Sieniin liittyvää tieteellistä tutkimusta on tehty Suomessa jo 150 vuoden ajan, mutta siitä huolimatta maamme sienilajit tunnetaan edelleen puutteellisesti. Tutkijoiden arvio on, että tunnemme tuskin puoltakaan Suomessa esiintyvistä sienistä.
Nyt kaksi Turun ja Göteborgin yliopiston tutkijaa ovat yhdessä löytäneet Suomesta kaksi tieteelle aiemmin tuntematonta sienilajia. Toinen uusista lajeista kasvaa Enontekiön tuntureilla, toinen Pirkanmaalla ja Kainuussa.
Lajit kuuluvat risakkaiden sukuun, jotka ovat enimmäkseen myrkkysieniä. Risakkaat ovat keskikokoisia helttasieniä, jotka muodostavat sienijuuria monien puulajien ja joskus kämmeköiden kanssa. Tällaiset mykorritsasienet ovat metsien kasvulle ja puiden hyvinvoinnille elintärkeitä.
”Uudet löydöt kertovat siitä, miten paljon tuntematonta monimuotoisuutta edelleen kätkeytyy kotimaiseen luontoon”, tutkija Jukka Vauras Turun yliopistosta sanoo tiedotteessa.
Tapio Kekin ei tarvitse samoilla kauas kotoa etsimään sieniapajia. Outoja sieniä löytyy ihan läheltä – ja lähes joka pikku kävelyllä.
© Kaisa Sirén
Uudet sienilajit on nykyään helpompi määrittää
Uusien risakaslajien löytyminen on pitkäjänteisen keruu- ja tutkimustyön ansiota. Molemmat sienilajit esiintyvät elinympäristöissä, jotka ovat Suomessa vähälukuisia ja monenlaisen ihmistoiminnan, kuten ilmastonmuutoksen ja metsäojitusten, uhkaamia.
Tutkijoiden löytämille uusille sienilajeille ei ole ehditty antaa suomenkielisiä nimiä.
Toinen tutkijoiden löytämistä lajeista, Inocybe badjelanndana, kasvaa tuntureiden kalkkipitoisten lettojen ja purojen reunamilla usein yhdessä pajujen kanssa.
”Suomessa tällaisia elinympäristöjä tavataan vain Enontekiön korkeimmilla tuntureilla. Lajia on tavattu myös Ruotsin ja Norjan tuntureilta. Se on saanut nimensä ruotsalaisen Padjelantan kansallispuiston mukaan”, kertoo erikoistutkija Kati Pihlaja Turun yliopistosta.
Toinen uusi risakaslaji, Inocybe minata, suosii metsien märkiä painanteita ja kosteita ravinteisia rantametsiä. Se kasvaa luonnontilaisissa kosteissa lehdoissa ja myös rantapajukoissa. Lajinimi minata viittaa harvinaiseen tai uhanalaiseen.
”Suomessa tätä lajia on tavattu Pirkanmaalta ja Kainuusta pääasiassa luonnonsuojelualueilta. Sekä sienilajia että sen elinympäristöjä esiintyy Suomessa vain vähän. Suomen lisäksi lajista on havaintoja Sveitsistä”, Pihlaja kertoo.
Tutkija Jukka Vauras kertoo löytäneensä kollegansa Ellen Larssonin kanssa nyt löydetyn kahden lajin lisäksi viime vuosina kahdeksan muuta tieteelle uutta risakaslajia erityisesti Kölivuoriston alueelta, mutta myös Etelä- ja Pohjois-Suomesta.
”Tieteelle uusien lajien löytyminen Suomen luonnosta on merkittävää. Nykyään DNA-sekvenssit helpottavat vaikeasti tunnistettavien sienilajien ja -sukujen määrittämistä”, Vauras kertoo.
Tutkimusten tulokset julkaistiin kansainvälisissä Persoonia- ja Fungal Systematics and Evolution -tiedelehdissä.
Lasse Kosonen on tehnyt pitkän uran sienitietoisuuden lisäämiseksi. Yhä miljoonia kiloja ilmaista ruokaa mätänee metsiin joka syksy, mutta siitä Kosonen ei jaksa olla huolissaan. ”Sienet ovat myös metsäneläinten ravintoa.”
© Sara Pihlaja