Asenteet lasten älypuhelinten käyttöön ovat isossa muutoksessa. Uutissuomalaisen kyselyn mukaan valtaosa suomalaisista katsoo, että älypuhelin olisi sopivaa hankkia aikaisintaan 10-vuotiaalle lapselle. Näin arvioi 69 prosenttia vastanneista, ja vain kymmenen prosenttia kannattaa älypuhelimen hankintaa jo ekaluokkalaiselle.
Mikäli asenteet muuttuvat käytökseksi, on kännyköiden käytössä tapahtumassa iso muutos. Vielä muutama vuosi sitten puhelin hankittiin valtaosalle kouluun lähtijöistä. Mukana on ollut roimasti ryhmäpainettakin, sillä kännykkä on ikään kuin kuulunut automaattisesti koululaisen elämään.
Kyselyn tuloksiin on vaikuttanut myös se, että syksystä lähtien puhelimien ja muiden mobiililaitteiden käyttö ilman opettajan lupaa on peruskoulujen oppitunneilla kielletty. Suomessa on oltu tähän asti hyvin digimyönteisiä ja kännykkä on annettu lasten käteen jo varhain – huomattavasti aikaisemmin kuin monissa muissa maissa. Uusimpien tutkimusten mukaan kännykän käyttöä kannattaa kuitenkin viivästyttää, sillä mitä varhemmin älypuhelimeen juurrutaan kiinni, sitä negatiivisempia vaikutuksia sillä on aivojen toimintaan.
Kännykkä on minitietokone, jonka kanssa on lähes pakko elää, mutta josta on myös paljon hyötyä ja iloa.
Psykiatrian tohtori Mona Moisalan mukaan varhainen kännykän käyttö on jopa yhteydessä lasten ja nuorten hurjasti yleistyneisiin mielenterveysongelmiin. Nämä ongelmat ovat lisääntyneet sen jälkeen kun älypuhelimista ja sosiaalisesta mediasta tuli osa arkea.
Sillä, ettei kännykkää hankita lapselle, voi olla myönteisiä vaikutuksia perhe-elämään. Kodeissa on tähän asti laskettu ruutuaikaa ja riidelty puhelimen käytöstä. Pelisääntöjä toki tarvitaan jatkossakin, mutta ainakin riippuvuus kännykästä tulee lapsen elämään myöhemmin kuin nyt.
Koulut ovat tähänkin asti voineet kieltää puhelimien häiritsevän käytön oppitunneilla, mutta käytännössä näin ei ole tapahtunut. Uudet säännöt voivat aluksi järkyttää yläkoululaisia, mutta muutoksiin tottuu nopeasti. Myös aikuisten olisi hyvä huomata, että omasta kännykkäriippuvuudesta pääsee kyllä totuttelemalla eroon.
Turhaa huolta on kannettu siitä, ettei laitteiden käyttö ole jatkossa luontevaa opetuksessakaan. Digitaitoja ennättää kyllä opiskella myöhemminkin. Koulutuntien ulkopuolellakin lapsille ja nuorille jää vielä runsaasti vapaa-aikaa puhelimen kanssa. Nykymaailmassa kännykkä on minitietokone, jonka kanssa on lähes pakko elää, mutta josta on myös paljon hyötyä ja iloa.
Mullistavaa muutosta ei siis ehkä ole tulossa. Muuttuneet asenteet kertovat kuitenkin siitä, että kännyköiden haittoihin varsinkin lasten kehityksessä on alettu havahtua. Se voi vähentää jatkossa riippuvuutta laitteeseen.