Jesse Puljujärvi kiinnostaa suomalaisia vuodesta toiseen, vaikkei hänestä tullut NHL-tähteä. Mistä ”Puljun” suosio johtuu?
Lue tiivistelmä
Tiivistelmä on tekoälyn tekemä ja ihmisen tarkistama.
Jesse Puljujärvi kiinnostaa suomalaisia, vaikka hän ei ole NHL-tähti.
Puljujärven suosio perustuu aitouteen, sympaattisuuteen ja samaistuttavuuteen.
Kielitaidon puute ja peliälyn ongelmat vaikeuttivat Puljujärven NHL-uraa.
Suomalaiset ovat vuosien ajan olleet erityisen kiinnostuneita kahdesta jääkiekkoilijasta.
Kun toimittaja kirjoittaa Patrik Laineesta tai Jesse Puljujärvestä, kansa lukee.
Kukaan muu jääkiekkoilija ei soita lätkäkansan kylmää kannelta samalla tavalla.
Laineen, 27, tapauksessa suosion ymmärtää. Tesoman tykki on mystinen ja omalaatuinen supertähti, jonka laukausta kukaan ei saa kiinni.
Puljujärven suosion syy ei ole yhtä ilmeinen.
Puljujärvi, 27, on pelannut urallaan 387 NHL-ottelua tehoin 58+70. Lisää pelejä ei välttämättä tule. Hyökkääjä siirtyi täksi kaudeksi rapakon tälle puolelle, Sveitsin Geneve-Servetteen.
Miksi suomalaiset ahmivat juttuja pelurista, joka jäi NHL:ssä rivimieheksi?
Mikä on Jesse Puljujärven salaisuus?
Puljujärvi ja Laine tulivat koko kansan tietoisuuteen alle 20-vuotiaiden MM-kotikisoissa 2016. He pelasivat samassa ketjussa Sebastian Ahon kanssa.
Suomi voitti MM-kultaa iloisella esityksellä. Puljujärvi voitti pistepörssin iskemällä seitsemään peliin viisi maalia ja 12 syöttöä. Hän oli 17-vuotias. Vain Jaromir Jagr oli yltänyt alaikäisenä parempaan pistesaaliiseen.
Jesse Puljujärvi (vas.), Sebastian Aho ja Patrik Laine juhlivat alle 20-vuotiaiden MM-kultaa kotikisoissa 2016. Kuva: Heikki Saukkomaa / Lehtikuva
PuLa-Aho-ketjun pelaajista tuli Suomessa tähtiä. Jääkiekon satunnaiskatsojalla saattoi olla käsitys, että Puljujärvi oli porukasta kovin. Sitten tuli Laine ja vasta kolmantena Aho.
Puljujärvestä piti tulla yksi Suomi-kiekon kaikkien aikojen suurista.
Asiatuntija Topi Nättinen oli kuullut Puljujärvestä hehkutusta jo silloin, kun tämä oli 12-vuotias. Nättinen on häntä neljä vuotta vanhempi.
”Minun elämässäni on ollut kaksi The Next Onea eli nuorta suomalaispelaajaa, josta odotetaan seuraavaa suurta tähteä. He ovat olleet Puljujärvi ja häntä ennen Mikael Granlund”, Nättinen sanoo.
Lajipiirien kohkaus alkoi, kun Puljujärvi muutti seiskaluokkalaisena yksin Ouluun Torniosta. Hän alkoi pelata Kärpissä kasvattajaseuransa TIHC:n sijaan.
Junioripeleissä hän kiinnitti huomiota koollaan. Rightin puolen hyökkääjä oli hyvä luistelemaan ja vahva suojaamaan kiekkoa.
”Kun Puljujärvi pelasi Torniossa, ei hänen edes kannattanut syöttää huonommille”, Nättinen sanoo.
Jesse Puljujärvi teki uransa ensimmäisen SM-liigamaalin 16-vuotiaana syksyllä 2014. Kuva: Juha Tamminen
Asiantuntija uskoo, että koska Puljujärvi oli fyysisesti ylivoimainen, hänen ei tarvinnut kehittää pelinluku- ja syöttötaitoaan samalla tavoin kuin monen muun.
”Hän pystyi pelaamaan juniorivuodet niin, että hän otti kiekon, vei sen toisen päähän ja teki maalin.”
Moni muu teki saman havainnon. Eräs pelaajatarkkailija kertoi viime talvena Urheilulehdelle, ettei hän laskenut Puljujärveä edes 20 parhaan pelaajan joukkoon NHL:n varaustilaisuudessa vuonna 2016.
”Hän meni pää alhaalla. Välillä kun neljä muuta kentällisestä meni ylöspäin, niin Jesse porhalsi aivan omia polkujaan toiseen suuntaan. Meidän seuramme listoilla oli jo tuolloin isoja kysymys- ja hälytysmerkkejä Puljujärven ympärillä”, kykyjenetsijä sanoi.
Kaikesta huolimatta Edmonton varasi Puljujärven numerolla neljä.
Nuoruuden pelivuodet ovat olennainen osa Puljujärven pitkään jatkunutta suosiota. Hän oli sankari, jolle kiekonnälkäinen maa panttasi toiveensa ja unelmansa.
Hänellä oli kuitenkin kaksi heikkoutta, niin kuin sankareilla pitää olla Teräsmiehestä Akhilleukseen.
Peliäly oli toinen. Toinen oli kieli.
Kärppien kiekkojuniori Jere Kiviniemi aloitti Puljujärven kanssa samalla jääkiekkoluokalla Oulun Karjasillan yläasteella syksyllä 2010. Pojat tunsivat jo entuudestaan nuorisomaajoukkuetoiminnasta.
Yläasteella he alkoivat viettää yhdessä välitunteja ja vapaa-aikaa. Puljujärvi asusteli Kärppien omistamassa kämpässä yksin. Asunnosta tuli paikka, jonne kaverit saivat tulla lyhyelläkin varoitusajalla. Kärppä-klubilta haettiin ruokaa.
Kämpiltä lähdettiin treeneihin sen kummemmin valmistautumatta.
Huoleton, hevoseton poika Oulussa syksyllä 2014. Kuva: Ville Honkonen
”Junnuna ensin riehuttiin ja sitten mentiin hallille. Ihan sama, mitä arkielämässä tapahtui, niin jäällä meni hyvin. Vaikka iltaisin välillä vähän valvotteli, ei Jessen tarvinnut miettiä ja stressata. Kaukalossa oli aina flow-tila päällä”, Kiviniemi muistelee.
Koulussa Puljujärvi ei ollut mikään häirikkö, vaan sellainen tavallinen seiskan poika, joka teki tarvittavat hommat.
Kun hän innostui jostain, hän innostui tosissaan. Koulussa kiinnosti matematiikka, joka sujuikin hyvin. Koulun ulkopuolella kiehtoivat urheilu ja urheilijat, esimerkiksi pikajuoksija Usain Bolt ja koripallo.
Kieliaineet olivat tervanjuontia kuin ABC-kirjan tavaaminen Jukolan jätkille Aleksis Kiven Seitsemässä veljeksessä.
”Esimerkiksi englanti ja äidinkieli sakkasivat. Kun oppi ei tarttunut, englannin opiskelu ei sitten kiinnostanut. Keskittyminen karkasi”, Kiviniemi kertoo.
”Jesse kävi monessa aineessa Jukka Härkösen erityisopetuksessa. Hän sai olla pienryhmässä. Härkönen auttoi meitä vilkkaita jääkiekkoilijoita, jotta pääsimme koulusta pois edes jonkinlaisilla papereilla.”
Ne olivatkin viimeiset paperit, jotka Puljujärvi hankki. Opintie päättyi peruskouluun.
Puljujärven Tuula-äiti sanoi Ylelle vuonna 2015 kolkohkosti, että toivottavasti se jääkiekko kantaa uraksi asti.
Jesse Puljujärveä seurattiin mediassa nuoresta pitäen.
”Jessellä ei ole muita tulevaisuuden ammattisuunnitelmia, koska koulu jäi peruskoulun jälkeen. Toivottavasti hän saa pelata ammatikseen.”
”Mulla on vahva luotto tähän. Pistän kaiken lätkään, kun en paljoa muutakaan ossaa”, sanoi Puljujärvi itse Seuralle vuonna 2016.
Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Vanha kanadalaisten havumetsien sananlasku.
Koko Suomen odotusten mukaisesti Puljujärvi lähti Edmontoniin pelaamaan NHL:ää syksyllä 2016.
Hän ei osannut englantia lähes sanaakaan.
”Jessellä meni sen ajan haastatteluissa yes ja no sekaisin”, Kiviniemi kertoo.
”Englanti ei ollut hyvällä mallilla. On hän sitä myöhemmin harmitellut. Mutta rapakon takana oli vain pakko puhua.”
Ja Puljujärvihän puhui. Vuodesta ja haastattelusta toiseen. Syntyi useita klassikkopätkiä Youtubeen.
”Fast and up”, Puljujärvi kuvaili laukaustaan.
”Is it time. Is it time. Is it time”, Puljujärvi toisteli, kun häneltä kysyttiin, että onko hänen nyt aika vakiinnuttaa paikkansa NHL-tasolla.
