Pajarin ura on kulkenut kovassa myötätuulessa useita vuosia. Käytännössä vuodesta 2019, jolloin hän voitti SM3-luokan mestaruuden.
Vuonna 2021 tuli MM-sarjan junioriluokan mestaruus, sen jälkeen vähitellen loikkaus Rally2-kalustoon ja viime kaudella WRC2-mestaruus. Sitten avautuivatkin ovet Toyotan WRC-talliin – paikkaan, josta jokainen rallikuljettaja voi vain unelmoida.
Pajari ajaa nyt ensimmäistä täyttä vuottaan MM-sarjan pääluokassa. Suomalaiskuljettaja on kilpailusta toiseen toistanut samaa mantraa: hän on keräämässä kokemusta kisoista, minkä vuoksi konkreettisia tulostavoitteita ei ole asetettu.
Kauden mittaan Pajariin on kohdistunut entistä kovempia odotuksia – sekä rallia seuraavien fanien että myös median suunnalta. Myönnän sen, että myös allekirjoittanut on kirjoittanut tällä sivustolla välillä negatiiviseenkin sävyyn Pajarista, kun kunnon tulosta ei ole tullut tai jos vauhti on ollut vaisua kärkikuskeihin nähden.
Mutta nyt sanon suoraan, että Pajaria on kohdeltu väärin. Odotukset on nostettu aivan liian korkealle.
Syy tähän löytyy läheltä Pajaria. Kalle Rovanperän takia rima on hilattu lähes pilviin.
Rovanperä vääristi ralliautoilun lainalaisuudet ja normit. Nuori suomalainen tuli MM-sarjaan ja nappasi palkintosijan heti toisessa kilpailussaan MM-sarjan pääluokassa. Sen jälkeen hän on tehnyt vain historiaa: historian nuorin voittaja, historian nuorin maailmanmestari, historian nuorin tuplamestari – ja mitä näitä nyt olikaan.
Hyvää keskiluokkaa
Pajari saavutti viime viikonloppuna ensimmäisen palkintosijansa pääluokassa. Siihen hän tarvitsi aikaa kaikkiaan 16 MM-rallia.
Miten tämä vertautuu muihin nykykuskeihin? Ensimmäinen palkintopallipaikka 16. MM-rallista (pääluokassa) on oikein hyvää keskiluokkaa, voisi sanoa. Esimerkiksi viime vuoden maailmanmestari Thierry Neuville ylsi tismalleen samassa vaiheessa podiumille.
Pajarin edeltä tilastosta löytyvät Rovanperä (toisessa kisassa palkintokorokkeelle), Sebastien Ogier (8), Ott Tänak (12), Oliver Solberg (13) ja Takamoto Katsuta (13). Taakse jäävät puolestaan Elfyn Evans (18:nnessa) ja Adrien Fourmaux (21).
Otetaanpa juuri Fourmaux’n urakehitys mittatikuksi Pajarille. Fourmaux on nykyisistä kuljettajista viimeisin, joka on murtautunut rallin MM-sarjan pääluokassa huipulle ja häntä pidetään potentiaalisimpana seuraavana uutena osakilpailuvoittajana.
Fourmaux aloitti ensimmäisen täyden kautensa pääluokassa vuonna 2022 Ford Puman ratin takana. Hän oli jo edellisellä kaudella päässyt keräämään kokemusta Ford Fiesta WRC:llä ykköskategoriassa.
Mutta kuinkas Fourmaux’n ensimmäinen täysi kausi sujuikaan? Kokemuksen kerääminen jäi vähemmälle, kun virheet seurasivat toisiaan. Lopulta M-Sport päätti hyllyttää ranskalaiskuskin kahdesta rallista loppukaudella ja pudotti hänet WRC2-luokkaan kaudeksi 2023.
Tämä osoittautui oikeaksi ratkaisuksi, sillä viime vuonna Fourmaux tuli ryminällä takaisin pääluokkaan ja otti ensimmäisen palkintosijansa Ruotsissa helmikuussa 2024. Sen jälkeen hän nousi vielä neljästi palkintokorokkeelle ja sai lopulta taskuunsa sopimuksen Hyundailta.
Fourmaux’hon verrattuna Pajarin ensimmäinen kunnon kausi on sujunut vähintäänkin kiitettävästi. Tulokset ovat olleet parempia, eikä virheitä ole tullut lähellekään yhtä paljon. Viime viikonloppuna Japanista tullut kolmostila oli oiva osoitus Pajarin taidoista ja potentiaalista.
Jos, ja toivottavasti kun, Pajarin urakehitys jatkuu samalla tavalla, häneltä voi tulevalla kaudella rävähtää huipputuloksia huomattavasti useammin.
Ja muistutuksena vielä, että Pajari täyttää joulukuussa vasta 24 vuotta. Fourmaux’lla ikää on mittarissa kuusi vuotta enemmän.