Viime vuosina televisioon on noussut yhä enemmän sarjoja, joissa pääosia näyttelevät keski-ikäiset naiset. Yksi syy siihen lienee väestön ikääntymisessä. Kun ikää tulee lisää, kaipaa enemmän samaistumispintaa oman ikäisistä roolihahmoista.
Yleisön odotukset ovat olleet korkealla, kun näyttelijät ovat nimekkäitä, tuotannot suuria ja sarjoissa on teemoja, jotka puhuttelevat katsojia. Silti monet näistä sarjoista ovat saaneet huonon vastaanoton niin katsojilta kuin kriitikoiltakin.
Kun useampi 2020-luvun iso sarja epäonnistuu, herää kysymys, miksi keski-ikäisten naisten tarinoita ei osata tehdä paremmin.
Marraskuun alussa Disney+-suoratoistopalvelussa julkaistiin All’s Fair, joka näyttelijäkaartinsa puolesta vaikuttaa lupaavalta. Kim Kardashianin rinnalla näyttelevät Naomi Watts, Glenn Close, Sarah Paulson, Niecy Nash ja Teyana Taylor.
Sarja kertoo Los Angelesissa toimivasta asianajotoimistosta. Asianajajat jättävät miesvaltaisen yrityksen ja perustavat oman asianajotoimiston, joka on erikoistunut avioeroihin ja erityisesti naisten asialla olemiseen.
Sarjan on käsikirjoittanut ja ohjannut Ryan Murphy, jonka ohjauksen tulosta ovat myös esimerkiksi musikaalisarja Glee ja huippusuosittu American Horror Story.
Murphy halusi jatkaa Kim Kardashianin kanssa työskentelyä, kun tämä esiintyi American Horror Storyn 12. kaudella. Mukaan tuottajatiimiin hyppäsi myös Kardashian-äiti Kris Jenner.
Rahaa, kokeneita näyttelijöitä ja nimekäs ohjaaja. Näillä eväillä luulisi saavan sarjan, joka on yksi uusi tähti huippusarjojen taivaalla.
Sarjat sortuvat kliseisiin
All’s Fair on saanut murskaavia arvosteluja. Esimerkiksi The Guardian ja The Times antavat sarjalle nolla tähteä.
The Guardianin mukaan hahmot ovat yliampuvia, repliikit kiusallisia ja asioita tapahtuu ilman, että hahmojen tunteet ja ajatukset näkyvät. Oikeuskeissit vain ratkoontuvat ja naiset kävelevät ulos rahat takataskussaan.
– Sarja kuvittelee olevansa feministinen tarina tarmokkaista lakinaisista, jotka kostavat julmille rikkaille miehille, mutta onkin oikeastaan mauton ja vastenmielinen muistomerkki juuri sille ahneudelle, turhamaisuudelle ja himolle, jota se muka kritisoi, toteaa The Times-lehti.
Variety kuvailee sarjaa kömpelöksi girlboss-fantasiaksi, vaikka silmiä siristämällä sarjasta saattaakin nähdä aihiot parodialle. Asianajotoimiston asiakkaatkin noudattavat samaa löysää kaavaa: rikas mies, petetty nainen ja suloinen kosto. Sarja hyppää lehden mukaan suoraan jälkiruokaan rakentamatta uskottavaa jännitettä tai syvyyttä hahmoihin.
Kritiikeissä korostuu myös Kim Kardashianin kehno ja ilmeetön näyttelijäsuoritus.
Avaa kuvien katselu
Sarah Paulson näyttelee sarjassa ärhäkkää Carrington Lanea, joka jäi perustetun asianajotoimiston ulkopuolelle. Kuva: Disney
All’s Fair käsittelee oikeustapausten ohella esimerkiksi lapsettomuutta, yksinhuoltajuutta, vaihdevuosia ja vanhenevan naisen identiteettikriisiä. Teemoja käydään läpi varakkaiden pääosahahmojen kautta, jotka ovat kaikki keski-iän hujakoilla olevia naisia.
Siksi on sääli, että naiseuteen liittyviä kipukohtia käsittelevä All’s Fair ontuu toteutukseltaan.
All’s Fairin tapaan Sinkkuelämää-televisiosarjan jatko-osa And Just Like That… sekä yhdysvaltalaispresidenttien vaimoista kertova The First Lady ovat saaneet huonon vastaanoton. Molemmissa sarjoissa käsitellään keski-ikäisten naisten elämään liittyviä teemoja.
And Just Like That… sai kritiikkiä esimerkiksi kömpelösti kirjoitetuista hahmoista ja roikkumaan jäävistä juonenkäänteistä. The Guardian toteaa, että The First Ladyn näyttelijäkaarti on uskomattoman hyvä siihen nähden, miten raskassoutuinen sarja on.
Avaa kuvien katselu
And Just Like That… -sarjan hahmot ovat luksuselämään tottuneita varakkaita ystävyksiä. Kuva: HBO MaxOnnistumiseen kaivataan aitoutta
The Guardianin toimittaja Emma Brockes toteaa, että keski-ikäisten naisten hetki on nyt, ja että keski-ikäisiä naisia keskiöön nostava trendi on vastapainoa universaalille miehiä yhdistävälle äijäkulttuurille.
Samassa Brockes kehuu norjalaissarja Pernilleä, jonka pääosaa esittää 50-vuotias norjalaisnäyttelijä Henriette Steenstrup. Brockesin mukaan yksinhuoltajaäidistä kertova sarja välttää monien keski-ikäisiä naisia käsittelevien sisältöjen sudenkuopan, jossa vaihdevuodet esitetään yhtenä pitkänä painajaisena.
Avaa kuvien katselu
Sarjan päähenkilö Pernille on yksinhuoltajaäiti, joka työskentelee lastensuojelussa. Kuva: Monster Scripted AS
Vuonna 2022 päättynyt sarja Grace and Frankie puolestaan käsittelee kahden naisen ystävyystarinaa. Teemat nousevat muun muassa isoäidiksi tulemisesta, dementiasta ja syöpään sairastumisesta. Sarja on saanut kiitosta sen rytmistä ja siitä, että se antaa aikaa hahmojen sekä hahmojen välisen ystävyyden kehittymiselle. Gracea ja Frankieta näyttelevien Jane Fondan ja Lily Tomlinin välistä kemiaa on niin ikään ylistetty.
Avaa kuvien katselu
Grace ja Frankie kohtaavat sarjassa yhteisen kriisin, kun heidän aviomiehensä kertovat olevansa rakastavaisia. Kuva: Netflix
Näyttää siltä, että yleisö kaipaa tarinoita keski-ikäisistä naisista. Teemoja olisi runsaasti käsiteltäväksi, kuten All’s Fair osoittaa. Sarjat kuitenkin sortuvat usein pinnallisiin hahmoihin, kliseisiin ja päälleliimattuun voimaantumiseen, eikä edes kokeneiden näyttelijöiden panos pelasta kokonaisuutta.
Päähenkilöt elävät ylellisissä puitteissa, ja heidän ongelmansa pyörivät luksusasuntojen, kalliiden avioerojuristien ja epäuskottavien ihmissuhdedraamojen ympärillä.
Vaikka sarjat tarttuvat tärkeisiin aiheisiin, käsittely jää usein pintapuoliseksi ja samaistumispintaa on vähän. Tarinat eivät kosketa, vaan jäävät pelkäksi viihteeksi.
Sen sijaan onnistuneimmat sarjat osoittavat, että vaikuttavuus syntyy monipuolisesta ja realistisesta elämänkuvauksesta, jossa hahmojen kehitykselle annetaan aikaa. Kun henkilöhahmot ja heidän tarinansa rakennetaan aidoiksi ja monisyisiksi, antaa se näyttelijöille eväitä onnistua rooleissaan ja katsojille mahdollisuuden nähdä oman elämänsä heijastuvan ruudulta.
Suomalaista The Queen of Fucking Everything -sarjaa tähdittänyt Laura Malmivaara ja toimittaja Anu Silfverberg keskustelivat tammikuisessa Kulttuuricocktail Livessä siitä, että yli 40-vuotiaiden naisten tarinat ovat alkaneet kiinnostaa elokuvissa, sarjoissa ja kirjoissa:
