Juttu tiivistettynä
- Anna Erikssonin uusi E-elokuva käsittelee simulaatioteoriaa ja ihmiskunnan etääntymistä todellisuudesta.
- Eriksson kritisoi amerikkalaisten arvojen valtaa Euroopassa ja koulutuksen arvostuksen laskua.
- Hänen elokuvansa kumpuavat alitajunnasta, mikä voi herättää ristiriitaisia tunteita katsojissa.
- Erikssonin E-elokuva täydentää trilogian: aiemmat elokuvat ovat Marilyn Monroesta kertova M ja kuolevaa Eurooppaa kuvaava, sadomasokismin värittämä W.
Tämä on tekoälyn avulla tuotettu, toimittajan tarkistama tiivistelmä.
Kunnianarvoisassa Nobel-gaalassa tapahtuu skandaali. Suomen ex-pääministeri Eva Vogler tekee anasyrman eli paljastaa julkisesti sukupuolielimensä. Sitten Eva katoaa toiseen todellisuuteen, loppumattomaan hiekkamereen, jossa kummittelevat kaksoisolennot.
Ja josta ei ole paluuta.
Tästä käynnistyy Anna Erikssonin uusi E-elokuva. Sen yhdeksi säikeeksi on punottu ranskalaisfilosofi Jean Baudrillardin kehittämä teoria simulaatiosta: ihmisolennon todellisuus on kadonnut todellisuutta jäljittelevien merkkivirtojen kaaokseen.
Tämä jos mikä ahdistaa homo sapiensia, joka on etääntynyt yhä kauemmaksi biologisista juuristaan.
– Oma intuitiivinen kokemukseni tästä elämästä ja ajasta on se, että todellisuus on hajonnutta ja pirstoutunutta. Siitä on hyvin vaikea löytää enää itseään, Eriksson kiteyttää.
Tämä taas on ruokkinut merkityksettömyyden ja tyhjyyden tunnetta, vaikka me kaikki olemme koko ajan yhteydessä jollakin tavalla johonkin.
– Se, mikä juurruttaa ihmisen tähän todellisuuteen ja tähän maailmaan, on hyvin monisäikeistä. Siksi tyyneyden ja hiljaisuuden kokemuksia on vaikea saavuttaa. Ainakin minulta nuo kokemukset ovat olleet usein kadoksissa.
Piilaakso on korvannut eurooppalaiset arvot
Anna Eriksson ei ole päästänyt katsojia helpolla. Vuoden 2018 M-esikoiselokuva loihtii surrealistisia unikuvastoja Marilyn Monroesta, joka vaeltelee taivaan ja helvetin välimaastossa eli limbossa.
Neljä vuotta myöhemmin valmistuneessa W-elokuvassa kuoleva Eurooppa taas kytkeytyy sadomasokismin ja totalitarismin koliseviin kahleisiin.
– Eurooppalaiset arvot ovat kadonneet, ja nyt vallalla ovat amerikkalaiset arvot, Eriksson täräyttää.
Eurooppalaisilla arvoilla hän tarkoittaa kokonaisvaltaista suhtautumista niin elämään, toisiin ihmisiin kuin maailmaankin.
– Piilaakson ja teknologian edustamien arvojen valtava pakkosyöttö on johtanut siihen, että lapsilla on vaikeuksia oppia lukemaan ja ymmärtää omaa äidinkieltään. Koulutuksen arvostus on laskusuunnassa. Tärkeintä on se, miltä näyttää ja kuinka paljon on onnistunut haalimaan itselleen rahaa ja menestystä.
Avaa kuvien katselu
Anna Eriksson on suomalaisittan harvinaisuus: auteur-ohjaaja, joka tekee puhdasverisiä pitkiä taide-elokuvia. Eriksson kuvattuna Helsingissä 11. elokuuta 2025. Kuva: Jussi Mankkinen / YleTällaiselta näyttää Anna Erikssonin uusi elokuva.
Eriksson allekirjoittaa, että filosofiaa ja moraalisia arvoja pohdiskeltiin keskiajan Euroopassa enemmän kuin nykyisin. Ja jos tällaisia arvoja vielä pohditaankin, ajatuksille annetaan niin vähän aikaa, ettei kukaan ehdi tarttua niihin, koska tyrkyllä jonossa on jo seuraava ajatus.
– Tämä liittyy yleiseen keskittymiskyvyn puutteeseen ja keskustelukulttuurin loppumiseen. Moni ei enää pysty keskittymään kirjaan saati sitten hitaasti leikatun elokuvan katsomiseen.
Alitajunnan vastenmieliset kuvastot
Hitaasta ja hypnoottisesta kuvarytmistä on tullut yksi Anna Erikssonin elokuvien tunnusmerkeistä.
Toiseksi elementiksi on muodostunut epämiellyttävien asioiden käsittely. Esimerkiksi M-elokuvassa katsojan ihmeteltäväksi lävähtää verinen vagina, W-elokuvassa Madame Eurooppaa näyttelevä Eriksson virtsaa lattialle.
