Kauppa- ja teollisuuspamppujen Suomi on hiljalleen katoava luonnonvara.
Verotulokärjen ovat lopullisesti miehittäneet (ja nimenomaan miehittäneet, tästä lisää myöhemmin) ne, jotka ovat keskittäneet osaamisensa digi- ja ohjelmistoalalle.
Tulokärki oli jälleen kirjava, mutta sinne luikerteli aimo annos tekoälyä: Silo AI:n myynyt Peter Sarlin ja tekoälyn höystämällä perinnefirma M-Filesilla vaurastuneet Antti ja Mikko Nivala.
Lisäksi Matti Häll, Niklas Sonkin ja Ari Kelloniemi keräsivät kärkitulonsa ohjelmistojen voittokululla eli suurelle yleisölle tuntemattomampien Admicomin ja Accountorin kaupoilla.
Otetaan mukaan vielä Wolt-tulokärki Miki Kuusi ja nähdään, että bittivirrat varastivat itselleen lähes koko henkilöverotuksen kärkikymmenikön.
Näin tulokärki on mennyt 20 vuodessa uusiksi
Suomen muutos on ollut nopea.
Vielä 2000-luvun alussa tulokärjessä jyräsivät Nokia-johtajat, mediayhtiö Sanoman omistajat, rahasukujen kuten Hartwallin, Fazerin ja von Rettigin jäsenet sekä konepajayhtiöt ja menestyksekkäät kauppaketjut.
2010-luvulla mukaan tulivat peliyhtiöt ja ohjelmistotalot. Vuoden 2013 tulokärki järisi, kun puolet Supercellistä myytiin miljardikaupalla Japaniin ja koko viiden suurituloisimman nippu tuli yhtiöstä.
2020-luku on ollut ruokalähettiyhtiö Woltin ja ohjelmistotalojen vuosikymmen. Joukossa on yhä myös perinteisten alojen menestystä, kuten kuusamolaisen sahayhtiö Pölkyn rahakas kauppa Itävaltaan toissavuonna.
Avaa kuvien katselu
Supercellin perustaja Ilkka Paananen keskellä kuuminta pelibuumia vuonna 2017. Tänä vuonna Paananen putosi tulolistalla sijalle 21. Kuva: Jari Kovalainen / Yle
Mutta suuntana on bittivirtojen kiihdytys eli se, miten tekoälyllä pumpataan talouteen lisää tuottavuutta.
Siinä piilee talouden tämän hetken kultasuoni, jossa Suomikin on tuoreiden verotietojen perusteella apajilla.
Henkilömenestyjien lisäksi tekoäly alkaa hiipiä yhteisöverolistalle: Silo AI:n tekoälymenestyksestä syntynyt Post Scriptum -yhtiö nousi sijalle 17, vahvojen ja perinteisten finanssikonsernien Sammon ja Mandatumin väliin.
Jos laajennetaan näkökulmaa, niin viime viikolla uutisoitiin että koko startup-sektorin merkitys Suomen taloudelle on kasvanut.
Startup-yritysten ja startup-taustaisten yhtiöiden yhteenlaskettu liikevaihto arvioitiin 12,5 miljardiksi euroksi, vaikkei kaikkea myyntiä kyetty laskemaan mukaan.
Se ei ole vielä kaiken mullistava luku, vaan suunnilleen yhtä suuri kuin Keskon vuotuinen liikevaihto. Suurimmat yhteisöveron maksajat ovat yhä perinteisiä yrityksiä: OP, Nordea, K- ja S-ryhmä, Bayer, Fortum, Lähi-Tapiola ja Sandvik.
Mutta startupit ovat kasvaneet ripeämmin kuin perinteiset yritykset. Hype on kypsynyt euroiksi, työpaikoiksi ja vientituloiksi, ja lisää tulee kun startup-menestyjät pölyttävät voitoillaan uusia startupeja.