Hän ei huomannut, että vastasi kysymykseen kysymyksellä.
”The bison was kind. Nice bison”, Puljujärvi sanoi, kun häneltä kysyttiin hänen kansallispuistossa näkemästään biisonista.
”It is a golden retilou”, Puljujärvi sanoi, kun hän kertoi hankkineensa kultaisennoutajan nimeltä Jaffa.
Kun hän huomasi, ettei se sana tainnut olla ”retilou” vaan ”retriever”, hän venytti leveän suunsa virneeseen ja pyöritteli silmiään velmulla tavalla.
”
Jessellä meni sen ajan haastatteluissa yes ja no sekaisin.
Edmonton varasi Puljujärven koko varaustilaisuuden neljäntenä. Kuva: Nathan Denette/The Canadian Press
Ehtipä hän toistenkin haastatteluihin. Kun joukkuekaveria, supertähti Connor McDavidia haastateltiin televisioon, Puljujärvi vilahti taustalla jauhamassa pizzaa pipo päässä.
Vastustajallekin riitti asiaa. Kun Puljujärvi kohtasi Jamie Bennin ensimmäistä kertaa, hän halusi kertoa hyökkääjälle, että arvostaa tätä. Joten Puljujärvi sanoa täräytti Bennille:
”I like you!”
Eihän tällaisesta kaverista voi olla pitämättä. Juttua tuli, aitaa kaatui, ja siinä välissä veijari kosketti pitkän kielensä kärjellä nenänpäätään.
Puljujärvestä muodostui hahmo. Tuntui kuin oltaisiin kuvattu Spede Pasasen pöytälaatikkoon jäänyttä farssia Uuno Turhapuro NHL:ssä, jossa Puljujärvi näytteli luonneroolia.
Hän oli kuin Uuno: Suomen tuulitakkikansan tohelo mutta sympaattinen edustaja rahan ja vauhdin maailmassa.
Puljujärvi, kuten Turhapuro, ei voinut olla olematta oma itsensä joka tilanteessa. Ympäristö joutui mukautumaan yksilöön eikä toisin päin. Uunon kanssa joutui tulemaan toimeen vuorineuvos Tuura – vävypoika tosin kutsui häntä vuoristoneuvokseksi. McDavidin piti selvitä Puljujärven kanssa.
”Jessen kömmähdykset eivät olleet suunniteltuja juttuja, vaan ne tulivat aidosti omasta itsestä”, hänen ystävänsä Kiviniemi kertoo.
”Mokat naurattivat häntäkin paljon, ja ne jäivät ajan saatossa elämään. Hän saattaa välillä itse heittää is it timen tahallaan ja naureskella mukana. Hän ei lähde luomaan trendejä, vaan sanoo sen, mitä sylki suuhun tuo.”
”
I like you!
Helsingin vuoden 2016 nuorten MM-kisojen huuma jäi monelle mieleen. Kuva: Vesa Koivunen
Puljujärvestä tuli nuorten maailmanmestaruuden jälkeen kansansuosikki. Kuva: Ville Honkonen
Viestinnän asiantuntijan Joni Räikkösen mukaan aitous on huippulahjakkuuden ohella toinen syy Puljujärven viehätysvoimalle.
”Jesse on aina näyttäytynyt minulle luonnonlapsena, joka uskaltaa heittäytyä ja sanoa haastatteluissa mitä vain”, Räikkönen sanoo.
Räikkönen työskentelee media- ja painokonserni Rebl Groupin kasvujohtajana.
”Puljujärvessä on ihailtava piirre: hän uskaltaa olla oma itsensä. Hän uskalsi puhua vajavaista englantia pohjoisamerikkalaiselle medialle. Se on paljon kiinnostavampaa kuin se, onko hän ykkös- vai kakkoskierroksen varaus.”
”
Puljujärvessä on ihailtava piirre: hän uskaltaa olla oma itsensä.
Räikköselle on jäänyt myös mieleen Ylen insertti, jossa Puljujärvi karjui teatterin improvisaatioharjoituksessa U20-maajoukkueen pelikavereilleen lavalla.
”Se ei ollut jääkiekkoilijalle tyypillistä koodistoa. Puljujärven tarjoilemat suloiset mokat ovat olleet myös sellaisia, joita emme ole tottuneet näkemään NHL-pelaajilta. Ihmisille tulee tunne, ettei elämä ole haudanvakavaa, kun muutkin mokaavat.”