– En ole kauhean yllättynyt siitä, että elokuviini suhtaudutaan ristiriitaisesti. Niissä on paljon alitajunnallista materiaalia, jonka monet ihmiset kokevat vastenmieliseksi tai jota he yrittävät kaikin tavoin välttää ja työntää syrjään.
Avaa kuvien katselu
Anna Eriksson on esittänyt jokaisessa elokuvassaan pääosaa. Kuva: Cursum Perficio
Avaa kuvien katselu
E-elokuvassa Anna Erikssonin päärooli tarkoitti kävelyä korkokengissä kilometrikaupalla autiomaassa: ”Liikkuminen oli välillä semmoista hyönteismäistä ja se muistuttaa torakan rämpimistä upottavassa hiekassa. Se oli aikamoinen kokemus”. Kuva: Jussi Mankkinen / Yle
Avaa kuvien katselu
Kuvassa näkyvät Kalaharin autiomaan valtaisat mittasuhteet. Kuva: Cursum Perficio
Eriksson viittaa jungilaisuuteen, kollektiivista alitajuntaa korostavaan oppisuuntaan, jonka juuret ovat Carl Jungin teorioissa.
– Alitajunnan kieli on ehkä se kaikkein yhteisin ja jaetuin. Esimerkiksi E-elokuvan kaikki hahmot ovat alitajunnasta nousevia arkkityyppejä. Elokuvan riivattu mies on ilveilijän hahmo. Ilveilijä taas voi ottaa vapahtajan tai paholaisen kasvot. Ja kun ihmiskunta on tarpeeksi eksyksissä, ilveilijästä tulee lihaa ja verta.
Erikssonin mukaan juuri näin on päässyt käymään, jos viitataan eräisiin nimeltä mainitsemattomiin poliittisiin hahmoihin. Poliittinen paatos on kadonnut ja tilalle on rynninyt informaatiotulvan pönkittämä spektaakkeli.
Entä sitten poliittinen elokuva: onko se jotakin sellaista, mikä testaa demokratiaa?
– Mitä tarkoittaa termi poliittinen aikakaudella, jossa kaikki tuntuu olevan poliittista? Entä mitä on seksuaalisuus ajassa, jossa kaikki vaikuttaa olevan seksuaalista? Mitä tällaiset sanat oikeastaan tarkoittavat, ja onko niillä enää minkäänlaista painoarvoa, Eriksson heittää.
Naisen sukupuolielimissä on voimaa
Vaikka Anna Erikssonin elokuvat sukeltavat syvälle naiselliseen alitajuntaan ja naisohjaajia on Suomessa muutenkin harvassa, feministipiireissä hänen taide-elokuviaan ei juuri ole arvostettu.
Erikssonin mukaan vastaanotto on ollut ”kylmän kalseaa”. M-elokuvaa esimerkiksi tarjottiin usealle feministifestivaalille, mutta sitä ei kelpuutettu minnekään.
– Olen ollut tästä hyvin yllättynyt. Yhtenä syynä voi olla se, että Marilyn Monroe nähdään uhrina ja siksi hieman kiistanalaisena hahmona suhteessa feminismiin.
Toisaalta Eriksson on havainnut, että yleisesti ottaen naiset reagoivat hänen elokuviinsa voimallisesti. Erikssonia onkin luonnehdittu ”femme-Lynchiksi”, mikä viittaa elokuvaohjaaja David Lynchiin.
– Feminiininen alitajunta synnyttää aivan erilaisia elokuvia kuin elokuvahistoriaamme dominoiva maskuliininen lähestymistapa. Feminiininen alitajunta on alku aivan uudenlaiselle elokuvalle.
Avaa kuvien katselu
M vuonna 2018, W vuonna 2022 ja nyt sitten E: Anna Erikssonin taide-elokuvatrilogia on nyt valmis. Kuva: Cursum Perficio
Feminiinisyyteen viittaa myös anasyrma, joka tapahtuu Erikssonin jokaisessa elokuvassa. Sen taustalta löytyy uskomus, että naisen sukupuolielimissä on maagisia voimia, joilla pystyy karkottamaan demoneja.
Suomalaisessa kansanuskossa anasyrma tunnetaan termeillä harakointi ja vitun väki.
– Anasyrmassa on kyse myös vallankäytöstä ja se voi olla naisen viimeinen puolustautumiskeino, jolla pelotellaan vastustajaa.
Avaa kuvien katselu
M-elokuvan tekoprosessin aikoihin Marilyn Monroen värjyvä haamu liiteli Anna Erikssonin uniin. ”Unissa Marilyn ei enää näyttäydy minulle, mutta hän vierailee yhä luonani yöperhosen muodossa – joskin hyvin harvoin. Kaipaan niitä aikoja, jolloin hän kävi luonani aika useinkin.” Kuva: Jussi Mankkinen / Yle