Juttu tiivistettynä
- Anaheim Ducks on jäänyt ilman pudotuspelipaikkaa seitsemään vuoteen, mikä on pitkä aikajakso NHL:ssä.
- Joukkue on kyennyt alkukaudella voittamaan huippujoukkueita, kuten Florida ja Dallas, mikä nostaa sen potentiaalia.
- Nuoret pelaajat, kuten Leo Carlsson, nousevat esiin ja antavat toivoa tulevaisuudesta.
- Valmentaja Joel Quenneville sekä kokemusta tuovat veteraanipelaajat ovat parantaneet joukkueen pelitaitoja merkittävästi.
Tämä on tekoälyn avulla tuotettu, toimittajan tarkistama tiivistelmä.
Seitsemän vuotta on pitkä aika. Niin kauan on Etelä-Kalifornian jääkiekkoylpeys Anaheim Ducks rämpinyt NHL:ssä ilman pudotuspelejä. Jos historiasta pitää hakea edellistä pudotuspelisarjan voittoa, aikarautaa täytyy kelata taakse peräti yhdeksän vuoden verran. Tuolloin divisioonansa voittanut Anaheim oli edellisen kerran aidosti relevantti – siis kaudella 2016–2017.
Nyt korpivaellus on vihdoin päättymässä.
Anaheimin sijoitukset NHL:ssä
2025–2026: 3.
2024–2025: 24.
2023–2024: 30.
2022–2023: 32.
2021–2022: 23.
2020–2021: 30.
2019–2020: 27.
2018–2019: 24.
Ankkalauma toki tiedettiin erittäin potentiaaliseksi huomisen menestyjäksi, mutta syksyn osalta se on valtavasti edellä aikataulua. Eikä se ole noussut kärkisijoille möyhimällä kellarikerroksen porukoita. Vyöllä on muun muassa kaksi voittoa Floridasta sekä voitot Dallasista, Vegasista ja New Jerseystä, NHL:n kermaa koko porukka.
Näin kiinnostava ei Anaheim ole ollut sitten Teemu Selänteen uran päättymisen 2010-luvun alkupuolella.
Mitä tapahtui?
Minkäänlaisista taikatempuista ei ole kyse. Anaheim on jo pitkään varannut hyvin, eli tuonut sisään pelaajia, jotka johtavat joukkuetta kohti voittoja tulevaisuudessa. Ducks on varannut pelaajia niin paljon, että osa on jo muualla ja silti kokoonpano pullistelee nuorta dynaamista eliittitason NHL-talenttia.
Nimistä kiehtovin on kahden vuoden takainen kakkosvaraus Leo Carlsson, 20. Nuori ruotsalaissentteri hurmaa pelipäällään, kypsyydellään ja kokonaisvaltaisuudellaan. Keskushyökkääjäksi Carlsson on käsittämättömän valmis pelaamaan huipputasolla kentän molemmissa päissä.
Kruunuksi hän on takonut kauden 16 ensimmäiseen otteluun hurjat tehot 10+16.
– Sanoin jo, kun hänet varattiin, että juuri hän on sitä, mitä NHL edustaa kymmenen vuoden päästä. Nyt tuli Mats Sundin taloon, Ylen jääkiekkoasiantuntija Ismo Lehkonen vertaa nuorukaista ruotsalaisikoniin.
– Hänellä on kova kilpailuvietti, mutta hän ei huijaa peliltä. Hänen esikuvansa on varmaankin Aleksander Barkov. Carlsson on plus-merkkinen pelaaja, joka hakkaa sata pinnaa. Jos mennään yli sadan, niin loppuu vastustajilta eväät.
Avaa kuvien katselu
Leo Carlsson varattiin kesällä 2023 NHL:n varaustilaisuuden toisena pelaajana. Kuva: Christopher Hanewinckel-USA TODAY Sports
Muita innostavia nimiä ovat pitkän ja rahakkaan sopimuksen seuran kanssa tehnyt nuori kiekollinen puolustaja Jackson LaCombe ja Philadelphiasta pelaajakaupalla hankittu nuori jenkkitähti Cutter Gauthier, jonka laukaisuherkkyys on liigan eliittitasoa. Ensin mainitun hapuilua Lehkonen kutsuu normaaliksi nuoren pelaajan kasvuprosessiksi.
– Gauthier on silmissäni hiljainen salamurhaaja. Hän liikkuu niin sulavasti, ettei tunnu herättävän huomiota tai tunteita, mutta kiekko löytää verkkoon. Isot laukaisumäärätkin tulevat jotenkin puolihuomaamattomasti.
Mason McTavish, Beckett Sennecke, Owen Zellweger, Pavel Mintjukov ja niin edelleen. Anaheimilla marinoituu niin NHL:ssä kuin kehitysliiga AHL:ssä lukuisia tulevaisuuden lupauksia.
