Tekoäly on riuska apuri tiedon käsittelyssä, mutta helppoudesta seuraa ihan uudenlaisia ongelmia, Saarikivi pohdiskelee.
Avaa kuvien katselu
Elämme nykyään käsittämättömän mukavasti. Ihmiskunta on pitkään historiaamme nähden hyvin lyhyessä ajassa luonut valtavan määrän elämää helpottavia keksintöjä.
Pontimena on toiminut lajillemme tyypillinen laiskuus, eli taipumus pyrkiä säästämään energiaa. Siitä oli etua muinaisessa niukkuuden maailmassa.
Nyt tästä kaikesta helppoudesta seuraa kuitenkin uusia, ihan omanlaisiaan ongelmia. Vain muutama sukupolvi sitten eläneille ne kuulostaisivat täysin poskettomilta.
Esimerkiksi se, että syö huomaamattaan liikaa tai kuluttaa kaiken aikaansa mielihyvää antavan, koukuttavan digilaitteen pauloissa. Tietoakin on niin helposti saatavilla, että sen tulva ahdistaa.
Muutama sukupolvi sitten eläneille nykyiset ongelmamme kuulostaisivat ihan poskettomilta.
Viimeisimpänä elämän helpokkeena meille tarjoillaan nyt tekoälyä. Niin kutsutut keskustelevat laajat kielimallit etsivät ja selittävät tietoa hetkessä. Ja mikäs siinä. Miksi ei tarttuisi tähän tekoälyyn, joka tekee tiedonhakua ja yhdistelyä selvästi ihmistä nopeammin?
Pientä toppuuttelua on kuitenkin alkanut kuulua. Tutkimukset kertovat, että generatiivisen tekoälyn helppous voi luoda uusia ongelmia.
Erään tutkimuksen mukaan kielimallin käyttö helpotti kyllä kuormitusta tiedonkäsittely- ja kirjoitustehtävän aikana, mutta johti heikompiin tuloksiin. Tekoälyn käyttö näkyi teksteissä huonompana päättelynä ja perusteluina verrattuna siihen, että kirjoittaja käytti perinteistä hakukonetta.
Vielä vertaisarviointia odottavassa MIT:n esijulkaisussa kuvataan niin ikään, että laajan kielimallin käyttäminen esseen kirjoittamisessa on yhteydessä huonompaan tekstin laatuun ja vähäisempään aivojen aktivoitumiseen kuin ilman kielimallia.
Ja kun tekoälyä käyttäneet yrittivät kirjoittaa ilman sitä, aivojen aktiivisuus oli yhä vähäisempää kuin niillä, jotka runoilivat alkujaankin tyystin luomuna.
Pientä toppuuttelua tekoälyn käyttöön on alkanut kuulua
Pinnistelyn väheneminen oli myös yhteydessä muistiin – hurjalla tavalla. Yli 80 prosenttia kielimallia kirjoittamisen apuna käyttäneistä ei kyennyt siteeraamaan omaa tekstiään.
Yli 80 prosenttia – herranjumala!
Näyttää käyneen siis niin, että tekoälyä käyttäessään voi ulkoistaa myös ymmärryksensä koneelle. Ja toisin päin, jos haluaa jonkin asian todella tajuta ja muistaa, pitää tajuamiseen liittyvän ponnistelunkin tapahtua aivoissa, ei tietokoneessa.
Myös luovuus voi saada siipeensä kielimallien käytön takia. Kokeessa osallistujat ratkoivat ensin luovuustehtäviä kielimallin kanssa, tai pelkästään omin avuin. Tämän jälkeen tehtäviä tehtiin lisää, ja nyt kaikki joutuivat pärjäämään ilman teknologiaa.
Aiemmin tekoälyä käyttäneiden luovuus sakkasi verrattuna niihin, jotka olivat alun perinkin joutuneet ideoimaan omin aivoin.
Yli 80 prosenttia kielimallia kirjoittamisen apuna käyttäneistä ei kyennyt siteeraamaan omaa tekstiään.
Nämä vaikutukset lienevät tilapäisiä, mutta huolena on tietenkin, mitä pitkäaikainen generatiivisen tekoälyn käyttö tekee ihmisajattelulle.
Tekoälyriippuvuus onkin taas yksi uusi helppoudesta kumpuava ongelmamme.
Opiskelijat ovat kuvanneet kielimalliriippuvuuden lisäävän laiskuutta, vähentävän luovuutta ja kriittisen sekä itsenäisen ajattelun kykyä. Toisen tutkimuksen mukaan ChatGPT-riippuvuus on yhteydessä niin kutsutun elottoman tiedon määrään. Tällöin ihminen kyllä muistaa tietoa, mutta ei ymmärrä sitä. Yksilö muuttuu eräänlaiseksi tekoälyn kaikukopaksi.
Kuluttajalle myydään sitä, mikä houkuttelee, ja se on helppous.
Tilanne ei toki ole mustavalkoinen. Mahdollisuuksia generatiivisen tekoälyn käyttöön todellisen oppimisen syventäjänä on tulevaisuudessa aivan valtavasti.
Hyödyt tai haitat riippuvat siitä, millä tavoin tekoälyä käytetään ja minkälainen suhde tekoälyyn oppimisessa syntyy. Korvataanko sillä yksioikoisesti ymmärtämiselle tärkeää tiedonkäsittelyä, vai voisiko se esimerkiksi parantaa oppimiselle tärkeää ihmisten välistä vuorovaikutusta?
Mutta se on kyllä ongelma, että teknologiajätit eivät kehitä ja myy generatiivisia kielimalleja ihmisen oppimista parantaakseen.
Ne myyvät sitä, mikä kuluttajaa houkuttelee eniten. Ja helppoushan se houkuttelee.
Uusin elämän helppoudesta syntyvä ongelma voi siis olla, että vaivattoman tiedonkäsittelyn myötä oppiminen loppuu.
Katri Saarikivi
Kirjoittaja on aivotutkija, psykologi ja yrittäjä, joka on mielissään siitä, että saa vielä omin aivoin pinnistellä vaikkapa tällaisia kolumneja toisille luettaviksi.