Mari Pudas
Artistien paluut saavat suomalaiset hiiltymään, kirjoittaa toimittaja Mari Pudas.
Tänään klo 16:52
Antti Tuisku uransa viimeisellä keikalla Ruisrockissa 2023. Roni Lehti
Viime vuosina musiikin ystävät ovat päässeet nauttimaan isojen artistien paluista, comebackeista. PMMP palasi viime vuonna, tänä vuonna paluun teki Ultra Bra, ensi vuonna vuorossa on Nylon Beat. Miten ihanaa!
Kun huikeata suosiota nauttinut Cheek vuonna 2018 lopetti uransa, alkoi välitön keskustelu, koska hän tekee paluun.
Uransa huipulla lopetti myös Antti Tuisku vuonna 2023. Tuisku puhuu lopettamisesta Ylen dokumentissa Antti Tuisku – Kuolemattomuusprojekti.
– Olotila on ollut tosi todellinen silloin, kun olen halunnut lopettaa. En ole halunnut antaa tilaa musiikin miettimiselle, alitajunnassa pelkään, että jos tuleekin tarve tulla takaisin. Mitäköhän jengi sitten miettii. Että vähänkö noloa, en minä sitten pystynytkään olemaan poissa, Tuisku pohtii.
– Ihmiset odottavat, että pääsisivät sanomaan, että hähää, se tuli takaisin, ei se oikeasti lopettanutkaan, olisihan se pitänyt arvata.
”Palata” ja ”paluu” ovat sanoja, jotka vaikuttavat synnyttävän suoranaista raivoa.
Lopettamiseen ei uskota ja paluu on pahinta, mitä artisti voi tehdä. Pilkkakirveet alkavat välittömästi heilua ja sosiaalinen media täyttyy pilkkaavista kommenteista, joissa artistin väitetään kärsivän rahapulasta ja paluun olevan rahastusta.
Kommentit ovat käsittämättömiä. Jos oletetaan, että artistilla olisikin rahapula, eikö juuri silloin ole syytä tehdä töitä? Aika moni kun tekee rahan takia töitä. Olisiko parempi vaihtoehto jäädä kotiin nostamaan työttömyyskorvausta?
Artisteilla ei ole velvollisuutta esiintyä ja tehdä musiikkia vain taiteellisesta tarpeesta. Myös rahan takia saa tehdä töitä ja aika moni suomalaisista käy rahan takia töissä.
”Rahan takia” -kommenttia kuulee myös hyvin varakkaiden artistien kohdalla. Ikään kuin artisteilla olisi jokin tuloraja, jonka jälkeen ei saa enää tehdä töitä. Mutta toimettomuuttakaan ei katsota hyvällä. Töitä pitäisi tehdä, mutta ei sitä työtä, jossa on hyvä ja joka tuo monille iloa, koska on kertaalleen kertonut lopettavansa.
Kuten Tuiskukin sanoi lopettamispäätöksen tehdessään, tunne oli hyvin vahva. Mutta kyse oli juuri siitä hetkestä. On karmea ajatus, jos omia päätöksiään ei voisi muuttaa tai omat tunteet eivät vuosien aikana muuttuisi. On ihan tervettä, jos kaikista asioista ei ajattele samalla lailla kuin 10 vuotta aiemmin. Sitä voi kutsua kasvamiseksi ja kehittymiseksi.
Eikä näille paluukeikoille ole kenenkään pakko mennä. Jos joku haluaa mennä, siitä vaan.
Ehkä Tuisku palaa jonain päivänä, ehkä ei. Dokumenttia katsoessa varsinkin viimeisen kohtauksen aikana, jossa Tuisku laulaa uima-altaan äärellä Espanjassa, syntyy väkisin ajatus, että jonain päivänä Tuisku palaa lavoille ja on jälleen Suomen suosituin pop-tähti.