Pääkirjoitus|Vaikeuksissa ovat nyt venäläiset yritykset ja Venäjän hallinnon virkamiehet.
Venäjän talouden ja politiikan muutosten seuranta on vaikeaa. Maa on – Britannian entisen pääministerin Winston Churchillin sanojen mukaan – ”mysteeriin kääritty arvoitus, joka on kätketty salaisuuden sisään”. Churchillin mukaan paras lähtökohta mytyn auki kierittämiselle on se, että Venäjän oloja pohtiva ymmärtää maan ajavan aina ja kaikessa omaa kansallista etuaan.
Venäjä on kansallisen edun nimissä halunnut antaa sekä venäläisille että maan ulkopuolella eläville sellaisen kuvan, että mikään ei muutu Ukrainan sodan vuoksi. Meno jatkuu entisellään – ellei jopa parane.
Venäläisten tulkintojen mukaan lännen pakotteet ovat pakottaneet Venäjän luomaan omaa teollisuutta ja omia palveluita, jotka korvaavat suurella isänmaallisella menestyksellä läntisiä tuotteita ja palveluita. Minkä länsi hylkää, sen Kiina ostaa. Ja mitä länsi ei myy, sen myy Kiina.
Tämä ei ole kuitenkaan totta. Venäjän talous kärsii sodasta ja pakotteista sekä lyhyellä että erityisesti pitkällä aikavälillä. Kiina-yhteys tukee Venäjää kuin köysi hirtettyä. Venäjästä on tullut modernisoituvan, tekoälymahdiksi suuntaavan Kiinan maaorja, josta on hyötyä vain geopolitiikan tasapainottajana ja öljyntuottajana. Kiinalaiset autotkaan eivät ihan nitinöittä sovellu Moskovan ja Pietarin ulkopuolisille teille.
Venäjältä on viime aikoina kantautunut heikkoja signaaleja siitä, että jotain alkaa muuttua.
Venäjän keskuspankki on voinut tehdä sotavuosinakin yllättävän fiksua ja toimivaa rahapolitiikkaa. Keskuspankki on yrittänyt paikata sen, mitä niin sanotun kansallisen edun nimissä tehdään. Korjaustoimet ovat rakentuneet muun muassa korkeiden ohjauskorkojen varaan.
Paikkauksella on kuitenkin takaraja. Nyt yritykset Venäjällä alkavat olla isoissa vaikeuksissa, sillä niiden keräämät tuotot eivät enää riitä korkeiden korkojen maksamiseen ja läntisten pakotteiden tuottamaan kustannusten nousuun. Keskuspankki on alkanut varautua siihen, että pankkien luottotappiot kasvavat nopeasti ja edessä voi olla pankkikriisi.
”
Kiina-yhteys tukee Venäjää kuin köysi hirtettyä.
Venäjän keskuspankin kyvyillä on rajansa. Vaikka korot ovatkin olleet korkeita, inflaatio laukkaa. Jos inflaatiolukemiin otetaan mukaan polttoaineet, vauhti on kova ja se tuntuu tavallisten kansalaisten arjessa. Ukrainan iskut öljynjalostamoihin ovat nostaneet hintoja selvästi.
Pitkän aikavälin näkymät ovat tätäkin murheellisemmat. Venäjä taantuu, sen työvoimapanos kutistuu, ja maan ainoaksi hengenpitimeksi jää fossiilinen energia. Samaan aikaan länsi pyrkii irti fossiilisesta energiasta, ja sen hyödyntäminen on kärsinyt, koska lännestä ei ole saatu varaosia eikä osaamista.
Politiikassakin kuplii. Venäjällä kansallista etua vaalitaan niin, että jos päätöksenteossa tulee ongelmia, niihin etsitään syylliset hierarkiassa tsaarin alapuolelta.
Venäjä on pelaillut Yhdysvaltojen kanssa ja on ollut neuvottelevinaan Ukrainan sodan päättämisestä. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että Venäjä lähti liikkeelle liian kovilla ja ehdottomilla vaatimuksilla, eikä se ole voittava strategia imartelusta elävän presidentti Donald Trumpin kanssa.
Vaikka Trump ei Tomahawk-ohjuksia Ukrainalle antaisikaan, maan tukeminen näyttää Venäjän pettymykseksi jatkuvan. Venäläiset öljyjätit ovat vaikeuksissa uusien pakotteiden vuoksi. Venäjän öljytulot kutistuvat, kun yhä useammat maat lopettavat venäläisen öljyn ostamisen.
Syyllisen penkille istutetaan Venäjältä tihkuneiden tietojen mukaan ulkoministeri Sergei Lavrov. Lavrovia moititaan muun muassa siitä, että Budapestiin suunniteltu huippukokous tuhoutui jo ennen kokouksen alkamista.
Lavrov ei ole ainoa, joka on joutunut tuntemaan turbulenssia. Venäjän ikkunoista on putoillut monia eri alojen päättäjiä, hallinnon napamiehiä ja raharuhtinaita.
Tove Janssonin kirja Muumilaakson marraskuu antaa osuvan ennusteen epäsuosioon joutuneille tässä marraskuussa – aikana, jolloin Venäjällä kuplii: ”Lähtö tulee hypyn lailla.”