Kaikesta toilailusta huolimatta Puljujärven viestintä toimii. Kun kanadalaiset kuulivat Puljujärven biisonitarinan, he antoivat hänelle lempinimen ”Biisonikuningas”. Puljujärveä oltiin valmiita rakastamaan myös Pohjois-Amerikassa.
Räikkösen mukaan viestintä toimii, koska Puljujärvi ei yritä rakentaa henkilöbrändiä. Hän ei ole USA:n villieläinten puolestapuhuja. Biisoni vaan nyt sattui tulemaan mieleen.
”Puljujärven arvoina tuntuvat olevan aitous, parhaimpaansa pyrkiminen ja rakkaus jääkiekkoa kohtaan. Niiden pohjalta hän uskaltaa puhua miettimättä millaista julkisuuskuvaa hän rakentaa”, Räikkönen sanoo.
”Ihmisistä on hauskaa, kun joku ei yritä rakentaa kliinisesti brändiään, vaan lipsauttelee spontaanisti mitä sattuu. Sellaista ihmistä on kiinnostavaa päästä kurkistelemaan. Puljujärven käytös on hirveän sympaattista ja viihdyttävää.”
”
Ihmisistä on hauskaa, kun joku ei yritä rakentaa kliinisesti brändiään, vaan lipsauttelee spontaanisti mitä sattuu.
Jesse Puljujärven kieli lipoi Oilersin penkillä talvella 2018. Kuva: Jukka Ritola / Aamulehti
Turhapuroudessa piilee toisaalta myös Puljujärven tragedia.
Kun hän meni NHL:ään, samassa Oilersin joukkueessa pelasivat McDavid ja Leon Draisaitl. Kyseessä oli kaksi sukupolvensa lahjakkainta ja älykkäintä jääkiekkoilijaa.
Puljujärvellä oli fantastinen mahdollisuus oppia pelaamaan jääkiekkoa entistä paremmin ja päästä sisään kanadalaiseen kulttuuriin. Mutta.
”Hän oli samassa ketjussa McDavidin kanssa, mutta hän ei voinut puhua tälle”, asiantuntija Nättinen parahtaa.
”Mitä tuhlausta!”
Nättisestä on hämmentävää, ettei Puljujärven englannin kielen taitoa saatu Oulussa kuntoon. Etteivät taustajoukot tai seura puuttuneet voimakkaammin asiaan, vaikka jo Kärppien junioreissa pelasi ulkomaalaisia ja englanti oli jääkiekon lingua franca.
Eikä asiantuntija ymmärrä sitäkään, miksi kielen oppiminen Kanadassa kesti niin kauan.
”Minua harmittaa Puljujärven puolesta. Ei hän nuorena poikana itse ymmärtänyt, miten tärkeää englanti oli”, Nättinen sanoo.
”Hän olisi päässyt McDavidin rinnalle oppimaan, kuulemaan ja keskustelemaan. Hän olisi saanut pelinsä pienet asiat kuntoon ja itseluottamuksen ylös.”
Puljujärvi pääsi Edmontonissa samaan ketjuun Connor McDavidin (takana oikealla) kanssa. Kuva: Jason Franson / The Canadian Press
Puljujärven NHL-uran edessä eivät näet koskaan olleet niin sanotut isot asiat. Ei koko, ei luistelu, ei kätisyys eivätkä taidot. Fyysisen puolen sijaan ongelmat olivat kognitiivisella puolella. Pelin hahmottamisessa ja ymmärtämisessä.
”Milloin on hänen vuoronsa kuljettaa? Missä tilanteissa hän ottaa riskejä? Miten hän hyöyntää ketjukavereitaan? Milloin hän on rohkea tai tyly?” Nättinen listaa.
Puljujärvi olisi tarvinnut, kuten koulussa, myös Edmontonissa pelin erityisopettajaa ja pienryhmää. Sellainen olisi voinut löytyäkin, mutta kielimuuri sulki Puljujärven ulkopuolelle.
Se on yksi suomalaisen jääkiekkohistorian suurista käyttämättä jääneistä tilaisuuksista. Risteys, josta Puljujärven ura olisi voinut lähteä kahteen suuntaan.
Ikävä kyllä reitti oli tarjolla olleista huonompi.
”Puljujärvi pääsi urallaan liian pitkälle ilman, että hän jäi kiinni puutteistaan. Hänen ei tarvinnut kuin vasta NHL:ssä kohdata tilannetta, etteivät kaikki ovet auenneetkaan hänelle”, Nättinen sanoo.
Tulivat farmikomennukset, välikaudet Kärpissä ja lonkkaleikkaukset. NHL:n kollektiivinen kärsivällisyys loppui. Puljujärvi jäi pellolle kököttämään pää pyörällä ja verkkopaita repaleisena kuin Commodore 64:n pelissä Uuno Turhapuro muuttaa maalle.
Puljujärvi päätyi jopa Heikki Paakkasen pilapiirrokseen Ilta-Sanomissa.
Nättisen mukaan ”Pulju” on kaikesta huolimatta yhä maailmanluokan jääkiekkoilija.
”NHL-ura jäi kuitenkin piippuun odotuksiin, potentiaaliin, kokoon ja taitotasoon nähden. Puljujärvellä olisi ollut kaikki edellytykset pelata 1 000 NHL-ottelua joukkueensa tähtenä.”
Vaikeuksien kautta päästään Puljujärven kiinnostavuuden kolmanteen kivijalkaan. Suomalaiset alkoivat toivoa hyvää kovia kokeneelle kiekkoilijalle.
Totta kai ”Is it time” nauratti, mutta harvaa pahantahtoisesti.
Ylimieliselle Laineelle joku saattoi toivoa kunnon niistämistä. Puljujärveen suhtauduttiin sympaattisesti.
Jos hänessä oli Seitsemän veljeksen harteikasta Tuomasta, Uuno Turhapuroa ja Troijan Akhilleusta, niin oli hänessä vähän Don Quijoteakin – murheellisen hahmon ritaria. ”Pöljäjärveä”, joka taisteli tarunhohtoisen kiekkoliigan tuulimyllyjä vastaan.
Ennen kaikkea Puljujärvi oli kuitenkin kuin yksi meistä. Ihan tavallinen suomalainen. Se amiksen autolinjan kaiffari, jolle oli annettu jääkiekon lahja.
”Puljujärvi on meille se naapurin Jesse, joka tulee kotiimme syömään kaikki jäätelöt”, Nättinen sanoo.
Vuosien saatossa Puljujärven peli-iloa kolhittiiin. Kuva: Toni Repo / Aamulehti
Kaikkien myyttien, tarinoiden ja suosiotekijöiden takana on tietenkin se oikea Puljujärvi. Kiviniemi tuntee hänet.
Ystävän mukaan Puljujärvin julkisuuskuva vastaa melko hyvin sitä, millainen hän oikeasti on.
Välitön ja aito tyyppi, joka osaa nauraa itselleen.
”Kun Jessen hommat sujuvat, sen näkee hänestä ulospäin. Toisaalta kun jokin asia sakkaa, hän vetäytyy omiin oloihinsa. Silloin ei kannata mennä sohvannurkkaan tökkimään, koska Jessellä on pinna kireällä”, Kiviniemi kertoo.
Ulkopuoliselle Puljujärvestä on kaikkien kömmähdysten jälkeen voinut jäädä vähän yksinkertainen fiilis. Kiviniemen mukaan kuva ei ole oikea. Totta on, ettei Puljujärvi liikoja mieti, mutta tarpeen tullen hän on valmis kääntämään jokaisen kiven ratkaistakseen jonkin häntä koskevan ongelman.
”Jesse on suomalainen perusmies – ei sen yksinkertaisempi kuin moni muukaan”, ystävä kertoo.
”
Puljujärvi on meille se naapurin Jesse, joka tulee kotiimme syömään kaikki jäätelöt.
Nykyisin Jesse Puljujärvi pelaa Sveitsissä Servettessä. Kuva: Giuseppe Velletri / SPP / MVPhotos
Vuosien saatossa Puljujärvi on muuttunut paljon siitä keskenkasvuisesta pojasta, joka asui Kärppien kimppakämpässä Oulussa ja jauhoi pizzaa McDavidin selän takana. Hän on oppinut kantapään kautta, miten paljon töitä pitää tehdä, kun peliflow ei tulekaan automaattisesti niin kuin juniorina.
On pitänyt löytää uudet rutiinit, kuten pelipäivän lenkit rakkaan ”golden retiloun” Jaffan kanssa. Ystävän mukaan peli-ilo on alkanut taas löytyä.
”Jesse tavoittelee vain sitä, että jääkiekko olisi taas yhtä mukavaa kuin joskus silloin nuorena”, Kiviniemi sanoo.
Suosio ei hyydy Sveitsissäkään. Nättisen mielestä Puljujärven puolella on helppoa olla, oli sarja mikä tahansa.
Oltiin kantonissa tai Carolinassa, virne pysyy ja kieli pyörii suussa.
Nättinen tiivistää, mitä moni suomalainen Puljujärvestä ajattelee.
”Tuolla maailmalla se vain menee ja touhuaa. Vitsi, kun voisi mennä rutistamaan ja sanoa, että kaikki on ihan hyvin.”