”Puhutaanko me nyt syövästä?” Susanna Riitakangas kysyi puhelimen toisessa päässä olevalta lääkäriltä.
Tämä vastasi myöntävästi.
– Myöhemmin luin Omakantaa ja sinne oli kirjoitettu, että otin tiedon vastaan rauhallisesti ja ymmärtäväisesti. Todellisuudessa olin shokissa. Olin aivan varma, että kuolen ja pieni 5-vuotias lapseni ei edes muista minua aikuisena, Susanna huokaisee.
Susanna osallistui 35-vuotiaana kohdunkaulan syövän joukkoseulontaan. Papa-kokeen tuloksissa näkyi lieviä muutoksia ja testi toistettiin puolen vuoden kuluttua. Tuona aikana alkoivat oireet.
– Alapääni limakalvot olivat arat, aivan niin kuin ne olisivat tulehtuneet. Lisäksi alavatsani oli hieman kipeä, ja kuukautiseni olivat jo jonkin aikaa olleet epäsäännölliset – niissä oli ollut melkein kolmen kuukauden tauko. Toisaalta tämä saattoi johtua myös kierukasta.
Oireiden vuoksi Susanna osasi odottaa, etteivät uusintakokeen tulokset olisi hyviä. Viikon kuluttua Susanna sai tiedon, että näytteestä oli löytynyt kohdunkaulan syövän esiaste.
Pitkä ja piinaava odotusaika
Susanna joutui odottelemaan aikaa tarkempiin tutkimuksiin kohtuuttoman kauan. Patologin mukaan papa-näytteessä oli havaittavissa vahva syövän esiaste, jonka takia seuraavaan näytteenottoon olisi hyvä päästä kuukauden sisällä.
Lähetteen tehnyt lääkäri oli kuitenkin kirjannut, että löydös oli lievä syövän esiaste, ja aika lisätutkimuksille tulisi kolmen kuukauden kuluttua.
– Yritin soittaa ja painottaa, että lähetteessä on virhe, mutta kukaan ei tuntunut ottavan asiaa kuuleviin korviinsa, Susanna puuskahtaa.
Tästä tilanteesta Susanna teki myöhemmin hoitovirhekantelun, joka ei kuitenkaan tuottanut tulosta. Asiaa perusteltiin sillä, ettei voida tietää, oliko viivytyksellä merkitystä lopputuloksen kannalta.
Tarkempiin tutkimuksiin pääsy venyi lopulta neljä kuukautta, sillä varattua aikaa oli vielä siirrettävä kuukaudella Susannan sairastuttua koronaan.
Kolposkopiassa otettiin kohdunkaulalta useampia näytteitä. Tulos oli edelleen sama: vahva syövän esiaste. Lääkäri kuitenkin painotti Susannalle, että kyse on esiasteesta, joka ei vielä ole kehittynyt syöväksi.
– Menin LOOP-hoitoon eli sähkösilmukahoitoon, jossa syöpäalue pyrittiin poistamaan kokonaisuudessaan. Tämän jälkeen varmistui, että on todella kyse kohdunkaulan syövästä, ei vain sen esiasteesta. TT-kuvauksessa selvisi, ettei syöpä kuitenkaan ollut onneksi lähettänyt etäpesäkkeitä.
Piste perheenlisäyspohdinnoille
LOOP-hoito toistettiin ja varmistettiin, ettei Susannalla enää ollut syöpää. Koska syöpä oli hyvin aggressiivinen, lääkäri suositteli kohdunpoistoa, ja kysyi Susannalta, aikooko hän hankkia vielä lapsia.
Kysymys tuli äkkiä ja tuntui isolta, sillä Susanna oli vasta 35-vuotias.
– Vastasin, että emme ainakaan tällä hetkellä ole sellaista suunnitelleet. Sen jälkeen lääkäri määräsi minut kohdunpoistoon ja perusteli asiaa sillä, että minulla on jo kaksi lasta. Nyt ymmärrän, että kohtu poistettiin omaksi parhaakseni, mutta silloin se tuntui pahalta, sillä minulla olisi ollut vielä 10 vuotta aikaa vaihtaa mieltäni.
