemman ja lapsen väliset pelisäännöt sille, miten laitteita käytetään.
Ystävykset Emmi Brownie ja Linnea Arimaa kertovat, ettei heidän perheissään ole tarvetta kuin puhelu- ja viestitoiminnoille. Heitä harmittaa lasten sosiaalinen paine omistaa älylaite. Kuva: SSS/Alexandra Limnell
Salolaiset Linnea Arimaa ja Emmi Brownie ovat ostaneet lapsilleen kellopuhelimet. He ajattelevat, että kellopuhelin säästää lapsen tietoturvariskeiltä ja siltä, että vapaa-aika kuluu verkossa tai puhelimen pelejä pelaten. Arimaa ja Brownie toivovat lasten näkevän ystäviään kasvotusten.
– Koimme, että älypuhelimessa ei ole mitään, mitä he tarvitsisivat. Jos joskus haluaa vaikka ottaa kuvan tai pelata hetken, niin se on mahdollista vanhemman puhelimella, mutta emme halua sen olevan automaatio. Lapsen puhelimenkäyttöä on vaikea valvoa, Brownie tiivistää.
Brownien lapset kulkevat Särkisalon kouluun koulutaksilla, Arimailla matka Perniön kirkonkylän kouluun taittuu pyörällä. Kellopuhelimilla saatetaan soittaa vanhemmille, jos koulumatka syystä tai toisesta venähtää. Vapaa-ajalla kello ei ranteessa killu.
Kolmasluokkalaisella Iisa Browniella on ollut kellopuhelin jo kaksi vuotta. Hän suojaa laitettaan silikonikuorilla. Kuva: SSS/Alexandra Limnell
Ensimmäisen luokan aloittanut Axel Arimaa kertoo, että lähes puolilla hänen luokkakavereistaan on nyt kellopuhelin, mutta joillain ei omaa laitetta ole lainkaan. Toisilla älypuhelimia taas on, ja se näkyy heti koulun rajojen ulkopuolella.
– Koulumatkat ovat vähän tylsiä, kun tosi moni on puhelimella, Iisa Brownie kertoo.
Linnea Arimaan ja Emmi Brownien mielestä ryhmäpaine älypuhelimen ostamiseen kasvaa iän myötä, mutta heidän suunnitelmissaan on pitäytyä kellopuhelimissa koko ala-asteen ajan. Ystävykset pohdiskelevat, että kellopuhelin on myös helppokäyttöisempi kuin näppäinpuhelin.
– Yllätyin, miten vähän väittelyä meidän piti käydä. Emme koskaan antaneet lapselle vaihtoehdoksi älypuhelinta, kävimme keskustelut minkä takia ei, ja sitten se on ollut lapselle ihan ok, Arimaa kertoo.
Minkä takia sitten ei?
– Meillä on hirveästi tutkimusta siitä, että on neurologisen kehityksen kannalta vaikuttava haitta, että lapsi omistaa oman älylaitteen. Näen myös työssäni kasvatusalalla vaikutuksia keskittymiskykyyn, tunne-elämän kehitykseen ja sosiaalisten taitojen oppimiseen, Arimaa summaa.
Axel Arimaa kertoi, että koulunpäivän aikana kellopuhelin laitettiin laukkuun. Kuva: SSS/Alexandra Limnell
Uudistunut perusopetuslaki kieltää oppilailta mobiililaitteiden käytön oppituntien aikana. Opetushallituksen mukaan puhelinta saa käyttää oppimiseen sekä terveydellisistä syistä tai oppimisen apuvälineenä opettajan luvalla. Laki koskee myös kellopuhelimia.
Salon opetuspalveluiden mukaan puhelimet säilytetään oppituntien aikana häiriöttömässä tilassa oppilaan laukussa.
Muun muassa lapsen kehitykseen erikoistuneen psykologi ja tutkija Eeva-Leena Katajan mielestä pienet alakoululaiset ja sitä nuoremmat eivät älypuhelinta tarvitse. Kellopuhelin on hänestä oiva vaihtoehto yhteydenpitoon.
Kataja kaipaa kouluilta linjausta siitä, minkä ikäisiltä verkkoon pääsemistä aletaan opetuksessa odottaa.
– Pitäisi mielestäni linjata, ettei opetuksessakaan käytetä älypuhelimia, jos niitä ei pienille koululaisille suositella. On varmasti muitakin älylaitteita, joita hyödyntää, hän sanoo.
Kansanterveystieteen erityisasiantuntija, psykiatri Hasse Karlsson pohtii Katajan vieressä:
– Pitäisikö älypuhelimella olla ikäraja kuten alkoholilla? Onko se sen tyyppinen addiktoiva laite ja mahdollisia riskejä sisältävä väline, että silläkin voisi olla ikäraja?
Katajasta on hankala asettaa ikärajaa sille, milloin älypuhelin ja sen mahdollistamat verkostot muuttuvat hyödyllisiksi.
– Älypuhelimen käyttö liian nuorella on yhdistetty keskittymisvaikeuksiin ja tarkkaavaisuushaasteisiin, mutta vielä emme ihan varmasti ja tarkkaan tiedä, miten puhelimet pitkällä aikavälillä muuttavat aivojen kehitystä, Kataja pohtii.