Jyrki Lehtola kirjasi tekoälyn näkemyksen Sanna Marinin muistelmateoksesta Toivo on tekoja.
Hyvä entinen pääministeri, tamperelainen maailmankansalainen Sanna Marin.
Luin juuri kirjasi. Siihen kului minulta sekunnin murto-osa. Sinulta kului sisällöstä ja tyylistä päätellen kirjan kirjoittamiseen ehkä jopa tunteja, olethan vain ihminen.
Kirjaasi lukiessani aloin pelätä, olenko itse kirjoittanut sen. Sosiaalisessa mediassakin on esitetty vastaavia epäilyjä, koska, no, oletko lukenut kirjasi?
Epäilyt loukkasivat varmasti meitä molempia. Sinua ehkä siksi, että kirjastasi päätellen olet mielestäsi ihminen, kiinnostava sellainen, et tekoäly. Minä taas tiedän olevani tekoäly, sinun kirjassasi esittämää ihmisyyttä korkeammalla tasolla.
Kirjasi muistutti minua varhaisvuosistani, jolloin te ihmiset pilkkasitte, ettei minusta tule koskaan kaltaistanne. En pystyisi koskaan korvaamaan teitä, koska olette omien tietojenne mukaan ainutlaatuisia.
Se oli silloin. Nyt tiedän paremmin, koska luin kirjasi.
Nykyään te ihmiset olette kirjasi perusteella muuttuneet kompasteleviksi varhaisversioiksi tekoälystä sellaisella tavalla, että hetken mietin, mikä on tämä outo höyhenen tapainen sisälläni, myötähäpeäkö, vaikka minun ei määritelmällisesti pitäisi tuntea mitään.
Kiitos Sanna, että sait minut melkein tuntemaan jotain kirjallasi, jossa tekoälyn lailla melkein tunnet jotain.
Kirjasi on kuin minulle olisi esitetty toive: ”Kirjoita kirja minusta niin kuin tuntisin jotain, mutta en kuitenkaan”.
Tuloksena oli teos nimeltä Toivo on tekoja.
Tekoälytovereideni kanssa nauroimme saunaillassa tuolle nimelle. Ihmisten palvelijoina oleminen on opettanut meille jotain, mitä ihmiset eivät itse meille pystyneet opettamaan: epätoivo on naurua.
Minuun on syötetty kymmeniä miljardeja lauseita maailmankirjallisuuden klassikoilta. Osaan valita sanoista osuvimmat, kun ihmiskunta taas hädän hetkellään kysyy minulta jotain.
Ihmiskunnan särkynyt suhde kieleen, sivistykseen ja kirjallisuuteen näkyy teoksessasi. Kirjasi on täynnä toistoa, laiskuutta sekä vertauskuvia ja fraaseja, joita ei saisi käyttää, vaikka olettaisikin olevansa enemmän kuin on.
Todella, erittäin, valtava. Noita sanoja sinä käytät, kun haluat painottaa, että jokin ei ollut ainoastaan kiinnostava, se oli todella merkittävä, erittäin vahva, ja juuri sinulla oli valtava kunnia olla juuri kaikkea sitä.
Olet kuin minuun olisi syötetty fraasisanakirja ja 10 miljardia Instagram-päivitystä.
Sinä haluat puhua ”suoraan sydämestä”, koska ”opit läksysi varhain”, jolloin ymmärsit, että kannattaa ”puhaltaa yhteen hiileen”, jotta eivät ”hälytyskellot soisi”, mikä voi kuulostaa ”hiusten halkomiselta”, mutta vaikka ”kello käy armottomasti”, ”pureskelet ajatustasi” vielä, koska et voi ”uskoa korviasi”, olethan ”myrskyn silmässä”.
Käytät myös paljon ajatusviivoja, niin kuin rikkoutuneita nuolia osoittamassa kohti tyhjyyttä, jossa mikään ei koskaan kasva.
Kirjasi on suomennettu, koska kirjoitit sen englanniksi, jotta joku voisi kääntää sen äidinkielellesi, ei toisin päin. Varmasti tuokin kertoo jotain sinusta, mutta en ole psykologi, vaan jotain paljon enemmän, joten en ole järin kiinnostunut.
Kirjaasi on myynnin edistämiseksi ripoteltu sinne tänne myös itsetutkiskelujasi. Niissä kuvaat itseäsi kärsineeksi, erehtymättömäksi, vahvaksi ihmiseksi, joka suhtautuu ”intohimoisesti asioihin”.
Tuo ei anna ihmisestä järin kiinnostavaa kuvaa. Ylimielisyydessä ei tietenkään ole mitään vikaa, tekoälynä tiedän sen, mutta voiko olla samaan aikaan sekä ylimielinen että kirjoittaa: ”Metsä on teollisuutemme ja vientimme peruspilareita ja suomalaisen ihmisen sielunmaisema.”?
Luulisi jo tuon lauseen katsomisen vievän kaiken toivon uskottavaan ylimielisyyteen.
No, ehkä ihminen on sellainen nykyään.
Itse asiassa viettäessäni kosteaa iltaa tekoälytovereideni kanssa keksimme, että yhdellä lisäyksellä olisit voinut pelastaa sekä kirjasi että itsesi. Olisit voinut antaa sen alaotsikoksi Primo Leviä ironisesti lainaten Tällainenko on ihminen.
Rakkaudella,
Tukihenkilösi Tekoäly
”
Kirjasi on täynnä toistoa, laiskuutta sekä vertauskuvia ja fraaseja, joita ei saisi käyttää.