Mystisesti sairastunut Tommy Hellsten ei pärjää kotona ilman apua. Nyt hän kertoo, että vointi on kohentunut yhdessä asiassa.
Terapeutti, kirjailija Tommy Hellstenin elämään kuuluu nykyään paljon liikkumattomuutta. Hän on melkein aina kotona ja istuu tuolilla.
– Kun kyllästyn, istun uudelle tuolille, Tommy Hellsten kertoo.
Rollaattoria käyttävä Hellsten ei voi asua yksin. Arkiset askareet eivät enää suju. Kodin ulkopuolella hän kulkee pyörätuolilla.
– Pystyn nousemaan sängystä sekä käymään yksin vessassa, mutta enää en pysty siivoamaan tai laittamaan ruokaa. Minulla käy kotiavustaja 60 tuntia kuukaudessa tarpeen mukaan, hän kertoo.
Ensimmäiset oireet tulivat kesällä 2024, jolloin Hellstenin oikea jalka lakkasi toimimasta kunnolla. Vuoden epävarmuuden jälkeen Tommy Hellsten sai kuulla, että hänellä on motoneuronitauti, joka on yhdessä kakkostyypin diabeteksen kanssa aiheuttanut oireet. Kyse on siitä, että hermoimpulssit eivät kulje lihaksiin, jolloin lihakset alkavat sammua.
– Lyhyesti voin sanoa, että tilanne jatkuu entisellään, Tommy Hellsten kertoo.
– Pikkuhiljaa orientoidun uuteen tilanteeseen. Pystyn nyt jo pukeutumaan paremmin, kun olen opetellut pukeutumaan itse.
Tommy Hellsten kertoo, että kivut ovat hellittäneet. Hän ei käytä enää särkylääkkeitä ja pystyy nykyään nukkumaan kunnolla.
Mitä todennäköisemmin entiseen terveeseen elämään ei ole paluuta.
– Tämä on sellainen tauti, joka saattaa pysyä paikallaan tai saattaa pikkasen kohentua, niin kuin se onkin kohentunut. Ennen kaatuilin, kun en osannut varoa jalan pettämistä. Tällaista ei enää ole.
Tommy Hellsten kuvattuna kotonaan Loviisassa.
74-vuotias Hellsten on joutunut hankkimaan apuvälineitä. Erikoiskengät on jo teetetty. Nyt hakusessa on sähköpyörätuoli.
Auton ajaminen on puolentoista vuoden tauon jälkeen pian mahdollista, sillä auto tullaan muuttamaan käsikäyttöiseksi.
Sairastumisen jälkeen Hellstenin puoliso Eija on ajanut hänet joka paikkaan. On ollut pakko turvautua apuun.
– Sairastuminen on ollut iso juttu, mutta en vaikeroi, että miksi minulle tapahtui näin. Helpottaa kun ei katkeroidu.
Uusi elämäntilanne ei ole estänyt työntekoa. Tunnettu terapeutti ottaa vastaan asiakkaita kotonaan Loviisassa sekä luennoi säännöllisesti.
Uusia asioita on myös vireillä.
Säännölliset tulot ovat tarpeen, sillä asuntolaina on maksettava. Kolme vuotta sitten Hellsten rakennutti Loviisan asuntomessualueelle omakotitalon meren rannalle. Ukrainan sodan takia kulut nousivat yllättäen ja velkaa tuli enemmän kuin piti.
– Olen selvinnyt taloudellisesti. Jaksan tehdä työtä ja pystyn hoitamaan massiiviset lainat.
”
Ilman Eijaa en pystyisi asumaan täällä.
Kaikesta huolimatta olo on kiitollinen. Edes marraskuun hämärä ei vedä mieltä matalaksi.
– Olen pimeä tyyppi, viihdyn pimeässä, Tommy Hellsten naurahtaa.
– Sitä paitsi valo syntyy pimeässä niin kuin olen kirjoittanut.
Kiitollisuuteen on monta syytä. On työ, josta Hellsten nauttii. Se ei ole pelkästään työ vaan elämäntapa, hän sanoo.
– Olen iloinen uudesta kodistani ja Eijasta. Ilman Eijaa en pystyisi asumaan täällä. Olen hänestä äärettömän kiitollinen. Eija on ammatiltaan enkeli.
Unelmat ovat pieniä ja arkisia. Kunpa saisi vähän ulkoilla ja liikkua, Tommy Hellsten toivoo. Ihmiselle ei ole hyvä että vain istuu.
– Voin kävellä rollaattorin kanssa, mutta tulee kipuja, kun en ole käyttänyt pitkään aikaan jalkalihaksia. Silloin tulee maitohapporeaktio.
Oma asenne on auttanut kohtaamaan väistämättömän. Tämä on hyvää elämää, Tommy Hellsten ajattelee. Hän on hyväksynyt tilanteen. Se edellyttää positiivista suhtautumista.
– Olen oppinut yhteistyöhön väistämättömän kanssa.
– Minut on kammettu syvien traumojen äärelle ja niihin viedään eheytymistä. Olen avuton kuin vauva. Nyt pitää uskaltaa olla avuton ja ottaa vastaan apua.
Alkoholistiperheessä varttunut Hellsten ei voinut lapsena turvautua kehenkään. Hän uskoo käyvänsä nyt läpi vaiheita, jotka jäivät puutteellisiksi lapsena.
Tommy Hellsten katselee merenrantakodistaan vastarannalle, jossa hänen lapsuudenkotinsa sijaitsi Loviisassa.
Tommy Hellstenin ääni on levollinen. Huumori on säilynyt. Arjessa on yhä valopilkkuja.
– Eija vie minut usein safarille. Hän vie minut Lidliin ja istun autossa sen ajan, kun hän on siellä ja katselen, Tommy Hellsten kertoo safarireissuistaan.
– Jos en saa tarpeeksi, käymme S-marketissa. Elämä koostuu tällaisista hetkistä. Saatamme lähteä vielä Kotkaan syömään kiinalaisessa, jossa sipuli-naudanlihapaistos on lähes hengellinen kokemus.
Sairastuminen on ollut iso henkinen prosessi, mutta kärsimyksen myötä elämään on tullut uutta läsnäoloa. Elämä on tullut intensiivisemmäksi.
Parantuminen on epätodennäköistä.
– Ainoa realistinen vaihtoehto on ihme, Tommy Hellsten sanoo.
Tommy Hellsten uskoo, että vastaus löytyy aina ylempää, yllättävästä suunnasta. Siinä mielessä se on ihme.
– Tämä tilanne on johtunut, että rupeaa katsomaan elämää eri perspektiivistä.
Tärkeämpää on hengenlento, sillä tietoisuus löytyy vain hengestä, Tommy Hellsten ajattelee. Tietoisuuteen pääsee vain luhistumisen kautta.
– Ylös ei pääse kuin alakautta tutustumalla omaan raadollisuuteen ja ihmisyyteen.
– Toisin sanoen nöyrtymällä.