Anssi Tikanmäen muusikon urasta tuli työ myös Maaritille, 59, kotiäitiyden ohella. Yhteiset vanhuudenpäivien haaveet kariutuivat, kun Maarit jäi yllättäen leskeksi.
”Tapasin Anssin Helsingin Vanhalla ylioppilastalolla vähän sen jälkeen, kun olin aloittanut opiskelut Taideteollisessa korkeakoulussa. Edellinen suhteeni oli lopussa, ja olin päättänyt elää itsenäistä ja villiä taiteilijaelämää. Minun ei pitänyt koskaan perustaa perhettä, ei mennä naimisiinkaan. Lapsuudenperheessäni meitä oli kuusi lasta, joten tunsin saaneeni jo murrosikäisenä tarpeeksi pikkulasten hoitamisesta.
Anssi istui loppuillasta samassa pöydässä. Hänellä oli tummanruskea tukka ja ruskeat silmät. Hän oli mukavan näköinen, tosin vähän pelottava ilmestys. Rohkaistuin, kun hän rupesi kertomaan vitsejä, ihanan huonoja vitsejä.
Kahden viikon päästä muutin Anssin luo, ja kolmen kuukauden päästä menimme kihloihin. Opiskelukaverini ja perheeni olivat kauhuissaan. Siitä lähtien juttelu kuitenkin jatkui toissakesään asti.”
Lue myös: KAJ:n Axel Åhman viihtyy parhaiten puolisonsa kanssa – ”Muutto oli oikea ratkaisu”
Anssi ei halunnut paistatella julkisuudessa, mutta toivoi musiikkinsa jäävän elämään
”Anssi oli meistä kahdesta se, joka liikkui paljon, söi terveellisesti, kävi lääkärissä ja piti itsestään huolta.
Toissa joulun alla rakas koiramme Ilona kuoli. Samoihin aikoihin Anssi alkoi järjestellä papereitaan ja kertoa vanhemmalle pojallemme Eljakselle toimistoon liittyviä asioita. Yhtenä iltana hän kysyi yhtäkkiä minulta, miten pärjään, jos hän lähtee, minulla kun on pieni eläke.
Minulle tuli outo olo, alkoi itkettää. Vastasin, ettei kukaan ole lähtemässä mihinkään, hulluja juttuja. Tästä hetkestä kului puoli vuotta siihen, että Anssi kuoli.
Ennen kuolemaansa hän ehti kertoa, mitä halusi meidän tekevän sen jälkeen, kun häntä ei enää ole. Hän ei henkilönä halunnut olla julkisuudessa, mutta halusi, että hänen musiikkiaan esitetään, että se jää elämään.”
Anssin kuoleman jälkeen Maarit eli kahvilla ja pullalla
”Surussani on ollut monia vaiheita. Kesällä Anssin kuoleman jälkeen aloin touhuta. Heitin pois hammasharjat ja kaikki Anssin arkiset tavarat. Vaihdoin huonekalujen järjestyksen, jotta en nähnyt Anssia yhdessä luomassamme tilassa.
Talvella lamaannuin. Söin vain kahvia ja pullaa ja katselin televisiosta rikos- ja sairaalasarjoja. Halusin olla yksin. Huusin mökissäni suoraa huutoa. Toivoin, että nykyisinkin käytettäisiin lesken huntua. Olisin halunnut päästä piiloon surussani.
Anssi oli erikoinen, ihmeellinen ihminen. Hän oli sitkeä, lujatahtoinen, joskus määräilevä, mutta lähimmilleen ei koskaan kiukkuinen, asioille kylläkin. Toista sellaista ihmistä ei ole, eikä tule. Vaikka kuulostaakin ehkä kliseeltä, menetin puolet itsestäni. Meillä oli oma maailma. Oma huumorintaju. Oma kieli. Oli helppoa ja inspiroivaa olla yhdessä.”
Maarit on leikannut pikkutytöstä koko perheen hiukset
”Muutimme jo ennen lasten tuloa Tampereelle. Sain Nansosta vaatetussuunnittelijan paikan, ja löysimme talon, jossa sai soittaa häiritsemättä naapureita.
Kävin töissä reilut kolme vuotta. Kun Eljas syntyi, hän nukkui välillä Nansolla työhuoneeni senkin avoimessa alalaatikossa. Sitten päätimme, että minä jään kotiin, koska Anssi ansaitsi paremmin. Olen aina viihtynyt kotona, keksinyt kaikenlaista puuhaa, mutta ensimmäiset vuodet tunsin huonoa omaatuntoa siitä, että olen kalliisti koulutettu kotiäiti.
Anssin musiikista tuli meidän molempien työ. Minä huolehdin siitä, että hän sai säveltää ja keikkailla. Ompelin hänen, lasten ja joidenkin muusikkoystävien vaatteet. Tein kuvamateriaalia levynkansiin ja laulutekstejä. Ompelin hääpukuja. Hoidin myös Anssin hiukset esiintymiskuntoon. Samoin olen leikannut ja laittanut siskojeni hiukset lapsesta asti.
