Cia Rinteen lähes kuvaton mutta visuaalisesti valloittava näyttely hölskyttää kieliä, hämmentää mieliä ja tarjoaa antoisaa aivojumppaa.
Cia Rinne: Wasting my Grammar. Rauman taidemuseo, Kuninkaankatu 37, Rauma. Avoinna ti–pe 12–17, la–su 11–16 2.4.2026 saakka.
Rauman taidemuseon näyttely on ihana. Toisinaan taidenäyttelyissä lisääntynyt kirjallisen aineiston määrä tuntuu rasittavalta. Kieltä vaivaa kankeus tai usein äidinkielen sijaan viljellyn englannin ilmaisullinen löysyys. Myös tekstien asettelun ja luettavuuden toteutukset näyttävät puolivillaisilta.
Kaikki on toisin Cia Rinteen (s. 1973) näyttelyssä, joka hurmaa kirjaimillaan, sanoillaan ja runoudellaan. Kerrankin joka ainoaa esille asetettua kirjainta kohdellaan teoksena, kuvan arvoisesti.
Typografia tarkoittaa painetun ja painamattoman pinnan suhteita, kirjasinten, kuvien ja värien valintaa ja sanojen ja muotojen vuorovaikutusta. Rinteen kirjainten täydellisyyttä hipova asettelu saa lisämerkityksiä useista samanaikaisista sisällöistä, kielistä ja äänneasuista.
Kuin lastenlorussa “Tämä pikkupossu…”, nämä lauseet kertovat lauseista. Tämä haluaisi olla ranskaa ja tämä ihan vilsee vihreitä. Cia Rinne: Sentences (2019, muste paperille, osa kokonaisuudesta) Kuva: Tuuli Penttinen-Lampisuo
Taidemuseon alakertaa valaisevat matalalla roikkuvat kellertävät lamput tuovat hienokseltaan mieleen kellarin ja mielen kellarissa asuvan tiedostumattoman. Tekstiplakaattien mustavalkoisten kirjainten pyörittely on sukua näöntutkimustaulujen dadaistisille kirjaimistoille. Mentaalisen testilaboratorion tunnelmaa vahvistavat myös koeputkiin säilötyt “sana-ilmat” ja purkitetut “surrealis-teet”.
Sommitelmia voi kontrolloida, mutta mielleyhtymiä ei. Näyttely tarjoileekin karkkia C.G. Jungin (1875–1961) ja Sigmund Freudin (1856–1939) ystäville. Kun ankarilta näyttävät pukstaavit sujahtavat katsojan silmistä sisään, alkaa aivoissa vallaton vellonta. Minun teki mieli lukea tekstejä ääneen, pyöritellä sanoja suussa, maistella niitä mieleisikseni – ja kääntää suomeksi.
Äärimmilleen viritetty näyttelykonsepti myös jyrää. Monikielisen sanailoittelun keskelläkin se todistaa englannin ylivaltaa, joka samaan aikaan mahdollistaa kansainvälisen neuvonpidon ja tämänkin näyttelyn kierrättämisen. Mutta kun Raumalla ollaan, rikastuisivat kielipelit entisestään, jos näyttelyä olisi edes pieneltä osin räätälöity paikalliselle kielelle.
Näyttelyssä voi kuunnella kahta punaisena hehkuvaa vinyylilevyä, joissa taiteilija Cia Rinteen ääni solisee ja suhisee. Hänen luennassaan kuuluu hymy, jota kipakka poljento kiihdyttää. Onnekkaimmat kuulivat taiteilijan karismaattista lausuntaa näyttelyn avajaisissa tai jo aiemmin elokuussa, Rauma Festivon mainiossa konsertissa.