Lapua 1976 -elokuva tekee titanicit: tuo lähihistorian onnettomuuden lähelle rakkaustarinan kautta, kirjoittaa uutispäällikkö Riika Kuuskoski.
Tv-lehti arvioi: Huhtikuussa 1976 pienessä pohjalaisessa kauppalassa koettiin Suomen sodanjälkeisen ajan pahin katastrofi. Aikaisin tiistaiaamuna, kello 7.42, Lapuan patruunatehtaan lataamossa räjähti.
Tapahtumaketju alkoi pulttipistoolin patruunojen latauskoneesta ja sen annostelusylinteristä. Mitä tarkkaan ottaen tapahtui, se ei koskaan selvinnyt.
40 ihmistä kuoli, enimmäkseen tehtaassa työskennelleitä perheenäitejä. 34 sai huomattavia vammoja. Rauhanaikana Suomessa vain Kuru-laivan haaksirikossa vuonna 1929 on kuollut enemmän ihmisiä.
Lapuan räjähdys on kuitenkin melko unohdettu lähihistoriassa. Lehtijuttuja ilmestyy vuosipäivinä ja moni muistaa valokuvan arkkurivistä ja Kekkosesta hautajaisissa, mutta muuten onnettomuudesta ei juuri puhuta. Paikkakunnallakin on enimmäkseen vaiettu.
Elokuva Lapua 1976 (2023) tekee lopulta tragedialle kunniaa ja tuo unohdetut uhrit esiin. Elokuva keräsi ensi-iltaviikonloppunaan vuonna 2023 kolmessa päivässä 21 500 katsojaa ja oli tuon viikonlopun katsotuin elokuva Suomessa.
Raivausta räjähdyksen jälkeen elokuvassa. Kuva: Blankface Films
Raivausta räjähdyksen jälkeen Lapualla. Kuva: Sanoman arkisto
Lapualaissyntyinen ohjaaja Toni Kurkimäki ja hänen tiiminsä ovat olleet ovelia. He ovat rakentaneet fiktiivisillä henkilöillä tarinasta Titanicin.
Katsoja kiintyy nuorten aikuisten rakkaustarinaan. 70-luvun ajankuva kiehtoo sen ajan eläneitä.
Teinirakkaus on ollut sotkuinen, on uutta miestä, mustasukkaisuutta, salattua raskautta, kontrolloivaa isää, klassista epäsäätyisyyttä kuten jo Romeossa ja Juliassa.
Näyttelijät ovat uskomattoman hyviä, etenkin rakastavaiset, Kaisaa esittävä Linnea Leino ja Matin roolin tekevä Konsta Laakso, samoin kuin tehtaanjohtajaa ja Kaisan isää esittävä Hannu-Pekka Björkman. Nuorten tarina imaisee katsojan huomion – ja tunteet.
Ja juuri kun kaiken piti olla niin hyvin ja onnellisen elämän alkaa, pamahtaa.
Rakkaustarina muuttuu katastrofielokuvaksi ja palavissa raunioissa kulkevien pelastajien työn ylistykseksi.
Linnea Leino ja Konsta Laakso näyttelevät rakastavaisia, jotka joutuvat tragedian keskelle. Kuva: Blankface Films
Ohjaaja pääsee käsittelemään myös yhteisöä tätä kautta, sillä Matin ja Kaisan tarinaa seurattaessa on väki tullut tutuksi. Katsoja nieleskelee, kun palomiehet ja vapaaehtoiset löytävät raunioista jo tutuksi tulleita hahmoja.
Kuten paikalla ollut lapualainen sanoi jo onnettomuuspäivänä: ”Tuttuja olivat kaikki sinne jääneet”.
Näin kirjasi Ilta-Sanomien paikalla ollut reportteri Pertti Koskinen erään miehen sanoneen.
Ohjaaja Toni Kurkimäen isä oli töissä patruunatehtaalla. Kuva: Eeva-Maria Brotherus / Lehtikuva
Elokuva on ”maakunnallisista lähtökohdista ponnistava”, määritteli tuottaja Mikko Jokipii Ylellä. Se ei saanut Elokuvasäätiöltä kehittämis- tai tuotantotukea vaan vasta levitystukea. Yhteistyökumppaneita on haettu maakunnasta.
Kuvauksiin Lapualla osallistui yli 800 avustajaa, yksin hautajaiskohtaukseen yli 550 avustajaa.
Siitä voi päätellä, että aihe oli lapualaisille tärkeä.
Onnettomuudessa kuolleet ja heidän läheisensä – uhreja hekin – saavat oikeutta, kun elokuvan kautta tunnemme ja tajuamme, kuinka hirveä onnettomuus on ollut, kuinka se on pysäyttänyt ihmisten elämän siihen hetkeen, kuinka koko paikkakunta on kantanut vuosikymmenet tätä surua ja kuinka suru vaikuttaa ihmisten elämään vieläkin.
Presidentti Urho Kekkonen osallistui hautajaisiin. Kuva: Timo Palm
Elokuva on muodoltaan vanhan Matin kertomaa – elokuvallisesti ehkä turha rakenne, mutta se kertoo juuri tämän: tragedia on vieläkin läsnä läheisten elämässä.
Lapset ovat kasvaneet ilman äitiä tai isää, puolison kuolemasta jäi ikuinen suru.
– Kyllä täällä kaikkien päät ovat notkahtaneet alas. Pitkään aikaan kukaan ei juuri muusta puhunut, kertoi vaimonsa onnettomuudessa menettänyt Pauli Perälä IS:n haastattelussa vuonna 2016.
Lapua 1976 MTV3 klo 19.30 perjantaina 7.11.
Draama
★★★★