Elizabeth Stroutin Burgessin pojat alkaa prologilla ja hyvin stroutmaisesti.  Minäkertoja muistelee, miten välien parannuttua äitiin heillä oli tapana puhua menneistä ajoista ja Shirley Fallsin ihmisistä, paljon myös Burgessin perheestä. Prologi kutsuu lukijan mukaan äidin ja tyttären muistoihin. Miten tehokas keino kertoa lukijalle tarinan henkilöiden taustoista ja aikaisemmin tapahtuneesta ja herättää lukijan mielenkiinto.

­– sanoin puhelimessa äidilleni: ”Taidan kirjoittaa kirjan Burgessin lapsista.” ”Se on hyvä aihe”, hän sanoi.”

Burgessin pojat ovat Jim ja Bob, ja Bobilla on kaksoissisar Susan. Molemmat pojat ovat lakimiehiä, tosin hyvin erilaisissa asemissa, ja muuttaneet Shirley Fallsista New Yorkiin. Susan asuu yhä syntymäkaupungissaan. Burgessin perheen ja erityisesti Bobin elämää on varjostanut lapsesta asti isän tapaturmainen kuolema, varsinkin kun siihen liittyi poikien kohtalokas leikki autolla.

Jim Burgess on itsevarma menestyjä, jo koulussa hän oli luokan johtajaoppilas, komea jalkapalloilija. Hänestä toivottiin Mainen kuvernööriä, mutta suurkaupungin mahdollisuudet vetivät enemmän. Julkisuutta hän sai puolustaessaan menestyksekkäästi tunnettua soultähteä, jota syytettiin tyttöystävänsä murhasta. Nykyinen tehtävä menestyvässä lakiasiaintoimistossa takaa hyvän elintason hänelle ja hänen vaimolleen Helenille, ”connecticutilaiselle hienostelijalle”.

Nuorempi veli Bob on 51-vuotias eikä hoitele rahakkaita toimeksiantoja kuten veljensä. Hän on töissä valitusoikeudessa ja aikaisemmin hänellä oli lyhyt ura värillisten rikollisten puolustusasianajana. Bobia kuvataan mukavaksi mutta epävakaaksi. Aikuisenakin hän yhä turvautuu isoveljeensä, joka vähättelee ja jopa kiusaa pikkuveljeään.

Perheen ja yhteisön ongelmat

Kirjan pintatason tarinan käynnistää puhelinkeskustelu. Hätääntynyt Susan kertoo Jimille, että hänen 19-vuotias poikansa Zachary on heittänyt jäisen sianpään moskeijaan, rukoushetken ja vieläpä ramadanin aikana. Mainelaiseen pikkukaupunkiin on syntynyt somaliyhteisö, joka ei kaikkia kaupunkilaisia miellytä. Zachary ei tunnu itsekään ymmärtävän tekoaan. Joka tapauksessa se on äärimmäisen vihamielinen ja nousee valtakunnallisiinkin uutisiin. Susan tarvitsee veljiään avuksi, ja pitkästä aikaa kolme sisarusta on yhdessä.

Kirjan juonta, Zacharyn viharikosta ja sen käsittelyä tärkeämpää kirjassa ovat Stroutille ominaiset teemat: perhesuhteet ja lapsuuden kokemusten vaikutus, pikkukaupunkilaisuus vs suurkaupunki ja tässä kirjassa erityisesti rasismiksi muuntunut muukalaisviha.

The Burgess Boys on Stroutin neljäs romaani ja ilmestyi ensimmäisen kerrran vuonna 12 vuotta sitten.

Stroutin luoma, kuvitteellinen mainelainen pikkukaupunki Shirley Falls on tuttu hänen monista muistakin teoksistaan. Se edustaa taantuvaa ja tyhjenevää syrjäaluetta, josta teollisuus on kadonnut ja nuoret muuttavat pois heti, kun pystyvät. Uudet tulokkaat ovat somaleita, joiden mukana kulkevat muistot julmuuksista ja menetyksistä. Heilläkin on omat perheongelmansa ja omat ennakkoluulonsa.

