Luonnonsuojeluliiton piirihallituksen mielipidekirjoitus Patrikkasuosta nosti esiin tärkeitä kysymyksiä, joihin on kuitenkin syytä tuoda myös toinen näkökulma.
Olen itsekin luonnonystävä ja vietän suuren osan vapaa-ajastani Ilomantsin metsissä ja soilla. Juuri siksi pidän tärkeänä, että luontoa suojellaan siellä, missä se on vielä luonnontilainen – ja että jo muuttuneita alueita hyödynnetään vastuullisesti.
Patrikkasuo kuuluu luonnontilaisuusluokkaan 2 – eli se on aikanaan ojitettu ja muuttunut maa- ja metsätalouden käytön seurauksena.
Tällainen alue ei enää toimi hiilinieluna, vaan päinvastoin päästää hiiltä ilmakehään. Siksi turvetuotanto tällaisilla alueilla ei tuhoa elävää ekosysteemiä, vaan voi päinvastoin tarjota mahdollisuuden sen palauttamiseen tulevaisuudessa. Kun tuotanto aikanaan päättyy, alue voidaan ennallistaa kosteikoksi tai luonnonsuojelualueeksi – ja näin luonto saa lopulta enemmän takaisin kuin menettää.
On myös hyvä muistaa, että aktiivihiilen tuotanto ei ole perinteistä energiaturvetta. Se on korkean jalostusasteen, ympäristöteknologiaan liittyvää teollisuutta, jossa turve toimii raaka-aineena veden ja ilman puhdistamiseen käytettävälle aktiivihiilelle.
Patrikkasuon turve soveltuu tähän erityisen hyvin, koska sen turvekerros on tasalaatuinen, vähäravinteinen ja homogeeninen – ominaisuuksia, joita ei löydy kaikilta soilta. Aktiivihiilen valmistuksessa nämä seikat ovat ratkaisevia: raaka-aineen koostumuksen täytyy olla tasainen, jotta lopputuote täyttää laatuvaatimukset esimerkiksi lääketeollisuudessa ja vedenpuhdistuksessa.
Usein esitetään, että turve voitaisiin korvata puuhakkeella tai muulla biomassalla. Tämä on sinänsä totta – laboratoriomittakaavassa ja tietyissä sovelluksissa näin tehdäänkin. Käytännössä kuitenkin puuperäisistä materiaaleista valmistetun aktiivihiilen huokoisuus ja puhtaus eivät vielä vastaa turpeen ominaisuuksia, eikä laatu pysy tasaisena teollisen mittakaavan tuotannossa. Kehitys kehittyy, ja tulevaisuudessa turpeen osuutta varmasti voidaan vähentää. Mutta tänään se on vielä välttämätön raaka-aine, jos halutaan tuottaa korkealaatuista ja ympäristön puhdistamiseen käytettävää aktiivihiiltä kotimaisin voimin.
On tärkeää ymmärtää, että jos aktiivihiiltä ei valmisteta Suomessa, se tuodaan muualta. Tällä hetkellä suuri osa maailman aktiivihiilestä tuotetaan maissa, joissa ympäristönsuojelun taso ja työntekijöiden oikeudet ovat huomattavasti heikommat kuin Suomessa. Kuljetukset toiselta puolelta maapalloa lisäävät samalla päästöjä ja ympäristökuormitusta.
Kun aktiivihiili valmistetaan kotimaisesta turpeesta valvotuissa olosuhteissa, sen kokonaisympäristövaikutus on selvästi pienempi kuin tuontituotteilla. Siksi kotimainen aktiivihiilen tuotanto on todellisuudessa ilmastoteko – ei uhka luonnolle, vaan keino suojella koko planeettaa.
Ilomantsin näkökulmasta tällainen hanke tarkoittaa myös paljon muuta kuin raaka-aineen hyödyntämistä. Se tuo alueelle työpaikkoja, verotuloja ja investointeja – asioita, joita ilman tämä kunta ei pysy elinvoimaisena. Jokainen tuotantoketjuun osallistuva yritys ja työntekijä tukee paikallista taloutta ja lisää verovaroja, joilla maksetaan kouluja, teitä ja terveyspalveluja.
On hyvä muistaa, että ilman taloudellista toimintaa ei ole myöskään varaa luonnonsuojeluun. Kestävä kehitys tarkoittaa juuri sitä: että luontoa ja taloutta ei aseteta vastakkain, vaan rakennetaan niiden välinen tasapaino.
Nykyinen turvetuotanto on myös aivan eri asia kuin 1980-luvulla. Ympäristöluvat, vesienkäsittelyjärjestelmät ja jatkuva valvonta takaavat, että kuormitus vesistöihin on minimaalinen. Jokainen uusi tuotantoalue käy läpi tiukan lupaprosessin, jossa luontoarvot ja vesistövaikutukset arvioidaan tarkasti ennen kuin yhtäkään kaivinkoneen kauhallista saa liikuttaa.
Jos todella haluamme suojella luontoa ja ilmastoa, meidän on ajateltava laajemmin kuin yhden yksittäisen suon verran. Patrikkasuon kaltainen hanke ei heikennä luonnon monimuotoisuutta, vaan mahdollistaa kotimaisen, vastuullisesti tuotetun raaka-aineen, jolla voidaan korvata epäekologisempia tuontituotteita. Se on askel kohti globaalia ympäristövastuuta – ja samalla elinehto Ilomantsin kaltaiselle kunnalle, joka tarvitsee työtä, investointeja ja uskoa tulevaisuuteen.
Ilomantsi