Näyttelijä Johannes Holopainen mietti pitkään, miksi hänen isänsä toisinaan käytös ärsytti kovasti, ja miksi välillä äiti ei tuntunut ymmärtävän häntä ollenkaan.
Hän kertoo Anna-lehden haastattelussa, että tajusi vasta hiljaittan, että kyse on ylisukupolvisista traumoista. Molemmat vanhemmat ovat sotaveteraanien lapsia.
”Kotoaan he saivat sellaisen mallin, että tunteita, varsinkaan hankalia, ei näytetä. Kun perheissä ei ollut työkaluja käsitellä sodan aiheuttamia kolhuja, niistä vaiettiin ja ne pyrittiin unohtamaan. Mutta siellä ne ovat olleet, pinnan alla.”
Johannes Holopainen pelkäsi kuolemaa
Lapsena Johannes Holopainen tunsi jäävänsä yksin vihan, surun ja häpeän tunteiden kanssa.
Hän vetäytyi usein oma-aloitteisesti mielikuvitusmaailmoihin viettäen tuntikausia yksin huoneessaan. Lelut olivat lapselle todellisia olentoja.
”Kai ne loivat turvallisuudentunnetta. Jos jokin pehmoeläimistä putosi vahingossa sängyn alle, asettelin sen vanhan nallen syliin terapiaan. Iltaisin toivottelin jokaiselle erikseen: Hyvää yötä, Niisku! Hyvää yötä Ugabuga! Hyvää yötä, Kissa!”, näyttelijä kertoo Anna-lehdessä.
Nukkumaan mennessä mielen saattoi vallata puristava kuolemanpelko: mitä tapahtuu, kun vanhemmat kuolevat? Millaista on, kun Johannesta ei enää ole? Onko vain pimeää ja tyhjää ikuisesti?
”Elämä oli – ja on – niin ihanaa, etten halunnut suostua ajatukseen sen loppumisesta.”
Keskustelu vanhempien kanssa puhdisti välejä
Johannes Holopainen otti jokin aikaa sitten puheeksi vanhempiensa kanssa lapsena täyttämättä jääneet tarpeet.
Näyttelijä kuvailee keskustelua yhdeksi elämänsä vaikeimmista, mutta sitä seurasi puhdistava kokemus.
Aiemmin Johannes oli suojannut itsensä kielteisyydellä ja ajatellut, etteivät vanhemmat kuitenkaan ymmärtäisi. Mutta toisin kävi − äiti ja isä kuuntelivat ja ymmärsivät.
”Enää meidän ei tarvitse arvailla toistemme ajatuksia eikä projisoida omia tunteita muihin. On uskomatonta, miten asiat voivat muuttua, kun uskaltaa luottaa ja avata suunsa”, hän sanoo Anna-lehden haastattelussa.
Vanhemmat ovat nykyään Johanneksen parhaimpia ystäviä.
”Suhde vanhempiin vaikuttaa myös siihen, miten suhtaudun itseeni.”
”Tässä on jotain maagista, vilpitöntä leikkimisen riemua. Se lähtee Jukasta ja Juusosta, jotka tämän ovat kirjoittaneet ja ohjanneet. Sieltä huumori ja vilpittömyys tulevat”, näyttelijä Johannes Holopainen tuumasi.
© Tiia Ahjotuli