Todennäköisimmin sairastuvat pitäisi saada liikkeelle, sanoo tutkija.
Lue tiivistelmä
Tiivistelmä on tekoälyn tekemä ja ihmisen tarkistama.
Uusi tutkimus Nature Medicine -tiedelehdessä osoittaa, että jo 3000-5000 askelta päivässä viivyttää Alzheimerin taudin puhkeamista kolmella vuodella.
Harvardin yliopiston tutkijat mittasivat ikäihmisten fyysistä aktiivisuutta askelmittarilla ja havaitsivat liikunnan hidastavan erityisesti tauproteiinivyyhtien kertymistä aivoissa.
Tutkija Wai Ying Wendy Yau Harvardista pitää rohkaisevana, että vähäinenkin liikunta näyttää auttavan Alzheimerin taudin ehkäisyssä.
Varsin maltillinenkin päivittäinen liikkuminen viivyttää merkittävästi Alzheimerin taudin puhkeamista verrattuna liikkumattomuuteen, kertoo tuore tutkimus, joka on julkaistu Nature Medicine -tiedelehdessä.
Liikkumattomuus tiedettiin ennestään Alzheimerin taudin riskitekijäksi. Tieto liikkeen määrästä on ollut epäluotettavaa, koska tutkimuksissa on useimmiten tyydytty ihmisten omaan arvioon liikkumisensa määrästä.
Nyt tutkijat mittasivat askelmittarilla fyysistä aktiivisuutta ihmisiltä, joilla oli jo Alzheimerin taudin merkkejä aivoissa. Heidän muistinsa ja toimintakykynsä oli tutkimuksen alussa kuitenkin tallella.
Niillä, jotka ottivat vähintään 3 000–5 000 askelta päivässä, taudin puhkeaminen viivästyi keskimäärin kolmella vuodella verrattuna liikkumattomiin. 5 000–7 500 askelta päivässä viivytti toimintakyvyn laskua seitsemän vuotta. Enempi liikunta ei enää tuonut lisähyötyä.
Kolme tuhatta askelta vastaa terveellä aikuisella keskimäärin parin kilometrin matkaa. Vanhemmiten askel toki lyhenee.
Vähäinenkin liikunta auttaa
”Hyvin rohkaiseva tieto on, että jo vähäkin liikunta näyttää auttavan”, sanoo Nature-lehdessä yksi tutkimuksen tekijöistä, Wai Ying Wendy Yau Harvardin yliopistosta Yhdysvalloista.
Tarkoin ei tiedetä, miten ja miksi Alzheimerin tauti kehittyy. Siihen kuitenkin kuuluu aivoihin kertyvä amyloidiplakki ja aivosolujen sisäiset tauproteiinin vyyhdet.
Älyllisten kykyjen lasku näyttää olevan enemmän yhteydessä tauvyyhtien lisääntymiseen.
Uudessa tutkimuksessakin kävi ilmi, että suurempi liikunnan määrä hidasti nimenomaan tauvyyhtien kertymistä. Amyloidiplakin määrään sillä ei juuri ollut vaikutusta.
Suurin riski taudin puhkeamiseen näytti kuitenkin olevan niillä, joilla oli tutkimuksen alussa paljon amyloidiplakkia ja jotka liikkuivat hyvin vähän.
”He sairastuvat todennäköisimmin ja siksi juuri heitä pitäisi yrittää saada liikkeelle”, sanoo toinen tutkimuksen tekijä Jasmeer Chhatwal Harvardin yliopistosta.
Tutkimukseen osallistui 296 ihmistä joiden ikä vaihteli 50:n ja 90 vuoden välillä. Seuranta jatkui pisimmillään 14 vuotta.