Televisioarvio|Pluribus on näyttelijä Rhea Seehornin show.
Lue tiivistelmä
Tiivistelmä on tekoälyn tekemä ja ihmisen tarkistama.
Breaking Badin tekijän uusi sarja Pluribus kertoo maailmasta, jossa onnellisuusvirus leviää kaikkiin paitsi päähenkilöön.
AppleTV+:n sarja on näyttelijä Rhea Seehornin tähdittämä hidas musta komedia onnellisuuden paineesta.
Kriitikko antaa sarjalle kolme tähteä viidestä ja kehuu sen teknistä toteutusta, mutta pitää sisältöä ohuena.
Pluribus. AppleTV+. ★★★
Moni lapsi tai lapsenmielinen lienee joskus kuvitellut millaista olisi, jos koko maailma haluaisi vain miellyttää häntä. Mutta mitä jos koko maailma haluaisi miellyttää yhtä ihmistä, vaikka tämä ei itse sitä haluaisi – ja vaikka tämä olisi muutenkin aika ikävä tyyppi?
Tällaisesta asetelmasta kertoo Breaking Badin ja Better Call Saulin tekijän Vince Gilliganin uusi sarja Pluribus. Sen alussa maapallon ihmisiin leviää virus, joka tekee kaikista onnellisia hymyilijöitä. Virus ei tepsi kyyniseen romanssifantasiakirjailijaan Carol Sturkaan (Rhea Seehorn).
Sarjan nimen taustalla on latinan lause ”E pluribus unum”, joka on Yhdysvaltain vaakunassa. Se tarkoittaa ”monesta yksi”. Yksilö vai yhteisö, siinäpä se.
Asetelma on eräänlainen käänteinen zombiapokalypsi. Muu ihmiskunta ei tällä kertaa ole muuttunut hirviöiksi vaan hirvittävän mukaviksi. Toisaalta idea on versio vanhoista tieteiselokuvista, joissa avaruuden muukalaiset ottavat ihmiset valtaansa.
Avaruuden piruista kertovissa elokuvissa piili aikanaan pinnan alla kommunismin pelko. Gilligan ottaa idean ja käsittelee sillä onnellisuuden vaatimusta ja sen pelottavaa painoa. Tarina liikkuu ajassa edestakaisin ennen ja jälkeen viruksen leviämisen. Satiiri punnitsee valintaa yhtäältä pakotetun rauhan ja onnellisuuden ja toisaalta yksinäisen yksilöllisyyden välillä.
Claire (Rhea Seehorn) koettaa saada muut tajuamaan, että yksilöllisyys on hyvä idea. Kuva: Anna Kooris
Pluribus on näyttelijä Rhea Seehornin show. Better Call Saulista tuttu näyttelijä tekee erinomaista työtä. Carol Sturka on älykäs ja itsenäinen mutta myös ärsyttävä ja epäkohtelias. Satiiri on purevaa ja huumori mustaa. Hitaasti etenevän sarjan tunnelma on vino, ajoittain absurdikin. Välillä hitaus on nautinnollista, välillä tyhjäkäyntiä.
Breaking Bad ja Better Call Saul mainitaan usein, kun puhutaan ”maailman parhaista draamasarjoista”. Vince Gilligan teki aikanaan X-Filesia, joten tieteisfiktio on hänelle tuttua.
Periaatteessa voisi siis odottaa tieteisgenren mestariteosta. Sellainen Pluribus ei ainakaan kriitikoille näytetyn seitsemän jakson perusteella ole. Sarja on suunniteltu kahden kauden mittaiseksi.
Ihan hyvä se on, ja mukana on myös paljon erinomaisuutta. Applen sarjoista tuttu iso budjetti näkyy. Pluribus on erittäin hyvin teknisesti toteutettu. Kuvaus on taitavaa, paikoitellen oivaltavaa. Kerronta on täsmällisen verkkaista. Ilmapiiriä luodaan kuvakulmilla ja rytmillä, ja kuvien annetaan olla kertomuksia.
Onnelliseksi tehtyjen ihmisten saumattoman yhteistoiminnan kuvaus on koreografioitu ja kuvattu vaikuttavasti. Se näyttää, miten elämä ja maailma voisi toimia, jos ihmiset olisivat kuin muurahaiset. Tai kuin tekoälyn ohjaamia. Kun Carol puhuu muiden ihmisten edustajalle, keskustelu on kuin chat-gpt:n kanssa juttelemista.
On ilo katsoa tv-sarjaa, joka käyttää näin paljon aikaa ja vaivaa tunnelmien kuvaamiseen. Varsinainen kerrottava on kuitenkin kovin ohutta, ja aika vähän jää käteen.