Rahat menevät miesten taskuun
Digimenestyksen pinnan alla on vahva yhteiskunnallinen virtaus: tienaaminen on yhä miesten juttu.
Kaikkein terävimmässä tulokärjessä kahdenkymmenen kovatuloisimman joukossa on vain kaksi naista ja viidenkymmenen kärjessä viisi.
Ero pysyy hämmästyttävän suurena, kun listaa kelataan eteenpäin. Yli 150 000 euroa tienanneista lähes neljä viidestä on miehiä – naisten määrä on kasvanut, mutta asetelma on edelleen selvä.
Perussyy tunnetaan: teknologia-alat, joilla isot rahat nyt vuollaan, vetävät puoleensa enemmän miehiä. Joillain aloilla miehiä on jopa 80 prosenttia opiskelijoista, ja kun opiskeluista siirrytään työelämään ja yritysmaailmaan, rakenteet tahtovat vieläkin muodostua miehisiksi.
Syvemmät kysymykset ovat hankalia: kiinnostaako kilpailuvetoinen rahanteko enemmän miehiä? Onko taloudessa yhä valloillaan alfa-kulttuuri, jossa miehet mittaavat kuka on kukkulan kuningas?
Ja lietsooko raha- ja menestyshype yhä enemmän sellaista yhteiskuntaa, jossa rahaa taotaan satsaamalla tekniikkaan ja ihmisiin satsaaminen, kuten hoiva tai hyvinvointi, nähdään tuhlaamisena?
Avaa kuvien katselu
Woltin Marianne Vikkula Slushin toimitusjohtajana vuonna 2017. Kuva: Tiina Jutila / Yle
Tulolistan sijalle 16 yltänyt Woltin toimitusjohtaja Marianne Vikkula toivoo medialle lähettämässään viestissä, että hänen esimerkkinsä kannustaisi naisia.
– Tarvitsemme entistä enemmän sekä nuoria että naisia listoille. Mikäli tällainen näkyvyys inspiroi edes yksittäisiä ihmisiä tarttumaan mahdollisuuksiin tai lähtemään yrittäjäksi, se on mielestäni hyvä asia, Vikkula kirjoittaa.
Tulokärki Miki Kuusi johtaa joukkoja edestä
Sanalla ”vero” on Suomessa hyvä kaiku.
Verohallinnon Innolinkillä teettämässä kyselyssä tiedusteltiin äskettäin veronmaksuhalukkuutta – 89 prosenttia ilmoitti verojen keräämisen hyvinvointivaltion ylläpitämiseksi olevan tärkeä asia, 70 prosenttia sanoi maksavansa verot mielellään ja 66 prosenttia tunsi saavansa veroille vastinetta.
Vain 13 prosenttia kertoi, että verojen maksamisesta jää paha mieli, ja 20 prosentin mielestä veronkierto on jossain määrin oikeutettua, jos varoja käytetään tuhlaillen.
Otos oli pätevä, tuhat suomalaista. Aiemmissa kyselyissä tulokset ovat olleet hyvin samanlaisia.
Avaa kuvien katselu
Tulokärki Miki Kuusi julkistamassa Wolt-kirjaa syyskuussa. Kuva: Silja Viitala / Yle
Ratkaisevaa on, mitä menestyneimmät suomalaiset ajattelevat, sillä suurituloisten yhteiseen kassaan maksama veropotti on merkittävä.
Kaksikymmentä suurituloisinta maksoi viime vuonna yhteensä 170 miljoonaa euroa tuloveroa. Yrityspuolella kymmenen menestyneintä konsernia maksoi puolestaan 1,5 miljardia euroa yhteisöveroa.
Voi ajatella, että tulokärki Miki Kuusi johtaa joukkoja edestä. Hänen 80 miljoonan euron tuloistaan puolet menee verottajalle, ja Kuusi on aina kertonut maksavansa verot mielellään.