Nuorena oletin, että minusta tulee samalla tavalla kuvataiteilija kuin isästäni. Onneksi uskoin häntä ja hylkäsin sen ajatuksen. Olen kyllä valokuvannut ja maalannut koko elämäni.
Pojat jatkavat isänsä nimeä kantavaa yhtyettä, jossa he ovat soittaneet jo yli 20 vuotta. Kun he marraskuussa lähtevät muistokiertueelle, teen kuvia esityksen taustalle. Niiden kanssa tulee kiire. Aina tulee. Onneksi pojat ovat tulleet Anssiin, joten pystymme yhdessä keskustelemaan siitä, mitä teen.”
Kuka Anssi Tikanmäki?
Maarit Tikanmäen puoliso Anssi Tikanmäki muistetaan Juice Leskisen Grand Slam -yhtyeen kosketinsoittajana, laulajana ja sovittajana.
Hän sävelsi musiikkia myös teatteriin ja elokuviin, esimerkiksi Mika ja Aki Kaurismäelle, sekä muille artisteille kuten Apulannalle, Yölle, Anna Eriksonille ja Negativelle.
Vuodesta 2002 toimineessa Anssi Tikanmäki Orchestrassa soittivat ja soittavat myös Anssin pojat Eljas ja Eemil.
Yksi Tikanmäen tunnetuimpia levyjä on Maisemakuvia Suomesta.
Maarit on alkanut vanhemmiten tunnistaa itsessään adhd:n piirteitä
”Olen huomannut vasta aikuisena, että taidan olla adhd. Päässäni on koko ajan hirveästi ideoita, välillä jään jumittamaan. Kun alan tehdä jotain, näen heti kaiken valmiina. Keskityn niin intensiivisesti, että jossain kohtaa väsähdän. Saattaa kestää pitkään, että saan asiat valmiiksi, vaikka lopulta aina saan.
Anssi ymmärsi tämän ja osasi myös torpata ideoitani. Joskus kun bändi tuli keikalta ja olin sillä aikaa tehnyt hulluja sisustusratkaisuja, Anssi saattoi sanoa: ”Maarit, ei näin.”
Anssin kuoleman jälkeen olen ollut Ruoveden-mökillämme, jonka ostimme kahdeksan vuotta sitten. Ajatus oli asettua sinne yhdessä vanhuudenpäiviksi, nauttia saunomisesta, viettää vaikka ranskalaisia ruokailtoja, kuunnella Wagneria, liikkua luonnossa. Elää rauhallista ja hyvää elämää yhdessä.
Anssi oli lähtiessään tyynen peloton. Hän oli ehtinyt elää ja tehdä paljon. Ainoastaan se häntä jäi harmittamaan, ettei hän saanut olla pidempään pappa, opettaa lapsenlapsia soittamaan, tehdä mökin pihaan hiihtolatua.
Olen saanut Ruovedellä uusia ystäviä. Pikkuhiljaa olen aloittamassa joogaa ja käyn kutomassa viereisellä koululla. Kun saan tavarat järjestykseen, alan taas maalata.
Uskon, että Anssin oli aika lähteä, hän oli siihen valmis. Vaikka ikävä on edelleen valtava, ehkä minusta tulee ajan kanssa pikkuhiljaa taas kokonainen. Saa nähdä.”
Lue myös Kotiliesi.fi: Muusikko ryhtyi zenbuddhalaiseksi papiksi – luopui uran lisäksi lasten hankinnasta ja etunimestään.
Hyvää elämää
OLEN YLPEÄ siitä että saan olla äiti ja mummo. Se on parasta ja minulle yllättävää.
RAKKAIN RUTIININI on antaa koiralle aamulla puoli seitsemältä aamuluu ja mennä hetkeksi takaisin sänkyyn venyttelemään, ja ryhtyä sitten aamukahvin keittoon.
SAAN VOIMAA huumorista, naurusta, hyvästä keskustelusta, ongelmien ratkomisesta ja myrskystä.
INSPIROIDUN mistä vaan, ruostuneesta raudasta, metsän tuoksusta, tyynestä veden pinnasta ja tietenkin tärkeimmästä eli musiikista.
ARVOSTAN aitoutta, suoraan sanomista ja läsnäoloa.
Juttu on julkaistu Matka naiseksi -juttusarjassa Annassa 44/25.
Tunnetko naisen, jonka elämäntarinan haluaisit lukea?
Lähetä vinkki meille sähköpostilla anlukija@otava.fi tai kirjeitse Anna, Uudenmaankatu 10, 00015 Otavamedia (kuoreen merkintä ”Matka naiseksi”). Emme valitettavasti voi vastata kaikkiin viesteihin henkilökohtaisesti.
Sinua voi kiinnostaa myös:
