Suomessa ollaan ottamassa ensi askelia kohti kansallista luontoterveysohjelmaa, kirjoittavat kansallisen terveys- ja hyvinvointiohjelman ohjausryhmän jäsenet Matti Nieminen ympäristöministeriöstä ja Tapani Kauppinen THL:stä. ”Jotta voimme valjastaa luonnon terveyshyödyt, on tärkeää, että lähiluonto on kaikille saavutettava.”
Retkellä metsässä. Kuvituskuva. Kuva: Hanne Manelius
Yliö
Matti Nieminen & Tapani Kauppinen
Tavallisen lähiluonnon tärkeyteen on havahduttu Suomessa viime vuosina. Luontoympäristöjen terveysvaikutukset tunnetaan jo laajasti: ne vähentävät stressiä, ahdistusta ja masennusta, parantavat fyysistä terveyttä ja vahvistavat elämänhallinnan tunnetta.
Sitran, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) selvityksen mukaan pelkästään masennuksen ja tyypin 2 diabeteksen torjunnassa luonto voi tuottaa vuosittain satojen miljoonien eurojen säästöt.
Selvitys suosittaa Suomeen kansallista luontoterveysohjelmaa – ja nyt ollaan ottamassa ensimmäisiä askeleita sen suuntaan.
Luontoympäristöjen hyödyt tunnistetaan entistä selvemmin myös sosiaali- ja terveystoimessa. Hyvinvointialueet ovat ottamassa käyttöön hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen digitaaliset palvelutarjottimet, joilta löytyy tietoa paikallisista luontokohteista ja luontopalveluja tuottavista toimijoista.
Palvelutarjottimien avulla asiakkaille voidaan etsiä luontolähtöisiä palveluja ja toimintaa. Osassa hyvinvointialueista ihminen voi saada luontolähetteen, jolla hänet ohjataan luontopalveluihin ja luontoavusteisiin toimintoihin.
Jotta voimme valjastaa luonnon terveyshyödyt, on tärkeää, että lähiluonto on kaikille saavutettavissa. Maailman terveysjärjestö WHO tarjoaa myös tunnusluvun maankäytön suunnitteluun: lähiluontoon tulisi olla matkaa alle 300 metriä.
Suomessa olemme tässä hyvässä asemassa. Luonto on suomalaisia lähellä ja moni myös tunnistaa omakohtaisesti luonnon ja terveyden välisen yhteyden.
Keväällä julkaistun Luontobarometrin mukaan peräti 97 prosenttia suomalaisista on sitä mieltä, että luonto lisää ihmisen hyvinvointia ja terveyttä. Yli puolet suomalaisista pitää luontoalueista tärkeimpinä kodin lähellä olevaa luontoa: puistoja, metsiä, polkuja, rantoja ja vesistöjä.
Osassa hyvinvointialueista ihminen voi saada luontolähetteen, jolla hänet ohjataan luontopalveluihin ja luontoavusteisiin toimintoihin.
Luonto on tunnetusti ja tutkitusti tärkeää suomalaisille. Luontobarometrissa yli puolet (52 prosenttia) piti luontoa erittäin tärkeänä ja 29 prosenttia tärkeänä.
Suomalaisten tiivis suhde luontoon on tärkeä kansallinen resurssi, joka tulee valjastaa vahvemmin käyttöön osana hyvinvointia ja kriisinkestävyyttä.
Luonto tarjoaa psyykkisesti elvyttävän ympäristön, joka auttaa palautumaan negatiivisista kokemuksista ja vähentää ahdistusta. Luontokokemukset vahvistavat myös tunnetta elämän hallinnasta.
Luonnossa toimiminen kehittää sopeutumiskykyä ja käytännön selviytymistaitoja, joita voidaan soveltaa myös poikkeusoloissa, kuten sähkökatkoissa tai evakuointitilanteissa. Luonnossa oleminen ja toimiminen opettaa varautumista ja rauhallisuutta.
Kykymme liikkua eri vuodenaikoina metsissä, vesillä, soilla ja tuntureilla on osa suomalaista osaamista. Luontotaidot ovat toistaiseksi säilyneet Suomessa hyvin. Luonnon virkistyskäytön valtakunnallisen inventoinnin mukaan 97 prosenttia kertoo osaavansa marjastaa, 87 prosenttia kalastaa, 74 prosenttia sienestää ja 89 prosenttia retkeillä.
Viime kädessä luontoyhteys auttaa puolustautumisessakin.
Kansaamme on verrattu katajaan, jonka tunnettuihin ominaisuuksiin lukeutuvat sitkeys ja kestävyys. Euroopan vanhin puuvartinen kasvi on Lapissa Kevolta löydetty kataja, jolta laskettiin elinikää huimat 1647 vuotta.
Voisiko Suomi näyttää yleisemminkin esimerkkiä Euroopassa, kuinka luonnosta on löydettävissä elpymistä, kestävyyttä ja sitkeyttä – paljon puhuttua resilienssiä?
Matti Nieminen
erityisasiantuntija
ympäristöministeriö
Tapani Kauppinen
kehittämispäällikkö
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos