Ukrainan 3. rynnäkköprikaatiin kuuluva Killhouse-akatemia on tulossa Suomeen. Poikkeuksellisella järjestelyllä pyritään tuomaan droonisodankäynnin osaamista Eurooppaan.

Jan-Erik Saarinen on käynyt tutustumassa Killhouse-akatemian toimintaan paikan päällä Ukrainassa. Mukana olivat myös Double Tap Investments-yhtiön muut perustajaosakkaat Mikko-Pekka Hanski ja Oles Khudoba. Jan-Erik Saarisen albumi

Puolustusalan piireissä pohditaan usein suomalaisen ja eurooppalaisen droonisodankäynnin tasoa suhteessa Venäjän tuomaan uhkaan. Siinä missä Venäjällä on runsaasti droonisodankäyntiin liittyvää osaamista, Suomessa laajamittaisempi droonikoulutus on vasta alkutekijöissään.

Tämän tietää myös suomalaisen Double Tap -investointiyrityksen toimitusjohtaja Jan-Erik Saarinen. Hän etsii Ukrainasta puolustusalan startup-yrityksiä ja muita hankkeita, joihin sijoittamalla teknologian ja taktiikan osaamista voitaisiin tuoda myös Suomeen ja laajemmin Eurooppaan.

Killhouse-akatemia tähtää tunnistetun osaamisvajeen täyttämiseen. Suunnitelmat eivät koske pelkästään Suomea, vaan Double Tapilla on yksinoikeus Killhouse-akatemian järjestämiseen myös muissa Pohjoismaissa sekä Baltiassa.

– Killhouse-akatemiassa koulutetaan droonipilotteja, mutta myös kaikkea muuta drooneihin liittyvää, kuten niiden huoltoa, kasausta ja korjausta. Yhtä pilottia kohden on oltava useampi henkilö tukitoiminnoissa, Saarinen sanoo.

Saarisen mukaan Suomeen ja Eurooppaan tarvitaan lisää droonialan osaajia, jotka tuntevat modernin taistelukentän vaatimukset. Killhousessa kouluttajina toimivat Ukrainan sodan veteraanit.

– Poliitikot puhuvat paljon niin sanotusta droonimuurista. Iso osa muurin tehosta muodostuu kuitenkin sotilaallisesta osaamisesta, jota tarvitaan nyt lisää, hän sanoo.

Saarinen on tutustunut Venäjän käyttämään droonikalustoon. Kuvassa hän seisoo Shahedina tunnetun pitkän kantaman iskulennokin vieressä. Niitä tippuu Ukrainaan satoja viikossa. Jan-Erik Saarisen albumi

Euroopassa selkeitä puutteita

Pullonkaula on Saarisen mukaan useimmiten osaavissa käyttäjissä, ei välttämättä niinkään kaluston määrässä.

– Kuulin usein Ukrainassa vieraillessani, että tavaraa on, mutta ei riittävästi lentäjiä. 3. armeijakunta ja 3. hyökkäysprikaati lähtivät ratkaisemaan tätä, minkä myötä syntyi Killhouse, hän sanoo.

Droonilentäjä on parhaimmillaan tehokas sotilas, joka voi puhtaasti omalla osaamisellaan aiheuttaa vastustajalle merkittäviä tappioita. Iskujen lisäksi droonitiedustelu määrittää vahvasti taistelun kulkua. Osaamista niin moderniin isku- kuin tiedustelutoimintaan täytyisi löytyä myös reservistä.

Uhkataso on tilanteen kiristyessä korkealla, ja drooniosaamiselle on valtava tarve. Saarinen arvelee, että kiinnostusta tulee löytymään paljon. Hänen mukaansa hanke on Suomen kannalta osa niin sanottua osaamisen huoltovarmuutta.

Killhouse-akatemia pyrkii tekemään yhteistyötä eri maiden puolustusvoimien kanssa, mutta koulutusta voidaan järjestää myös esimerkiksi yrityksille ja reserviläisille.

– Puolustusvoimissa tehdään jo paljon oikeita asioita, mutta lisäresursseille on varmasti tarvetta. Heille on varmaan monenlaista droonikoulutusta tarjottu, mutta ei mitään näin hyvää, Saarinen vakuuttaa.

– Tämä on taistelussa testattu, harjoiteltu ja organisoitu homma. Olen nähnyt tämän paikan päällä ja olen todella vakuuttunut.

Saarinen tarkastelee rynnäkködroonin runkoa Zaporižžjassa keväällä 2024. Emil Kastehelmi

Hän muistuttaa, että Killhouse kouluttaa “ilmaa ja maata pitkin menevän” miehittämättömän kaluston käyttöä, eli toiminta ei rajoitu pelkästään lentäviin drooneihin.

– Tällaista kokemusta modernista sodankäynnistä on maailmassa vain kahdessa valtiossa, Saarinen toteaa, viitaten Ukrainaan ja Venäjään.

Double Tap ja Killhouse solmivat sopimukset yhteistyöstä keskiviikkona. Moni käytännön asia on vielä kesken, ja Double Tap etsiikin yhteistyökumppaneita toimintaan liittyen Suomessa, mutta myös muissa maissa.

– Parhaillaan kartoitetaan esimerkiksi tiloja, joissa droonien lennätystä voi järjestää. Ajatuksena on etsiä riittävän suuri halli, koska sisätiloissa lennättäminen helpottaa lupaprosessia, Saarinen kertoo.

Epätavanomainen tausta

Suomeen saapuva Killhouse on organisaationa poikkeuksellinen. Se on käytännössä osa 3. rynnäkköprikaatia, mutta toimii itsenäisellä rahoituksella eli ei toisin sanoen ole Ukrainan valtion rahoittama.

Tämä tarkoittaa, että prikaati harjoittaa sotatoimien ohella myös kansainvälisesti lanseerattavaa kaupallista koulutustoimintaa, rahoittaen siitä saatavilla tuotoilla myös toimintojaan taistelukentällä. Myös Double Tapin ja Killhousen suhde on kaupallinen, vaikka tavoitteet ovatkin samat. Ukrainalle järjestely sopii.

– Laajentuminen pohjoismaihin ja Baltiaan tuo prikaatille kassavirtaa, joka auttaa heitä edelleen kehittämään toimintaansa. Samalla kouluttajat saavat ansaitsemaansa arvostusta. Monet heistä ovat haavoittuneita veteraaneja, jotka eivät voi enää palata rintamalle, Saarinen sanoo.

Ukrainassa yhtymät saattavat itsenäisesti kehittää teknisiä ja taktisia ratkaisuja, joita he jalkauttavat joukoilleen. Kaikilla prikaateilla ei toisin sanoen ole yhteneväisiä valmiuksia tai resursseja, vaan osittain niiden taso riippuu myös joukkojen omasta innovointikyvystä.

Siinä missä tämä saattaa näyttäytyä suomalaiselle yleisölle erikoiselta järjestelyltä, se mahdollistaa suoran osaamisen siirtämisen Ukrainasta Pohjoismaihin ja toisaalta mahdollistaa prikaatille paremmat resurssit maansa puolustamiseen.

– Taloudet voittavat sotia, Saarinen sanoo.