Susanna myös pohti, olisiko kohtu voitu säästää, jos hän olisi päässyt ajoissa tutkimuksiin. Keskusteluavusta olisi ollut hyötyä ikävien uutisten ja muuttuneen tulevaisuuden sulattelussa. Apua tarjottiin kuitenkin vasta vuositarkastuksen yhteydessä.
– Ensimmäinen puoli vuotta kohdunpoiston jälkeen oli raskainta aikaa, kun käsittelin kohdunpoistoa ja pelkäsin, että syöpä uusiutuisi. Pienten lasten näkeminen tuntui aluksi hankalalta, vaikka olinkin onnellinen kaikkien tuoreiden vanhempien puolesta.
Susanna on iloinen siitä, että hänellä on hyvä tukiverkosto, jolle hän on voinut purkaa syövän ja kohdunpoiston aiheuttamia tuntojaan. Lisäksi Susanna on puhunut syövästä paljon ääneen blogissaan ja someissaan, ja keskustellut asiasta seuraajiensa kanssa. Pikkuhiljaa suru on hälvennyt.
– En koe jääneeni mistään paitsi, sillä olen kuitenkin saanut kaksi rakasta lasta ja meillä on ihana viisihenkinen uusperhe. Enää en ole katkera.
Susanna kuitenkin kokee, että ammattimaisesta keskusteluavusta olisi ollut hänelle ja myös muille syöpäpotilaille hyötyä sairastumisen hetkellä, jolloin kalvava epätietoisuus oli kaikkein musertavinta.
Normaalia elämää seurantakäyntien välillä
Kohdunkaulan syövän toteamisesta on nyt kolme ja puoli vuotta aikaa. Susanna kertoo viettävänsä lastensa kanssa perusarkea.
Puolivuosittain hän käy kokeissa, jossa tarkistetaan, ettei syöpä ole uusiutunut. Tuloksia on odoteltava kaksi viikkoa ja silloin Susanna kertoo ”nukkuvansa aina vain toinen silmä kiinni”.
Viime tarkistuskäynti oli ensimmäinen kerta, kun mitkään testit eivät hälyttäneet, eikä Susanna joutunut lisätutkimuksiin.
– Esimerkiksi kaksivuotistarkastuksessa lääkäri teki alatutkimuksessa huolestuttavan löydöksen ja määräsi minut TT-kuvaukseen. Kuukauden kuluttua selvisi, ettei löydös ollut kuitenkaan mitään vakavaa, Susanna huokaisee.
Susanna kertoo tarkkailevansa omaa vointiaan tarkemmin kuin ennen syöpädiagnoosia. Ensimmäisenä vuotena tavalliset flunssaoireetkin säikyttivät. Nykyään enemmän huolestumaan saavat vain gynekologiset vaivat, mutta muuten hän suhtautuu tulevaisuuteen luottavaisesti.
– Enää en ajattele syövän uusiutumista aktiivisesti. On ihanaa, kun ei tarvitse enää pelätä.
Susanna rokotuttaa molemmat lapsensa HPV-rokotteella ja kehottaa muitakin vanhempia tekemään samoin oli lapsi sitten tyttö tai poika.
Lisäksi Susanna kannustaa kaikkia naisia käymään kohdunkaulansyövän seulonnoissa.
– Monet perustelevat seulonnan väliin jättämistä sillä, että näytteenotto tuntuu inhottavalta. Mieluummin minä otan inhottavan kaksiminuuttisen kuin sen, mitä voi seurata, jos ei mene seulontaan, Susanna painottaa.
Lue myös Anna.fi:n artikkeli: Kohdunkaulan syöpä on usein alussa oireeton – lääkäri kertoo kolme hälytysmerkkiä
Artikkeliin liittyvät aiheet