Yhdysvalloissa tehdyssä tutkimuksessa on paljastunut yllättävä mekanismi ahdistuneisuuden taustalla. Ahdistusta säätelevät hiirissä ennen kaikkea aivojen immuunijärjestelmän solut.
Utahin yliopiston tutkijat osoittavat Molecular Psychiatry -tiedelehdessä, että mikrogliaksi kutsuttavat immuunisolut voivat toimia joko ahdistuksen ”kaasupolkimena” tai ”jarruna”.
Tutkimuksessa selvisi, että non‑Hoxb8‑mikrogliasoliut lisäävät ahdistuskäyttäytymistä, kun taas Hoxb8‑mikrogliasolut ehkäisevät sitä. Löytö haastaa perinteisen käsityksen, jonka mukaan ahdistusta säätelisivät hermosolut.
”Tämä on paradigman muutos”, tutkimuksen kirjoittaja, Utahin yliopiston postdoc-tutkija Donn Van Deren, tiedotteessa. ”Se osoittaa, että kun aivojen immuunijärjestelmä toimii virheellisesti eikä ole terve, se voi johtaa hyvin spesifeihin neuropsykiatrisiin häiriöihin.”
Jo aiemmissa tutkimuksissa havaittu, että mikroglialla on tärkeä rooli ahdistuksen säätelyssä. Tulokset olivat kuitenkin ristiriitaisia. Kun pelkät Hoxb8‑mikrogliasolut estettiin, hiiret alkoivat käyttäytyä ahdistuneesti. Kun taas kaikkien mikrogliasolujen toiminta estettiin yhtä aikaa, hiiret käyttäytyivätkin normaalisti.
Tämä sai tutkijat epäilemään, että kahdella solupopulaatioilla on vastakkaiset roolit: Hoxb8-mikroglia estää ahdistusta, kun taas non-Hoxb8-mikroglia edistää sitä. Mutta varmistaakseen asian heidän piti nähdä, mitä kumpikin soluryhmä tekee itsenäisesti.
Uudessa tutkimuksessa roolit varmistuivat poikkeuksellisessa kokeessa, jossa mikrogliasoluja siirrettiin hiiriin, joilta mikroglia puuttui kokonaan. Kun hiiret saivat vain non‑Hoxb8‑mikrogliasoluja, ne alkoivat osoittaa kohonnutta ahdistusta: ne puunailivat itseään pakonomaisesti ja välttelivät avoimia tiloja. Hoxb8‑mikrogliasolut puolestaan estivät ahdistuskäyttäytymistä. Tärkein havainto kuitenkin oli, että kun molemmat solupopulaatiot olivat läsnä, hiiret pysyivät silloinkin normaalin rauhallisina.
”Näillä kahdella mikrogliapopulaatiolla on vastakkaiset roolit”, tutkimuksen vanhempi kirjoittaja, ihmisgenetiikan professori Mario Capecchi, selittää. ”Yhdessä ne asettavat juuri oikean ahdistustason sen perusteella, mitä hiiren ympäristössä tapahtuu.”
Löydökset voivat tutkijoiden mukaan tulevaisuudessa johtaa aivan uudenlaisiin ahdistuneisuushäiriöiden hoitomuotoihin. Nykyiset lääkkeet vaikuttavat lähes yksinomaan hermosoluihin, vaikka ihmisilläkin on kaksi samankaltaista mikrogliapopulaatiota.
”Tämä tieto antaa keinot palauttaa ahdistuksen säätelykyvyn potilaille, jotka ovat sen menettäneet”, Capecchi sanoo.
Van Deren kuitenkin korostaa, että käytännön hoitoihin on vielä matkaa. ”Olemme kaukana terapeuttisesta soveltamisesta”, hän sanoo. ”Mutta tulevaisuudessa voidaan todennäköisesti kohdentaa hyvin spesifejä immuunisolupopulaatioita aivoissa ja korjata niiden toimintaa farmakologisilla tai immunoterapeuttisilla menetelmillä. Tämä olisi merkittävä muutos neuropsykiatristen häiriöiden hoidossa.”