Kaiken päälle maalilla pelaa Ilves-taustainen tšekkivahti Lukáš Dostál. Dostál on sarjan kovimpia maalivahtilupauksia, joka on tällä kaudella ollut yksi sarjan parhaista.
– Hän kävi meidän kanssa jäällä kesällä ja sanoi, että he tulevat yllättämään kaikki. Hän lähti Amerikkaan kesän jälkeen isolla nälällä tietäen, että hänet ajetaan siihen ykkösvahdiksi. Koutsit tykkäävät tämän luonteisista kavereista, joilla on pilkettä silmäkulmassa, mutta jotka ottavat homman tosissaan ja haluavat kehittyä jatkuvasti, Lehkonen toteaa.
Avaa kuvien katselu
Lukáš Dostál ja Tšekki voittivat MM-kultaa 2024. Kuva: Tomi Hänninen / ChilipicturesVeteraanihankinnat osuivat
Vanha totuus on sekin, etteivät NHL-maailmassa junnut voi pelata keskenään. Kun nuoresta joukkueesta aletaan tosissaan rakentaa voittokonetta, mukaan tarvitaan veteraanipelaajia.
Tässäkin Anaheim on onnistunut hyvin. Urheilupomo Pat Verbeek on tuonut sisään viime vuosien aikana loistavasti paikkansa löytäneitä kokeneita pelaajia.
Puolustajat Radko Gudas ja Jacob Trouba ovat karheita yleispuolustajia, mutta ennen muuta esimerkillisiä johtajia. Hyökkääjistä Alex Killorn, Chris Kreider sekä kesällä pitkän sopimuksen Anaheimiin tehnyt Mikael Granlund eivät ole tulleet Kaliforniaan aurinkoa ottamaan.
Trouba johtaa NHL:n tehotilastoa (+16), Kreider on tehnyt 11 otteluun yhdeksän maalia ja alavartalovammasta toipuva Granlund on pelannut pisteen ottelukohtaisella keskiarvolla.
– Alakerta on tietoisesti rakennettu niin, ettei siellä ole vain poikia. Annetut tehtävät toimivat. Ei tarvitse pelata täydellisen kokonaisvaltaista peliä, kun täyttää tehtävänsä, Lehkonen toteaa.
– Granlundilla on tuolla hieno mahdollisuus. Päävalmentaja (Joel) Quenneville tykkää tällaisista kavereista. Taikoa saa, mutta jos peli kääntyy, tullaan tuhatta ja sataa omiin.
Avaa kuvien katselu
Joel Quenneville, 67, sai Anaheimilta mahdollisuuden jatkaa vielä valmentajauraansa. Alku on lähtenyt erinomaisesti käyntiin. Kuva: Jim Rassol-Imagn ImagesHuoletonta hurmoslätkää
Anaheimista on mahdoton puhua puhumatta Quennevillestä. Quenneville on Chicagon seksuaalihäirintäkohussa ryvettynyt kolminkertainen mestarivalmentaja, jota pidettiin vuosikaudet lajipiirin ulkokaarella. Multikarisman omaava valmentaja on tuonut nopealla tahdilla ryhdin Anaheimiin, vaikka joukkue nuoruuden innolla holtittomasti hyökkääkin.
Samalla seura laittoi vaihtoon valmentajat, jotka vastasivat erikoistilannepelaamisesta. Anaheimin yli- ja alivoimapelaaminen oli vielä viime kaudella lähinnä huonoa huumoria. Myös tältä osin puhutaan nyt aivan eri toiminnasta. Ylivoimapelistä vastaa nyt Edmontonin entinen valmentaja Jay Woodcroft ja alivoimapelistä Ryan McGill.
Anaheim on kiistatta merkittävästi edellä rakennusprojektinsa aikataulua, ja jos Lehkosta on uskominen, mitä suurimmassa määrin valmennuksen vuoksi.
– Quenneville haluaa pudotuspeleihin tässä ja nyt, ja se on aivan varma. Hän ei tule tinkimään siitä sentin senttiä. Ei hänellä ole aikaa alkaa vetämään jotakin neljän vuoden projektia. Yhtä lailla varmaa on, että kun kokonaisuudessa huomataan reikiä, uusia jätkiä aletaan tuoda sisään, Lehkonen linjaa.
Anaheimille on helppo povata hyvää tulevaisuutta ja samanlaista pidemmän jakson menestysaikakautta, jollaisen se rakensi 2010-luvun molemmin puolin. Kuluvan kauden osalta ennustaminen on vaikeampaa.
Alku on ollut sensaatiomaisen hyvä, mutta pelaaminen monilta osin junnumaista höntyilyä – joskin erittäin viihdyttävää sellaista.
– Voin lyödä tarran kylkeen: tehtaan takuulla pudotuspeleihin, Lehkonen pamauttaa lopuksi.