Yhtä tarkka kuin Strout on kuvaamaan perheyhteisöä ja sen mutkikkaitakin viha-rakkaus-suhteita, hän on kuvaamaan pikkukaupungin ja suurkaupungin eroja, mutta myös yhtäläisyyksiä. Ennakkoluuloja on molemmissa. Jo prologissa hän nostaa esille, miten minäkertojan vanhemmat eivät olleet mielissään, kun tytär muutti ”New Yorkin synninpesään”. Jimin vaimo Helen taas osoittaa kaikin tavoin, mm. pilailemalla murteella, miten hän ”piti itseään parempana kuin jotakuta Mainesta tullutta”. Pikkukaupungissa somaliyhteisöön suhtautuminen ei enää ole pelkästään ennakkoluuloista vaan puhtaasti rasistista. Tämänkin Strout pystyy kuvaamaan ihmisten tasolta, ilman alleviivaavaa julistusta tai tuomitsemista.

Somaleista kaupunkilaiset eivät keskustelleet. Heihin suhtauduttiin niin kuin kylmiin talviin tai bensan hintaan tai huonosti käyttäytyvään lapseen. Kaikki eivät olleet hiljaa. Eräs nainen kirjoitti kirjeen joka julkaistiin sanomalehdessä. ”Olen vihdoin ymmärtänyt miksi minä en pidä tänne asettuneista somaleista. Heidän kielensä on outo enkä minä pidä siitä miltä se kuulostaa. Minä pidän Mainen murteesta. Se katoaa. Minua hirvittää ajatella miten se tulee muuttamaan meidän osavaltiotamme. (Jim meilasi mielipiteen Bobille otsikolla Rasistinen valkoihoinen ämmä takertuu kotimurteeseen.) Toiset keskustelivat siitä miten hauska oli nähdä somalinaisten värikkäitä vaatteita Shirley Fallsin kovin ankeaksi ja masentuneeksi muuttuneessa kaupungissa; tässä yhtenä päivänä kirjastossa oli käynyt pirskatin söpö burkhaan puettu pikkutyttö. Oikeasti.”

Uutta Stroutia odotellessa

Prologissa minäkertojan äiti toteaa tyttärelleen, ettei toista ihmistä voi koskaan tuntea. Lukijan tehtäväksi Strout jättää miettiä mm. sitä, miksi Zach teki, mitä teki. Burgessin poikien henkilökaarti on laaja, ja Strout kirjoittaa sivuhenkilötkin kokonaisiksi ihmisiksi. Monen taustalta paljastuu yllättäviä asioita.

Burgessin pojat on Stroutin neljäs romaani ja alun perin ilmestynyt jo vuonna 2013. Strout kierrättää henkilöitään kirjasta toiseen, niinpä Bob Burgesskin on yksi Lucy meren rannalla  -kirjan henkilöistä, ja vielä suomentamattomassa Stroutin viimeisimmässä, viime vuonna ilmestyneessä Tell Me Everything -teoksessa keskeisemmässäkin roolissa.

Englannin kielessä on oiva termi page-turner kirjasta, jota ei malta jättää kesken. Sen suora suomennos sivunkääntäjä tuntuu liian konkreettiselta ja viittaa liikaa itse lukijaan. Elizabeth Stroutin kirjat ovat page-turnereita, mutta eivät siksi, että lukijana haluaisin tietää loppuratkaisun, kuten rikostarinoissa, vaan koska minua kiinnostaa, miten hänen kuvaamansa ihmiset selviävät elämässään. Löytävätkö sisarukset toisensa ja poika isänsä, vapautuuko Bob lapsuutensa traumasta ja syyllisyydestään. Siksi odotan taas malttamattomana seuraavaakin Strout-suomennosta.

Elizabeth Strout oli kevään 2024 odotetuin vieras Helsinki Litissä, jossa häntä haastatteli Sirpa Kähkönen. Kuvassa molemmat kirjailijat ja Stroutin edessä lukupiirissä yhdessä lukemamme Nimeni on Lucy Barton, johon Kirsi on juuri saamassa omistuskirjoituksen.

  • Elizabeth Strout: Burgessin pojat
  • Tammi, Keltainen kirjasto, 2025
  • Englanninkielinen alkuperäisteos The Burgess Boys, Yhdysvallat 2013
  • Suomentanut Kristiina Rikman
  • 398 s.

⭐⭐⭐⭐⭐

Rating: 4.5 out of 5.

Blogissamme on seuraavien Elizabeth Stroutin kirjojen arviot:

Lisäksi kirjoitin Elizabeth Stroutin vieraillessa Suomessa ja Helsinki Lit -tapahtumassa vuonna 2024 koosteen kaikista Strout-jutuistamme: (KLIK)

Tässä vielä linkki Youtubesta löytyvään haastatteluun, jossa Elizabeth Strout kertoo kirjastossa The Burgess Boys -kirjastaan: (KLIK)

Aiheeseen liittyy